Myrkkyjä, mykyjä ja litkuhoitoja. Onpa tosiaan.
Arvostettu tuttuni törmäsi tässä taannoin päätäpahkaa varsin jännittävään asiaan. Ollen kuitenkin lääkärinhoitoinen ja päästään visu. Kärsii mm. kaikensorttisista puutoksista. Enkä sanonut, että puu on toksista. Toisille on. Tästä päästään hissukseen asiaankin. Aasinsiltojen läpi, yli ja ympäri. Suorin vartaloin, kerien. Paitsi että mutsis oli.
Siis tilannehan on se, että netti on vääränään muitakin profeettoja, guruja ja jumaluuksia, kuin minä ja Christer Sundquist. Christerillä on onneksi melko maanläheinen lähestymistapa ravitsemukseen ja eri tutkimuksiin. Luojan kiitos. Minä, joka puolestani liikun sfäärien ulkorajoilla ja yllä, lennättelen milloin minkäkin kokoisia kiviä ja kivennäisiä kanssatallaajieni jalkoihin. Ja aika usein osuvat kipeään paikkaan ne. Joskus kiveksille, jos semmoiset vastapuolella sattuu olemaan. Useimmiten ei. Melkoisia neitejä on vastaantulijoissa, vaikka olisikin ne kivekset, munattomiksi ovat monet jääneet. Siitä huolimatta. Mutta! Kanamuna onkin parhaita proteiininlähteitä, joita tiedän.
Eipäs kun selostamaan, mistä on kyse. Kyse on jälleen näistä helvetin lihan-, kalan- ja proteiinienkorvikkeista. Pakkausmuovista. Ja paljon muustakin ihmispoloa angstaavasta asiantyngästä. Usein ollaan niiin vegaania, niin vegaania ja tungetaan kyselemättä lautaselle vahvasti paketoituja proteiinimössöjä. Kaikkea sitä rikkaan kakarat keksivätkin. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en koske lihankorvikkeisiin. Kun muitakin vaihtoehtoja on. Mm. ihan oikeat lihat, kalat, äyriäiset(juu, sinisimpukkaa kasvaa Suomenlahdessakin), siipikarja ja riista. Voi ja kerma kuuluu joukkoon. Natural!
Itse, kun olen puhtaan, suomalaisen ruoan ystävä, niin en keksi mitään syytä siirtyä näihin korvikkeisiin. Enkä varsinkaan mihinkään ulkomailta roudattuun homemyrkkyhöystettyyn sörsseliin. Saatanallisperkeleellisen matkan tehneenä, aasinkusessa ja ihmispaskassa höystettyjä tyhjänpäiväisiä ja pahanmakuisia rusinankikkareita markkinoidaan sitten täällä periferiassa "Super Foodina". Ei nyt hevon helvetti sentään. Mielummin vaikka lokkiviillokkia kuin näitä helkkarin kuusen kookosvesisuperhyperviherkosherlitkuja. Mikä on ekologisempaa kuin lähiruoka? Kertokaa ja perustelkaa!!
Tässä muuannen proteiinituotteen sisikunnasta otos: Alkaa sanalla Sokeriton:
", muunnettu maissitärkkelys, aromit, väri (punajuuriväri), makeutusaineet (asesulfaami K, sukraloosi) ja hapate"
Juu. Sitten tuota lapataan salireissun kylkkärinä puhtain mielin? Missä menee vikaan? Mun mielestä muunnetussa maissitärkkelyksessä ja makeutusaineissa. Että sokeriton. Sokeriton. Mielummin vaikka tapettiliisteriä.
Nyt seuraa päivän mietelause: Voihan halivilivoo ja paskammarjat!
Olen ikuinen vastarannankiiski. Olen aina vain ja jatkuvasti sitä mieltä, että meille tuodaan ihan liikaa paskaa ulkomailta. Me täällä ankeassa Pohjolassa väännämme vähäiset perkeleen smoothiemme jonkun hinkuvinkuintialaisen alibaban puusta raastamista lehdistä, jotka aikansa homehtuvat ja sen jälkeen kuivataan ja tuodaan pohjanperille pussitettavaksi. Oi, miten herkullista!
Ja miksi? Siksi, koska suomalainen ekohipsteri ei metsään mene. Siellä voi olla villieläimiä! Sinne pitää usuttaa ulkomailta tuodut poimijat raastamaan mustikatkin varpuineen, kun velliperseet eivät sinne metsään mene. Tonnikaupalla superfuudia mätänee vuosittain metsiin. Ja hehtaaritolkulla metsää odottaa uusiutumista haravaraastajien jäljiltä. Kyllä hävettää. Pitäis nakata iphonet ja muu elektroniikka näiltä ituhippeilijöiltä sinileväperäiseen Suomenlahteen ja työntää miehistönkuljetuskärryyn ja keskelle metsää. Nih!
Minä puolestani taidan olla vihervammautunut ekososialisti, joka rummutan oman maan tuotteiden puolesta. Oli se sitten parvekkeella oleva amppelitomaatti tai vaikka herkkutatteja lähimetsästä. Mutta sitä en kertakaikkiaan hyväksy, että paukutetaan jatkuvasti jotan komputsa vai mikä se ny oli...viherjauhetta, kun pihalla on koivu, nokkosia, vattuja ja vaikka mitä. Sitten vedetään mielummin huuleen tämmöistä: "
Vehnänorasjauhe*(Saksa), ohranorasjauhe*(Saksa), alfalfajauhe*(Uzbekistan), spirulinajauhe*(Kiina), lehtikaalijauhe*(Uzbekistan), pinaattijauhe*(Italia), nokkosjauhe*(Unkari), chlorellajauhe*(Kiina), moringajauhe*" Kuulemma, huom. kuulemma luomulaatua. Ihan varmaan on. Koetan vakuutella itselleni, että on.
Ja toisaalla puskutraktrorit vääntävät viidakkoa pinoon, minkä ehtivät, että meidän herttakaritat saisivat näitä upeita SuperFoodeja(TM). Teen ja teeainekset vielä menevät ajukoppaan ja jakeluun. Vuosisatainen kahveenviljelykin. Mutta se ei mene, että vaahdotaan toisella suupielellä hiilijalanjäljestä ja toisesta mätetään sisään 15500€/kg maksavaa viidakonpohjaa. Ei mene, ei todella.
Olisiko pikkuhiljaa hissukseen otettava jo järki käteen? Olisiko?
Kyllä täs nimpal kärssi saa.
Siis tilannehan on se, että netti on vääränään muitakin profeettoja, guruja ja jumaluuksia, kuin minä ja Christer Sundquist. Christerillä on onneksi melko maanläheinen lähestymistapa ravitsemukseen ja eri tutkimuksiin. Luojan kiitos. Minä, joka puolestani liikun sfäärien ulkorajoilla ja yllä, lennättelen milloin minkäkin kokoisia kiviä ja kivennäisiä kanssatallaajieni jalkoihin. Ja aika usein osuvat kipeään paikkaan ne. Joskus kiveksille, jos semmoiset vastapuolella sattuu olemaan. Useimmiten ei. Melkoisia neitejä on vastaantulijoissa, vaikka olisikin ne kivekset, munattomiksi ovat monet jääneet. Siitä huolimatta. Mutta! Kanamuna onkin parhaita proteiininlähteitä, joita tiedän.
Eipäs kun selostamaan, mistä on kyse. Kyse on jälleen näistä helvetin lihan-, kalan- ja proteiinienkorvikkeista. Pakkausmuovista. Ja paljon muustakin ihmispoloa angstaavasta asiantyngästä. Usein ollaan niiin vegaania, niin vegaania ja tungetaan kyselemättä lautaselle vahvasti paketoituja proteiinimössöjä. Kaikkea sitä rikkaan kakarat keksivätkin. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en koske lihankorvikkeisiin. Kun muitakin vaihtoehtoja on. Mm. ihan oikeat lihat, kalat, äyriäiset(juu, sinisimpukkaa kasvaa Suomenlahdessakin), siipikarja ja riista. Voi ja kerma kuuluu joukkoon. Natural!
Itse, kun olen puhtaan, suomalaisen ruoan ystävä, niin en keksi mitään syytä siirtyä näihin korvikkeisiin. Enkä varsinkaan mihinkään ulkomailta roudattuun homemyrkkyhöystettyyn sörsseliin. Saatanallisperkeleellisen matkan tehneenä, aasinkusessa ja ihmispaskassa höystettyjä tyhjänpäiväisiä ja pahanmakuisia rusinankikkareita markkinoidaan sitten täällä periferiassa "Super Foodina". Ei nyt hevon helvetti sentään. Mielummin vaikka lokkiviillokkia kuin näitä helkkarin kuusen kookosvesisuperhyperviherkosherlitkuja. Mikä on ekologisempaa kuin lähiruoka? Kertokaa ja perustelkaa!!
Tässä muuannen proteiinituotteen sisikunnasta otos: Alkaa sanalla Sokeriton:
", muunnettu maissitärkkelys, aromit, väri (punajuuriväri), makeutusaineet (asesulfaami K, sukraloosi) ja hapate"
Juu. Sitten tuota lapataan salireissun kylkkärinä puhtain mielin? Missä menee vikaan? Mun mielestä muunnetussa maissitärkkelyksessä ja makeutusaineissa. Että sokeriton. Sokeriton. Mielummin vaikka tapettiliisteriä.
Nyt seuraa päivän mietelause: Voihan halivilivoo ja paskammarjat!
Olen ikuinen vastarannankiiski. Olen aina vain ja jatkuvasti sitä mieltä, että meille tuodaan ihan liikaa paskaa ulkomailta. Me täällä ankeassa Pohjolassa väännämme vähäiset perkeleen smoothiemme jonkun hinkuvinkuintialaisen alibaban puusta raastamista lehdistä, jotka aikansa homehtuvat ja sen jälkeen kuivataan ja tuodaan pohjanperille pussitettavaksi. Oi, miten herkullista!
Ja miksi? Siksi, koska suomalainen ekohipsteri ei metsään mene. Siellä voi olla villieläimiä! Sinne pitää usuttaa ulkomailta tuodut poimijat raastamaan mustikatkin varpuineen, kun velliperseet eivät sinne metsään mene. Tonnikaupalla superfuudia mätänee vuosittain metsiin. Ja hehtaaritolkulla metsää odottaa uusiutumista haravaraastajien jäljiltä. Kyllä hävettää. Pitäis nakata iphonet ja muu elektroniikka näiltä ituhippeilijöiltä sinileväperäiseen Suomenlahteen ja työntää miehistönkuljetuskärryyn ja keskelle metsää. Nih!
Minä puolestani taidan olla vihervammautunut ekososialisti, joka rummutan oman maan tuotteiden puolesta. Oli se sitten parvekkeella oleva amppelitomaatti tai vaikka herkkutatteja lähimetsästä. Mutta sitä en kertakaikkiaan hyväksy, että paukutetaan jatkuvasti jotan komputsa vai mikä se ny oli...viherjauhetta, kun pihalla on koivu, nokkosia, vattuja ja vaikka mitä. Sitten vedetään mielummin huuleen tämmöistä: "
Vehnänorasjauhe*(Saksa), ohranorasjauhe*(Saksa), alfalfajauhe*(Uzbekistan), spirulinajauhe*(Kiina), lehtikaalijauhe*(Uzbekistan), pinaattijauhe*(Italia), nokkosjauhe*(Unkari), chlorellajauhe*(Kiina), moringajauhe*" Kuulemma, huom. kuulemma luomulaatua. Ihan varmaan on. Koetan vakuutella itselleni, että on.
Ja toisaalla puskutraktrorit vääntävät viidakkoa pinoon, minkä ehtivät, että meidän herttakaritat saisivat näitä upeita SuperFoodeja(TM). Teen ja teeainekset vielä menevät ajukoppaan ja jakeluun. Vuosisatainen kahveenviljelykin. Mutta se ei mene, että vaahdotaan toisella suupielellä hiilijalanjäljestä ja toisesta mätetään sisään 15500€/kg maksavaa viidakonpohjaa. Ei mene, ei todella.
Olisiko pikkuhiljaa hissukseen otettava jo järki käteen? Olisiko?
Kyllä täs nimpal kärssi saa.
Kommentit