MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Paha kertomus.  Yritteleiksin tässä miettiä, että mikä oli se niitti, joka katkaisi hanhen selän enkä tullut viisastakaan hurskaammaksi. Oliko se ainainen lihominen. Oliko ehkä fyysinen 27/7 -kärsimys jatkuvien kipujen muodossa. Oliko peräti se, että menin työpaikkaan, jossa en kuitenkaan viihtynyt enkä uskonut sitä pientä ääntä kellossani, joka moiki korvat lukkoon. Tai jopa lääkityksen yhteisvaikutukset? Varmaan koko paletti yhdessä. Sekaan kun heitettiin vielä pari-kolme puutaheinää (tre och hö) puhuvaa idioottia, niin liemestä tuli kyllä paksu, tulinen ja painava. Monesti keitetty. Arvosteluja ei olisi pitänyt missään tapauksessa kuunnella lainkaan, lääkityksen rukkaamisessa olisi pitänyt uskoa itseään ja idiooteilta olisi pitänyt katkaista kaula, kieli ja raajat heti eikä vasta tilipäivänä. Nih. Jälkiviisaus se on ajokoirankin hyve. Elämää mielikuvituksessa Koko paskanjauhantahan tässä blogissa alkoi siis jo viisi vuotta sitten. Kun koin ruokaherätyksen ikilaihduttajan om...

Joo-o. Tuli törmäiltyä somessa taas ikiaikaiseen vääntöön "karppauksesta". Julistan termin "karppaus" tässä ja nyt pannaan. Kuin paavi. Pannaan pannaan! Sihisen edelleen kuin hellankoukku. Asialla oli tälläkertaa hiihtimien ravintovalmentaja . Ehkä kannattaisi jo hänenkin tulla alas puustosta, kuten Sakkeus Raamatun kertomusten mukaan käskystä tuli. Alas. Puusta. Kun oli sinne ensin ihan itte kiivennyt. Lyhykäinen kun oli. Kääpiö, ehken. Voisivat tietysti nämä ravintoihmeetkin tutustua näihin moninaisiin suuntauksiin ravitsemuksen alalla. Kun se, että vähentää hiilihydraatteja ei todellakaan tarkoita, että ne lopetetaan tykkänään. Ja korvataan proteiineilla. Ei. Vaan rasvalla. RASVALLA. Siis voita, öljyä ja semmoista kehiin. En minä jumalauta vedä huuleeni sapuskalla rasvaa ja proteiinia. Pelkästään. Kyllä sinne kasviksista niitä hiilareitakin öksyy. Ruokavalioon. Enempi vähempi! Ja se, minkä olen huomannut on: kroppani ei todellakaan kestä kuin todella pienen mä...

Tulipa pätkä. Meinaan aikamoinen tauko. Ei tehnyt pahaa, ainakaan pääni sisukselle. Oli jotenkin niin hirvittävästi muuta ajateltavaa, etten tehnyt muuta, kuin kaivelin luonnoksista sopivaisia bloggautusaihioita. Niistä rakentelin päivän aiheeseen soveliaita muunnoksia. Tai kierrätin vanhoja juttuja, kuten moni muukin. Mutta täällä ollaan taasen teidän kiusananne! Heleijaa! Todella. Ravitsemus on tunteiden suuri erämaa. Tunteita tuntuu piisaavan joka lähtöön. Varsinkin lähtöön. Ja minulla on sellainen kutina, että kaikki ovat halunneet keksiä pyörän uudelleen ja mielellään vielä omalla nimellään! Sen jälkeen pyritään tuotteistamaan koko hoito, yritetään hyötyä mahdollisimman paljon rahallisesti ja saada mammonaa, mainetta ja kaupanpäällisiksi vielä vaikka ikuinen nuoruus, punaviiniä ja joukoittain ihailijoita, varauksettomia sellaisia. Kritiikin kesto on nollaakin alempana ja sen jälkeen kirveet lentelevät kiurujen lailla kevätsäässä. No, mitäs näistä, viirapäistä. Antaa paukkua vaan...

Hihhei, tarkoituksenani oli ratkoa omia pikku ongelmiani, mutta päädyinkin aivan johonkin muuhun, kuin ratkaisemaan ensimmäistäkään. En niin ongelmaa kuin housunpersaustakaan. Jouduin kurssille ja täällä höpistään työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnista minulla on vähemmän kokemusta kuin perisuomalaisesta "Management by Perkele" -työdynamiikasta. Jota hämmästyttävän moni ns. perheyritys edelleen jatkaa. Ja onhan näitä näennäisheränneitä, jotka ovat olevinaan hyviä työnantajia ja hyvinjohdettuja yrityksiä, niitä taitaa olla pilvin pimein. Pilvipalveluthan ovat ovat nyt niin in. Tasa-arvoinen kohtelu on erittäin vaikeaa ja erittäin harvinaista. No, mitähän se nyt oli mitä piti tässä taas mutustella. En-pä muista. Pää on kuin pärekori. Vuotaa kuin verkkokassi. Olisikohan aika pistäytyä muistitestissä. En kuitenkaan muista mennä sinne, niin olkoon. Sekin. Selailin aikani kulukkeeksi myös vaihteeksi iltasatulehtien nettisivuja. Niissä on ties mitä hörhellystä. Ja näyttää siltä, ett...

Juu. Ja jos edellisen ilotulitukseni savuavia raunioita sammuttelisi postaamalla mitäänsanomattoman blogautuksen kaikkien kahden lukijani kiusaksi. Kaamosmasikseni petraa kuin sika juoksuaan. Ei ole hääviä tämä tämmöinen. Etsiskelen blogistanian uumenista haasteita. Että pysyisi hereillä jouluun asti. Tosin rahatilannekin asettaa pieniä haasteita. Muttei se ole ennenkään haitannut. Kahden ihmisen joulupöytä on helppo laatia sen mukaan, että siihen ei todellakaan tarvita ihan koko kategoriaa jouluevästä. Rajaamme hiukan syömisiämme. Eli saatanallinen kinkku, sellainen, että hyvä kun uuniin sopii. Jos ei, niin irroitetaan potka. Ja lootat eivät itseveivattuina paljoa kustanna. Sähkö on valmistusainesta varmaan hintavin. Ja herran mielestä ainoastaan lanttuloota on pakollinen. Siispä näin. Minun mielestäni pakollista on lipeäkala, kunnon valkosoossi, hienostelijat puhuvat bechamelkastikkeesta ja rosolli, joten ne tulevat siihen lisäksi. Ja jos kakara tykkää, niin teen niille sitten anno...

Niinhän se pomppi Nykäs-Mattikin aikoinaan Jyväskylän suurmäestä mahtiloikkia mäenlaskun, eikun mäkihypyn kultavuosina. Nyt meillä ei montaa varteenotettavaa mäkisuksijaa ole. Mutta se pahasta aasinsilloittumasta. Siitä onkin hyvä jatkaa virallisen terveyssuosituksen alati jatkuvaan alamäkeen. Joka tuntuu etenevän vauhdilla. Perustettiin uusi diabetesyhdistyskin, nettisivut on vasta tekeillä, joten en sinne osaa tässä ohjata, feispuukissa on kyllä sivu nimellä Suomen Uusi Diabetesyhdistys, sieltä saa feispuukkaajat kyllä lisätietoa. Jouti jo tullakin vähän vastapalloon pullamössöyhdistykselle. Olin aikain alussa jonkin hetken Diabetesliiton jäsen, mutta totesin, ettei sillä ole minulle oikeastaan mitään sen ihmeempää annettavaa. Introvertti kun olen, niin en edes mitään kesäpäiviä tai kerhoiltoja ole kaivannut. Nyt hiilihydraattiteollisuus etsii suurennuslasin kanssa syitä ja seuraamuksia, että karppauksen suosion nousu johtuu lihateollisuuden lobbaamisesta. Hah! Hah ja hahhahhah. Sy...

Aivoni aikovat normaalitilaan. Kiehuminen lakkasi noin kolmetoista minuuttia sitten. Yöllä tuli vettä kuin koskesta, joten tänään säästynen vedenkantokisoilta. Kunnon kannalta se on ollut hyväksi. Mutta kaksi kertaa päivässä kurpitsoille ja portinpielikukille ei ole ollut kivaa. Enemmän jolloinkin tuolla toisessa viritelmässäni. Hontelossa. Vastaikään äkkäämämme apuväline mustikointiin on osoittautunut melko jännittäväksi metsänpohjan keräilijäiksi. Eilen koeajoimme vekottimen ja totesimme, että teeaineet saa näppeästi siinä ohessa, kun raapii vaan menemään. Tosin pienemmät marjat se perhana kuitenkin hukkaa tuonne. Mustikkahan on superfoodia mennen tullen. Nyt olen pääosin pakastanut nyssäköissä herran tarpeita varten, muutaman piirakka-annospussin (pähkinäjauhepohjaan kun tekee, niin ei edes tule kovasti hiihiilareita, hiiohoi) ja syötyäkin niitä on tullut tuoreeltaan. Apuvälineeseen päädyttiin, kun totesimme yksissä tuumin, ettei kumpikaan meistä taivu enää tietyistä kohdin. Minä ...

Aika on taas lentänyt kuin siivilä. Kaikensorttista pilettä ja juhlaa ja muuta huttua on tässä ollut pilvin pimein. Ruokapoliittinen vääntö on jäänyt sekä omaksi että muidenkin huoleksi. Ja sehän tässä huolestuttaakin. Onneksi on noita vihanneksia niin maan perusteellisesti. Sekä kesäuusintoja. Turautin tässä muikean kesäkeiton. Sain nimittäin torimyynnistä todella karmaisevia herneitä, joita ei voinut syödä raakana. Olivat jo ns. liian vanhojakin. Sekä jotain rehulaatua. Enkä enää viitsinyt lähteä viemään takaisin Smarketin ovenpieleen. Kauheita olivat, joten silvin koko kasan ja äkkäsin samalla, että perskeles, sommarlitkuahan tässä on kroppa huutanut monta herran tovia. Ei kun hommiin. Alitajuisesti olin hommaillut uusia porkkanoita ja svedujen kasvattaman, hetinahistuvan kukkakaalin. Kukkakaalista käytin ainoastaan pienen osan. Mausteet pihamaalta: persiljaa, salviaa, rakuunaa, timjamia, mäkimeiramia ja lipstikkaa. Kiehuttelua maltillisesti ja voita väliin sekä reilu ruittaus ker...

Olen pitänyt pitkän vapaan tästä sähinästä. Jälleen. Osin siksi, ettei ole huvittanut ja osin siksi, että kaikki muu on huvittanut enemmän kuin bloggaaminen. Mm. tuon Hontelon Aurinkonkukan valtavan tarhauksen ihmetteleminen. Siitä enemmän toisaalla. Siitä auringonkukasta. Mutta yrttejä on kivasti! Niitä on kiva laittaa grillikastikkeeseen ja salaattiinkin! Käristetyt salvianlehdet ovat erityisesti herkkuani. Niitä on kiva ripsutella nokkossopan päälle ja nautiskella hyvällä omallatunnolla. Keskustelu on muutenkin jauhanut paikoillaan, ollen ajoittain jopa äärinaurettavan rajoissa olevaa eipäsjuupastelua, jolla ei pääse edes- eikä taapäin. Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman: Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra) Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna. Riittävästi voita Kermaa tai punaista maitoa, p...

Koska olette joutuneet lukemaan näitä kieroonkasvaneita höpinöitäni, niin pistetäänpä tämäkin aamu tulille tekemällä aamupalasta ivamukaelma. Ja paljon muusta kyökkitoiminnasta. Ja ruokasnobismista, jota kammoan kuin valkokastiketta muinoin. Sekä jakelen tässä itselleni muutamia Miihkali-tähtiä runsaasti. Menen tietenkin yli aina siitä, missä aita on jo maassa. Miksen menisi, siitä ne meni naapurin satapäinen sonnikarjakin. Tuli meinaan taas selattua Kitumarketin lehtihyllyssä kiiltopaperille painettuja, huttu-unelmia ja höttömössöreseptejä suoltavia trendilehtiä. Vai miten niitä nimittelisi? Olin aivan hurmoksessa ja ostinkin yhden, aikanaan tilasinkin moista läpyskää. En tilaa enää, kun meni maku resepteistä. Jotenkin olivat sen verran korkealentoisia, ettei mummu saanut johtoajatuksesta kiinnni pätkääkään. Onhan tuo tuolla keittiön pöydällä ihan kiva, käyttökelpoisia reseptejä saa, kun vähän muuntelee maun mukaisiksi. Eilen ehtoolla katselin pikakelauksella Top ja Master Chefit, j...

Äimistelin taannoin toisella silmällä telkkarista uutista, että mikrobikasvustojen tuottamia myrkkyjä ei saa tutkia. Jo homemittauksien pitäisi riittää. Työterveyslaitoksella ei riitä hyvää tahtoa, myötätuntoa eikä näämmäs edes tervettä järkeä asiaan, joka olisi pitänyt olla jo. Työntekijöistä viis ja kuus. Tilanne on mielestäni melko suoraan verrannollinen tähän terveyskeskusteluun, jossa mätetään megatonnin limpulla toisinajattelijaa otsaan. Virallinen taho on sitä mieltä, että vain tämä heidän suosittelemansa ruokavaliomalli on ainoa oikea. Tohtiivat puhua vielä tutkimuksista ja ehkäisystä samaan hengenvetoon. Minä en olisi ehkä noin rohkea, vaan laittaisin jäitä runsaasti hattuun. Ja jättäisin jäät pois jauhelihasta. Kiva lukea tekstiä, missä rohvessyöritasoiset setämiehet perustelevat akanoitten syöntiä kuidun saannilla ja sokerinasyöntiä luonnollisuudella. Sillä, että ihmisen makuaisti on kehittynyt vaatimaan sokeria! Voi vitalis! Ja puheiden perusteluiksi räimitään pöytään t...

Olen ihmetellyt ihan ääneen tätä "Rasvasota" -kommenteerausta. Mikä rasvasota? Onko jossain sellainen käynnissä ja miten sinne pääsee mukaan? Äänekäs vähemmistö ovat kuulemma alakarpit! Jaa, minä olen kyllä kuullut, että meren äänekkäin elukka on katkarapu. Parvesta lähtee sellainen mekkala, että merivalvojilla on kuulimet kovilla. Ja tietenkin viralliset suositukset suosivat akselirasvoja, kuten margariineja, kun niissä on niitä pehmeitä rasvoja. Tohdin epäillä näitä suosituksia aina vain enemmän. Ihan vain siksi, että jos ajatellaan ihmisen käyttämiä ruokia jostain kymmenen tuhannenkin vuoden takaa, niin tuskin siellä rypsirapsiripsiöljyjä on sipaistu minnekään. MOUKKELIS alkaa : Herrani ja hidalgoni suvaitsi käydä työterveystarkastusmittaroinnissa: väsäämäni eväs on näämmäs ollut jees. Työterveystättäräinen veikkaili kolesteroliarvojen perusteella herran mättävän kasviksia kelvokkaasti. Salli mun nauraa!! Tuo hra syö ensinnäkin enempi valkoisia vehnäjauhoja ja sokeria ku...

Varpu pitää sokerittoman vuoden 2010. The Heart Scan blogissa on vehnätön vuosi. Ja minä pähkin täällä, että miten opettelen laskemaan hiilihydraatteja, kun eräs laskemisjuttu ei oikein avaudu meikäläisen kuulalle. Se oli jotenkin kahdeksasosiin tms. jaettu se juttu. Ei vaan tajua, niin ei tajua. Taisi olla ainakin Varpun kirjassa se kaava. Mutta tähän sokerittomaan vuoteen. Mitä siihen tulee, niin kysymys on lisätyn sokerin välttelystä. Minä ajattelin vältellä siis jopa leikkeleitä. Onneksi Anja  käväisi vaspuukissa kommentoimassa, että olen tiukkis. No, sain synninpäästön siis siitä. Täytyy yrittää vaan kattella semmoisia enemmän lihaisia meetwursteja. Ja vertailla kevyttuotteiden kontra "oikeiden" sieluntilaa tuoteselosteesta. Kun yritän vältellä mahdollisuuksien mukaan myös lisäaineita! Hallinnoiva entiteettini meni sitten ja alkoi laittaa soppaa uudenvuoden iltana. Kuten perinteisiin kuuluu. Ensin liotetaan herneitä ihan ohjeen mukaan, yön yli. Keitetään mauste...

Kyllä. Se taisi olla sitten SIKAlunssa ihan tosissaan. Tässä on viimeisen viikon räkinyt vaan keuhkojaan tantereelle, kun karmea pesäpallomailayskä muuttui lohkeavaksi röhäksi. Keskiviikkona kuuntelutin keuhkot, eikä hälyttävää ollut havaittavissa. Menen vielä tänään. Ja imen tuota helmetin yskäntroppia vielä pari päivää. Kun kahta viikkoa kauempaa ei sitä tohdi kurnautella iäntäkohen. Nyt olen ottanutkin sitä ainoastaan yötä vasten, että saan nukutuksi edes tovin. Positiivista sinällään, nukuin koko viime yön! Ainakin melkein. Inkivääriteeni alkaa jo hippasen kylläännyttää. Pari litraa päivässä kun nieleskelee, niin johan se valuu korvasta laattialle...hyvä troppi kuitenkin. Pistän tähän vielä resettin vastaisen varalle: INKIVÄÄRITEE - peukalon mittainen pätkä inkivääriä ohuina viipaleina (ei tarvitse kuoria) - 10 -> tai enemmän veitsenlappeella murskattuja valkosipulinkynsiä (siis maun ja sietokyvyn mukaan) - tuoretta chiliä (sietokyvyn mukaan, yllättäen) - timjamia joko tu...

Kiitos Maijalle, joka kävi ripauttamassa kipakalla kommentilla minua kintuille. Sain tuosta kommentista oivallisia mielleyhtymiä eli assosiaatioita. Laardia olen tähän elämäni vaiheeseen käyttänyt mm. paistamiseen sekä paprikalla ja valkosipulilla maustettuna myös leivän päällä. Silloin kun vielä söin leipää joka toinen minuutti. Laardia onkin käytetty aikoinaan vähäväkisemmän kansan parissa voin korvikkeena. Mutta taikinoissa se on maan mainio aine! Pitää sulatella itse, kun kaupasta sitä ei saa. Pahus! Se ei ole edes kovaa. Vaan silkkisen pehmeää ja helposti levitettävää. Paitsi jääkaapista suoraan otettuna. Minulla on myös ollut sivupersoonanani Laardi Belwitchhamtottendon. Joka on siis jonkinlainen upseeri, herrasmies ja tyhjäntoimittaja. Vähän näiden P.G.Wodehousen tarinoiden Woosterin tapaan. Sivupersoona on ollut halpaa hupaa mm. palavereiden ja kokousten sekä seminaarien ja koulutuspäivien höysteenä, jos ei jaksa niin satasella osallistua. Voi silloin laittaa Laardin liikentees...