Eineksistä on löytynyt syötäväksi kelpaavaa lihaa!

Vähän on kasvanut maailma kieroon. Kun uutiseksi kelpaa, että syötäväksi kelpaavaa lihaa on löytynyt eineksen raaka-aineista. Jo toki, ymmärränhän minä, että tässä on kysymys rikollisesta toiminnasta. Juu. Rikollisen toiminnan sivujuonnehan se. Ymmärrän kyllä, että kansainvälinen rikollisuus ulottaa käppinsä myös ruokateollisuuteen. Jees, Teollisuuteen. Nykypäivänä ruoka tuppaa olemaan enempi teollinen tuote, kuin koskaan aikaisemmin tämän apinalajin historiassa. Ymmärrän senkin, että tuoteselosteen sisältöön pitää voida luottaa ja lihan alkuperän oltava selvillä. Mutta, mutta.

Se mikä minua ihmetyttää, on, että keskustelu velloo sen ympärillä, että eineksiin on ylipäätään laitettu lihaa. Mikä hirveintä, hevosen lihaa. Vaikka olen kaikenlaista nähnyt ja kuullut, niin tämä on eräitä hölmöimpiä uutisointeja. Iltasatulehtemme, molemmat, kyllä ripirinnan tehtailevat mitä oudoimpia juttuja. Tämäkin on totta, mutta juttujen värittäminen alkaa mennä mauttomuuksiin. Hevosenlihahan on ihan terveellistä, syötävää eläimen lihaa. Seuraavaksi alettiin äimistellä tietenkin sitä, että hevosenliha on voimakas allergeeni. Voi täh!?!! Että oikein allergeeni! Olen sataprosenttisen varma, että ruokahommelit olisivat paremmin, jos niitä sapuskoita kasvatettaisi lähempänä ja olis semmoisia pienteurastamoja ja lihanleikkaamoja, joihin voisi vaikka viedä sen takapihan vajassa kasvatetun sikapotsinsa teuraaksi. Saisi sitten kaikkine päivineen ruhon kotiin ja mahdollisesti jopa tilauksesta makkaraa ja kappaleita. Minusta se ei olisi huono juttu.

Alkoi ahdistaa koko ajatusketju niin perkeleesti, että marssin tyhjentämään jääkaappia. Ja paria muuta. Minä, joka normaalisti syön aamupalan ja ryhdyn toimilleni. Hämmästys oli suur, kun löysin itseni jälttämästä hapankaalia ja paljon muuta. Taisi siinä muutama leivänkappalekin tulla syötyä voilla voideltuna, ennen kuin sain ajatuksenreunasta tiukasti kiinni. Helvetti. Tässähän vanha tunnesyöppö mättää ahistukseensa ties mitä. Tätä mietin kanankoipi hyppysissä. Riivin siitä siuruja suuhuni syntyjä syviä aatellen.

Tässä vastaikään Varpun kanssa käytiin debattia, minunkin täällä blogissani julistamasta asiasta, tunnesyöpöttelystä. Ahmimisesta. Ja asian tunnistamisesta ja myöntämisestä. Melko taajaan on myös radioaalloilta ja teeveeseestä tullut ohjelmia asian tiimolta. Nyt tuli myös kirja, jossa on korjausehdotuksia asiaan. Ihan hyviä olivat. Normaalin syyllistämisen sijaan.
Minun mielestäni syyllistämisen tilalle pitäisi otta ihan muut keinot käyttöön. Terapeuttini on ihana, antoi minulle rutkasti toivoa siinä vaiheessa, kun olin jo oman toivoni menettänyt. Kyllä, minä käyn terapiassa, mutta jotenkin konteksti tuntuu väärältä, siis paikka jossa käyn. Luojan lykky saan käydä siellä, muuten söisin itseni tärviölle.
Nykyään onneksi saan jo kaapin äkkiä kiinni, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Silloin tällöin mätän yli oman tarpeen, mutta nyt tiedostan, siis tiedän syyn ja seuraushan on ähkyahistus. Perunamuusiset iskevät tuollointällöin..

Kirja, josta Varpu mainitsee, on vasta kulkeutumassa hyppysiini, mutta minusta vaikutti referoinnin perusteella, että ei kyllä kolise meikäläisen kaaliin tuo. Eikä nauriiseen. Olen varmasti viisaampi kirjan tavattuani.
Immeiset eivät vaan osaa tunnustaa itselleen kohtelevansa itseään väärin. Se kun on aina sen jonkun muun vika, jos on lihava, tai törpöttelee, tai potee vakavaa työnarkomaniaa. Tyyppi kyllä tuijottaa poikkeuksetta peilistä aamuisin. No, eipä silti, en minä ole mikään poikkeus. Pikemminkin sääntö elämässäni on, että syytän ensin jotakuta muuta, ennen kuin hiffaan, että katos perkele, minähän se ihan itte!

Taidan mennä laittamaan itselleni mättöruokaa. Pannulla paistettua kaalia ja sekaan hapankaalia. Voissa. Ja jos mieli tekisi vielä jotain proteiinia, niin työnnän mustikoita jogrunttiini. Ja paljon kahvia, kevätväsymystä pukkaa. Tarkistan samalla myös vitamiinipoliittisen tilanteen. Pitänee ottaa purnukka jotain B-kompleksia, jossa on b&c -vitamiinit mukana. Sekä ulkoilla mahdollisimman taajaan. Että perse ylös tuolista ja jäälle reippailemaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jussipussi.

Rillit kuumana!

Lihavat montunreunalle riviin -rattatatta- ja ongelma on ratkaistu