MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Se oli niihin aikoihin, kun isä rasvalampun osti, että koko Suomaan kansa oli statiineille pantava. Ja ehtoomyöhällä aviisien tavaaminenkin alkoi sujua kuin rasvattuna. Niinä päivinä olivat kaikki Suomaan viestimet täynnään uutisia vasta-alkaneesta, vanhastaan jo tutusta Rasvasodasta, joka oli uudelleen leimahtanut liekkiin hellankulmalla. Padan kantta ei meinattu etsinnöistä huolimatta löytää mistään, joten kattilaan liekkejä tukahduttamaan tungettiin puska. Tulenarkuutta ei tässä ymmärtänyt edes VPK, sillä puskahan syttyi hetimiten. Ja rasva vaan kärysi. Kuuma rasva on iholle ikävä tuttavuus. Tulee rakkuloita, ja rakkulat saattavat puhjetessaan tulehtua, kuten ne tietävät, joilla on ollut varaa uusiin kenkiin. Kun kohta koko tili menee marketin kauppiaalle, niin paljon tästä Rasvasotimisesta vouhotetaan, että hinnat nousevat kohta Maata kiertävälle radalle. Kuten sotakirieenvaihturimme on kirjeitä vaihtanut, niin uudimet kerturoivat rasvan olevan jo luistamassa kansan karttuisasta ...

Pannaanpas vähän jalalabadilla koreasti ja sörhitään mehiläispesää ja muita hiilihydraattilähteitä. Viimeinen viikko on mennyt kohinassa ja tohinassa, ja minusta on tulossa vakituinen luomuverkkokaupan asiakas. Tämän viikon tilluu on vielä tekemäti. Kun en tiedä, mitä kivaa sieltä tilaisin! Nam. Olisi sen verran paljon tilattavaa, vaan ei kestä likviditeetti eli lompsa. Määrärahani on sen verran pikkiriikkinen, ettei sillä juhlita kuin Intiassa tai ehkä itäisessä naapurimaassa, jos sielläkään. Mutta jokin kumma on saanut minut tilaamaan nyt keväimellä kaksi kiloa luomusipuleita. Mihin ihveeseen niiden kanssa joutuu, kun sipulipurkissa on jo kaksi kiloa tekosipulia. Eikun siis tehosipulia. Tämä on välillä ihan hönttiä. Ehkä laadin kunnollisen sipulisopan. Se on maailman helpoin herkku. Tässä eräänä päivänä, kesken päivän askareiden, tuppaantui mieleeni viimeaikaisten häröilyjen myötä, sellainen asia, että meidän ruokamaailmamme on pirstaloitumassa. Kyllä. On rasvajuttuja, jotka jakaut...

Että jotta, tässä kun olen länkyttänyt ravitsemushitlerini käytöshäiriöistä, taidanpa pohtia asianlaitaa vähän toiseltakin laidalta. Tai ehkäpä vaikka muutamaltakin kanttikiveltä. Kyllähän se totta on, että jokainen henkilö tai etäisesti sitä muistuttava peilaa maailmaa omien kokemustensa ja kokemattomuuksiensa kautta. Minä tietenkin oman lihavan itseni kautta. En mahdu enää kuin peilikaapiston peileistä kokonaisuutena näkymään, vessan peilistäkin saa ensin katsastaa naaman toisen ja sitten vasta toisen puolen. Onko tuo mikään ihme, että terapistilla alkaa sormet syyhytä ruokavaliooni puuttuakseen. Ja minä olen sentään laihtunut monta kiloa. Monta kertaa. Useamman kymmenen kiloa, jos tarkkoja ollaan. Ainakin sata. Hankaluudet alkoivat jotakuinkin kymmenen vuotta sitten. Ehken jopa jo aiemmin. Se, mitä on sanottava terveydenhoitohenkilöstön puolustukseksi, on se, että ilmeisesti jossain on iso aukko. Toiset sanovat sitä ja toiset tätä. Yksi lääkäreistäni oli sitä mieltä, että hiilihyd...

Olen saavuttanut 150 kirjoituksen sekavan viidakon merkkipaalun tuossa edellisessä postauksessani. Kylläpäs ovat sormet lentäneet. Ja mielikuvitus. Alkumetrien kalkkiviivoilta on tähän ollut pitkä matka ja matka jatkuu kohti, no vaikkapa, Tanperetta. Tampesteri ei ole laisinkaan hattumpi paikka, vaikka siellä ravintolat kärtsähtelevät tämän tuosta. Onkohan se(kin) hiilihydraattien syytä? Ainakin ravintolamaailma alkaa olla melko hiilipitoinen, ottia tuota. Tosin roskaruokalat joutavat kärtsäämään. AIH!! Kuka sillä kengällä heitti?! Ohhopsista, siis tämmöinenkin löytyi tuolta luonnososastolta. Piti sitten laittaa framille ihan kiusatakseni teitä jälleen. Lukaiskaapa tuosta etiäpäin. ----- Mitäs minun tässä piti äimistellä. Juu, sitä että ensimetreillä, kun aloittaa tämän jännittävän matkan hiilhydraattien vähentämisen huikeaan maailmaan, tulee varmaan monellekin muutamia klassisia konttauksia. Niiden jälkeen jos vielä pysyy ruokavalion syrjässä kiinni, eikä leivän- , niin kohot...

Maailman levinnein pienellä räntätty on tuoteseloste. Ja koska pienellä räntättyyn kannattaa tutustua huolellisesti, olenkin niin tehnyt. Aika huolettomasti kylläkin. Tämä mätkähti mieleeni, kun huolimattomasti onnistuin pienentämään selaimen tekstin suurennuslasilla luettavaksi. Meinasi rientää jänönen pöksyyn, kun en alkuun ymmärtänyt, että mitä v*t tapahtui. Piti nauttiman kahvia ennen myöhäistä. Tästä tuoteselosteiden vekkulista maailmasta olen paiskonut ennenkin kirjainta jonoon. Ja äimistellyt näitä E-koodeja ja niiden ihmeellistä maailmaa. Joka onkin melkoinen viidakko. Kun me kuluttajat eli asiakkaat eli ostajat eli me ihmiset emme pidä E-koodeista. Hirveää, ruoassahan on E-säilöntäaineita ja hapettumisen estoaineita, kuten askorbiinihappoa...! Kaikki E:llä varustetut koodit eivät ole ihan niin kamalia. Mutta toisaalta, väärässä paikassa. Harvemmalti tuota askorbiinihappoa on -noh, heitetään hatusta- vaikkapa sikapossussa kovastipaljon ja luontaisesti. Valaanlihassa sitä onpi...

Virallisterveellisen tahon julistettua rasvasodan M.O.T :n ohjelman myötä, olen todennut, että hiilihydraattipommeja heitellen edelleen poteroihinsa kaivautuneet veteraanisoltut jatkavat hurmeisella tiellään. Väenvängällä yritetään tikistää tutkimustietoa höysteeksi milloin minkäkinlaisen rasvattomuuden puolustamiseksi. Pieni ihminen hukkuu vellovaan massaan. Eritoten hiilihydraattimassaan. Se, mikä minua on alkanut häiritä, (ellei peräti jopa ärsyttää) on, että nyt marssitetaan parrasvaloihin "hyviä" hiilihydraatteja toinen toisensa perään ihan "arvostettujen" tutkimusten valossa ja tutkijoiden suulla, unohtamatta hienoja titteleitä, niitähän suomalainen kumartaa. Vilja on kuulemma terveellisintä siinä asuvan kuidun vuoksi. Lastulevykin on tuolla perusteella terveellistä. Koostumukseltaanhan se muistuttaa viljaa, tai näkkäriä ainakin. Ja varmasti ärsyttää ainakin minun vatsaani samalla tavoinkin kuin viljan kuitu. En ole kyllä kokeillut, en minä sentään ihan him...

Tutkimus- ja kommentaarisurffailuni on saanut maanisia, ellei peräti koomisia, piirteitä. Uteliaana ihmisenä ja herkästi myös kyseenalaistavana, en voinut vastustaa kiusausta tintata kuukkeliin erinäisiä määriä hakusanoja. Hakusessa oli mm. Hiilihydraatiton dieetti, Hiilihydraattien vähentäminen, Rasvasota, Rasvakapina, Kolesteroli, Kuitujen saanti, Kalorilaskuri, Kuitulaskuri ja monta muuta! Katsokaa ja hämmästykää. Ja naurakaa myös vapautuneesti. Rasvakahakkaa käydään niin luistellen, että pystyssä ei oikein pysytä. Tutkimuksiin tarvitaan rahaa, ja rahaa saadaan rahoittajalta, joka taas haluaa tutkimustuloksia. Rullaatirullaati. Maksajan markkinat. Rämpiessäni tutkimussuossa kommenttisaappaat jalassa, sain aikaan oivalluksia. Olen herkkä hifistelemään yhden asian ympärillä ja monesti syömispuuhani ovat kaatuneet jonkin osa-alueen kanssa askarteluun. Ihan hirveällä vimmalla aloitettu kilojen kadottaminen on hiljalleen hiipunut ja olen siirtynyt johonkin virallisterveellistä l...

Tässä virallisterveellinen lautasmalli framille noin ensikottiin: Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta . Varpulta en onnistunut pöllimään ruokapyramidia...tai muutakaan mallia. Mutta vilkaiskaapa: Ruokapyramidi hiilihydraattititetoiseen tapaan. Mutta aisaan: Se, miksi tuon lautasmallin pistin tänne kuijottamaan, oli että verratkaapa sitä hiilaritietoiseen. Se neljännes, jossa on potut pottuina, on hiilaritietoisessa syömisessä täytetty niin, että siinä on puolet jotain proteiinipitoista, eli siis tässä mallilautasen tapauksessa lihaa. Toinen puoli täyttyy kivasti joko kypsillä tai raaoilla kasviksilla, jolloin lautasella on aivan toinen malli, kasvisten osuus ulottuu kello kahdestatoista kello seitsemään ja lihan osuus kello seitsemästä kello kahteentoista. Simmuni huomasivat siinä myös kastiketta! Haa! No, itseasiassa, jos kastike on itsetehty ruskeakastike, niin se ei paljonkaan hetkauttele hiilarien kokonaismäärää minnekään. Kun kastikkeeseen tulee jauhoja ruokalu...

Raakuin jo Feissarin puolella siitä, että olen rakastunut. Prof. Kari Salminen ja europarlamentaarikko S.Hassi ovat palvontani kohteina älykkäiden kirjoitustensa kanssa. Koska lainauksen lähde pitää mainita, niin Helsingin Sanomien Mielipide osa C sivulla C12, päivämäärällä 1.10.2010, on tuossa auki ja lainailen molempien pikarakkauksieni tekstejä sumeilematta! Irroittelen asiayhteydestään omaksi mielihyväkseni juuri sopivia asioita. Aaah. Kun pienen ikäni olen kyseenalaistanut ja kysynyt miksi, siis minulle on jäänyt kyselykausi päälle, niin olen aina ihmetellyt sitä, miten pakettimargariini eroaa voista, paitsi maultaan.(hyyöörrggh) Suuhun jää, siis jymähtää, kammottavan makuinen kelmu, joka ei lähde itkemälläkään. Tai voihan siihen jotain liuotinta kokeilla...Muinaisaikaisen mainoksen kysymykseen vastasin aina lapsena kovalla äänellä. Kysymys kuului: "Mitä me syötiin ennen kuin oli F*****a?" Kiljuin, että VOITA! Ja se on parempaa!!! Öljyt eli ruokaöljyt eivät lapsuude...

No ei. Jossain tuli mainittua sana kohtuullisuus/kohtuus, ja sehän se on aina ollut kinastelun aihe, että mikä on kohtuus! Pullo päivässä?! Kaksi parhaassa? Välihuomautuksena: minulle SAA pyrkiä Feissarikaveriksi, siellä on profiilini ihan tyrkyllä! Nyt, kun tässä taas alkaa näämmäs virkistymään ja ajukoppakin toiminee, niin päivittelen asioita myös siellä. Kaikki reseptitkään eivät aina tänne öksy. Joten: http://www.facebook.com/?ref=home#!/profile.php?id=100000103870065 Tai sitten tuosta sivupalkista napsautteletten. Juu, mitäs se taas olikaan... NIIN! Kohtuus. Kohtuullisuus. Kohtuullinen. Jokuhan voi tämänkin tietenkin tarkistaa Wikipediasta, tai Suomen sanakirjasta, mitä se on! Ja sen jälkeen tarkastella oman elämänsä tilaa, onko esimerkiksi vaatimuksissaan itseään kohtaan kohtuullinen. Ja miten! Onko kohtuullista vaatia, että taipuu aina jonkun muun viitoittaman tien kulkijaksi, kun koko sielu huutaa kulkemaan omia polkujaan? Onko kohtuus se, että saa mahdollisimman paljon r...

Onhan aikaa palanut. Vaan ei tupakkia. Siihen nähden asiat ovat mallillaan. Ei sen puoleen, etteikö tupakoitsija nauttisi tupakasta vaan sen vuoksi, ettei ole kessuja tullut käryytettyä. Sinällään hyvä, mutta kuitenkin huono. Kun unohdin tupakoida syysmyräköissä sairastamani sikalentsun aikana ja varsinkin sen jälkeen, olen jälleen/taas todistanut alitajuisesti todeksi sen, että aineenvaihdunta hidastuu tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Muka. Paskat. En oikeasti usko tuohon. Ennemminkin on tullut puputettua kaikkea ENEMMÄN ja SUUREMPINA ANNOKSINA, kuin tupakoinnin palavina päivinä. Ja en osaa selittää edes itselleni, mistä moinen johtuu... Otetaan taas esimerkkiä kehiin: Ennen lopettamista/unohtamista esimerkiksi aamupalaksi piisasi vallan mainiosti kananmuna ja parista  kolmeen viipaletta pekonia. Kupponen kahvia kyytipojaksi, siis se puoli litraa ja siihen vielä punaista maitoa. Näillä mentiin. Kevyesti ehtoopäivään. Nyt totesin päivänä muutamana, että munakas koostuu kolm...

Onnettomien sattumusten jälkeen nettiyhteytemme ns. tökkii. Eli joudun käyttämään tuulennopeaa GPRS -yhteyttä, jonka tiedonsiirtonopeus ajaa minut hulluuden partaalle ja siitä yli. Ainakin se opettaa minulle kovastipaljon kärsivällisyyttä. Lupaus oli, että ensi viikon alussa olisi taas lankayhteyskin kunnossa. Pakkasukko oli iskenyt hampaat väärään paikkaan. Aamupalan aikaan totesin, että raejuuston ja savumuikun liitto ei ollut kovin onnistunut. Parantelin sitä ruokalusikallisella lohimajoneesia. Ei parantunut. Ja näyttää siltä, että tämä oli nyt laitimmainen kerta, että sorrun ostamaan savumuikkuja pakattuna. Ne täytyy syödä suoraan uunista. Tulihan tämänkin opittua. Savusilakoiden kanssa onkin toinen juttu. Huomasin myös, että raejuustoissa on eroja. Lukekaapa ihan huviksenne, mitä raejuusto pitää sisikunnassaan! Herttinen, löysin yhdestä raejuustoversiosta jotain, mikä ei mielestäni kuulu raejuustoon! Ja missä on raejuustosta rasva? Tahdon kunnollista raejuustoa!!! Onneksi ol...

Jouluaiheinen höpötykseni jatkuu. Minä en ole millään lailla ns. "jouluihminen". Joulu on nykyään aikaa, jolloin kaupoissa on helvetinmoinen tunku, ihmiset ovat "joulumielellä" eli ihan perkeleen kiukkuisia toisilleen ja koko ympäröivälle yhteiskunnalle. Kaupantäditkin saavat siitä kuulla kystä kyllin. Sitä kinkulla ottaan, joka joulua muistaa. Aikuisiälläni minulle ei ole oikein sataprosenttisesti selvinnyt tai valjennut joulun syvin olemus. Ehkä ennen tämä oli aika, jolloin juhlittiin seisausta. Valo oli poissa. Tai kristillisen perinteen mukaan Jeesus syntyi jouluna. Mikä ei ollenkaan pidäkään paikkaansa, tutkimusten mukaan. Loppiainenkin meni ns. nutulleen. Ennen jouluaika kestikin pidempään. Päättyi vasta tammikuulla Nuutinpäivään. Eipä kai pirtissä paljon nähnytkään mitään tehdä näin pimeällä. (Vilkaisu ikkunasta tuohon tielle näytti, että taas tulee lumihöttöä...) Mutta se mikä minulle tekee tästä vuoden pimeimmästä juhlasta juhlan, ovat kynttilät ja ulkot...