MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Hei kaikki äidin pikku mussukat! Massu ratsastaa jälleen! Tällä kertaa koronalla. Ja se ei ole se peli. Se on se perkeleen pikku epeli, joka nyt niittää talossa ja puutarhassa. Uusimaa on kiinni. Jeppp. Mutta Lappiin pitäisi päästä kuitenkin. Juu. En kuitenkaan havittele matkustavani tuota vastapäistä metsää kauemma. Ulkoilumaastoa ilman ihmiskontakteja piisaa. Sitäpaitsi, tykkään erakoitua. Olenhan sosiaalinen erakko! No eniveis, mitäs näistä häistä. Olen ollut lomautettuna työpaikaltani keskiviikosta alkaen, käytännössä jo viime viikon keskiviikosta. Koska riskiryhmä. Loven tämä tekee minunkin kukkarooni. Siitä ei ole epäilystäkään. Täytyy vaan panostaa terveelliseen ja lähellä tuotettuun. Tänään menen keräämään nokkosia, ovat parhaimmillaan, tuosta pihamaalla olevista kasvatuslaatikoista. Sieltä nousee myös hissukseen timjamia, oreganoa, salviaa, rosmariinia ja rakuunaa sekä valkosipulia. Täytyy olla osittain omavarainen. Jees. Koska karanteeni, niin aloin sorvata mielessäni n...

Tämä on nyt vimmattua perkelettä, tämä kirjoittaminen. Kun on nihvistellyt hitaan nettiyhteyden, pyhän yhteisen reunakunnan ja sanan ymmärtämisen viidakoissa, niin kait sitä nyt hakkaa kaikenlaista sekä tänne että muuanne. Otin nimittäin eilen ensimmäisen kunnon kännin pitkiin aikoihin. Sellaisen, että aamulla silmien avaaminen pelottaa. Seuraavaksi pelottaa avata puhelin ja varsinkin viestivalikko. Tämän jälkeen pelkojen kohteeksi tulevat vaatteet. Ovatko kuinka rapaiset. Sen perästä vavistuksella ja kauhulla avataan a) sähköposti b) naamakirja. Että kummanko kautta on viini tarinoinut. Aletaan huokailla helpotuksesta, jos missään ei näy jälkiä humalatilan syvyydestä. Ja loput kieltäydytään uskomasta. Tärinä alkaa jo lakata. Jostain iltapäivälehtien "terveysosioista" olin havaitsevinani artikkelin, että miksi krapulat pahenevat yli 40-vuotiailla. En lukenut, kun on käytännössä kokeillut tuonkin. Aamukahvikaan ei oikein maistunut, oli karvasta. Karvas kalkki. Hyh, siinä o...

Vähän on kasvanut maailma kieroon. Kun uutiseksi kelpaa, että syötäväksi kelpaavaa lihaa on löytynyt eineksen raaka-aineista. Jo toki, ymmärränhän minä, että tässä on kysymys rikollisesta toiminnasta. Juu. Rikollisen toiminnan sivujuonnehan se. Ymmärrän kyllä, että kansainvälinen rikollisuus ulottaa käppinsä myös ruokateollisuuteen. Jees, Teollisuuteen. Nykypäivänä ruoka tuppaa olemaan enempi teollinen tuote, kuin koskaan aikaisemmin tämän apinalajin historiassa. Ymmärrän senkin, että tuoteselosteen sisältöön pitää voida luottaa ja lihan alkuperän oltava selvillä. Mutta, mutta. Se mikä minua ihmetyttää, on, että keskustelu velloo sen ympärillä, että eineksiin on ylipäätään laitettu lihaa. Mikä hirveintä, hevosen lihaa. Vaikka olen kaikenlaista nähnyt ja kuullut, niin tämä on eräitä hölmöimpiä uutisointeja. Iltasatulehtemme, molemmat, kyllä ripirinnan tehtailevat mitä oudoimpia juttuja. Tämäkin on totta, mutta juttujen värittäminen alkaa mennä mauttomuuksiin. Hevosenlihahan on ihan te...

Tiedättehän te sen PizzaRax -konseptin? Siis sen nykyään pelkän RAX:in? Syö tietyllä summalla niin paljon kuin jaksat. No, minun pelastukseni taitaa olla viimeinen keksintöni: raxkattila. Tahtoo sanoa, että keittelen itselleni eineen, johon tällään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja sisältäviä, kuitupitoisia aineksia. Siis kasviksia. Sipuli on perusaines. Sitä tulee tähän sekä paistettuna että seassa kypsytettynä. Tarkoituksella. On nimittäin sellaisia aineita, jotka vaatiavat ripauksen makeutta. Sitä saadaan, kun ruskistetaan sipulia huolellisesti, niin ettei se pala vaan karamellisoituu. Nam. Ja evästä syödään sitten määrätön määrä, kuten naisten toimenkuvaan kuuluu tietyssä vaiheessa kuukautta. Tai miksei syömishäiriöisenkin toimenkuvaan. Minulla taas on päällä joku kapinavaihe, ehkä olen sitten tämän projektin murrosiässä! En. Ei. Enkä. Ei missään tapauksessa. En tule. En ala. En tee. En syö. En ota tota. Tää on pahaa. Ei tätä voi syödä. ...ja paljon muita kommentteja. Tiedä...