MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Onko teillä koskaan ollut sellaista tunnetta, että tuttunne snobbailee? Varsinkin ruoalla. "Mä siis niin entykkää lipeekalasta!Hyi mitä kauheeta..!!" ja menee sitten jonnekin syömään bacalauta. Mä niin kärsin. Oli lipeäkala turskaa tai ei, niin periaate on sama. Kuivattua ja suolattua kalaa. Turskakalaa kuiten. Että mitä eroa näillä on? Ehkä valmistustapa. Tuota lipeäkalaakin kun voi tehdä monella eri tavalla. Kokeilkaa vaikka. Muhennosta, uunikalaa, gratiinia tai soppaa. Pitää vaan ihan vähän uskaltaa tehdä eri tavalla. Eräänä vuonna lipeäkalaa sai halvalla joulun jälkeen, jolloin tuli kehiteltyä näitä omalaatuisia kalaruokia, siihen asti kunnes kyllästyin totaalisesti, enkä syönyt sitä moneen vuoteen. Nyt buumi on taas valloillaan. Parhaimpia ja värittömimpiä kekkauksia oli lipeäkalagratiini. Jäi meinaan lippikala syömätä ja perkasin siitä ruodot ja siivilöin turhat nesteet. Eikun uunivuokaan. VOIdeltuun. Voilla voideltuun. Bechamel- eli valkokastikkeeseen vatkasin sekaan...

Vaihteeksi värkkäilin itselleni maittavan sopan. Viimeviikkoista soppaakin olisi vielä ollut. Mutta käytin sitä lisukkeena. Siis: Vettä kiehumaan. Silputaan kiinanakaalia sopiva määrä samoin purjoa että myöskin kunnollinen chili Tehdään vedestä liemi, esim. kuutiota apuna käyttäen. Maustetaan kalakastikkeella, sillä thai -versiolla nuoc mam lienee nimeltään. Ripsautetaan joukkoon hitunen limettiä. "Vokataan" kaalisuikaleet, purjo ja chili. Sekoitetaan keskenään. Vedetään huuleen. Minä käytin lisukkeena vähän sitä edellistä keittoa. Siinä oli lihaa, ja se ei enää oikein ole keittoa...! Vaan pataa. Siis sitä vähän lautasen pohjalle päälle ammensin tätä tuoreempaa versiota. Hyvvee olj.