MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Joo, hyvä lukijani. Tässä olen ihmetellyt erinäisiä asioita. Mm. kaikkien alojen asiantuntijain julistamia juttuja, että ravitsemusrintamalla kiehuu. Niin no, sehän se ei ole esimerkiksi minun ongelmani. Mutta huvittaahan tuo moinen, vähän niinkuin hymyilisi kämmeneensä. Ääneen. Varsinkaan, kun ei itse miellä ravitsemusrintaman kiehuntaa. Loiskiehuntaa ehkä, muttei mitään järisyttävää ole siellä mielestäni julkituotu. Kun rintamassa on nyt ollut pelkkää vikinää. Pöperöproffa ja Laatikaisen Reijo ovat urhoollisesti pitäneet keskustelua yllä. Mikä minusta on hieno juttu. Reijo eritoten kaivelee tutkimuksia ja vielä, kun kaikki käännettäisi suomeksi, niin vot. Mutta kaikkea ei voi saada, ei edes ihan kaikkea. Iltasatulehdet jatkavat valitsemallaan älämölölinjalla, jossa ei ole päätä, ei häntää. Mölisevät kuin lehmät samaa virttä. Milloin on vaarallista se, milloin tämä ja tuo, se se vasta vaarallista onkin. Mutta bikinikuntoon vaikka talvipakkasessa, se on pääasia, että kaikki lai...

Enpä olekaan pitkään aikaan kohdannut ruokarintamalla mitään säväyttävää. Enkä vieläkään. Kun kaupasta ei saa kateenkorvaa eikä suolia suoraan tiskistä, on turha odotellakaan mitään kotitekoisia innovaatioita ruokarintamalla. Jotkut muutkin ovat olleet kanssani kovin samanmielisiä. Vai mitä pidätte tästä(lainaan luvatta nyt saamaani sähköpostia): "Olen ihmetellyt .... missään ei Suomessa ole kunnollista lihakauppaa, josta saisi oikeasti itse valita lihat. Jossa myytäisiin Suomessa kasvaneiden eläinten lihoja. Kanoja ja kaikkia. Ei saa enää emobroilereita eikä patakanaa. Ei leikata enää kaupassa itse possua tai nautaa. Kokonaista ruhoa en ole enää nähnyt käsiteltävän missään..." Eli tasan samoilla jäljillä on joku muukin kuin minä. Onneksi kotokylässä on sentään putiikki, josta saa etäisesti kaupassa käsitellyn oloista lihaa. Kanaan sekään ei taivu. Mikä on kyllä sääli! Mutta nyt piisasi tämä iankaikkinen renkkuuttaminen puutteista ja puutteiden puutteista. Ajattelin aloitta...