Taas, kun astun ilmavaivaan.
Tutkimus- ja kommentaarisurffailuni on saanut maanisia, ellei peräti koomisia, piirteitä. Uteliaana ihmisenä ja herkästi myös kyseenalaistavana, en voinut vastustaa kiusausta tintata kuukkeliin erinäisiä määriä hakusanoja. Hakusessa oli mm. Hiilihydraatiton dieetti, Hiilihydraattien vähentäminen, Rasvasota, Rasvakapina, Kolesteroli, Kuitujen saanti, Kalorilaskuri, Kuitulaskuri ja monta muuta! Katsokaa ja hämmästykää. Ja naurakaa myös vapautuneesti. Rasvakahakkaa käydään niin luistellen, että pystyssä ei oikein pysytä. Tutkimuksiin tarvitaan rahaa, ja rahaa saadaan rahoittajalta, joka taas haluaa tutkimustuloksia. Rullaatirullaati. Maksajan markkinat.
Rämpiessäni tutkimussuossa kommenttisaappaat jalassa, sain aikaan oivalluksia. Olen herkkä hifistelemään yhden asian ympärillä ja monesti syömispuuhani ovat kaatuneet jonkin osa-alueen kanssa askarteluun. Ihan hirveällä vimmalla aloitettu kilojen kadottaminen on hiljalleen hiipunut ja olen siirtynyt johonkin virallisterveellistä lähellä olevaan syömiseen. Listalla on ollut ainakin glukoosi ja sen lisääminen elintarvikkeisiin rasvaa korvaamaan. Huhhuh. Onneksi glukoosisuomukset alkavat putoilla pupillieni päältä. Lisäaineista olen keuhkonnut myös, kohtuullisuudesta ja paljon muusta, jota en edes muista!
Syvennyin jossain vaiheessa näihin kuitulaskureihin ja Finelin syövereihin. Saan kuitua yli suositellun määrän vuorokaudessa tällä syömisellä, ilman viljojakin. Ja edelleenkin ihmettelen ra-vit-se-mus-te-ra-peu-tin kivahdusta, ettei kasviksissa ole kuituja! Niissähän on sitä geeliytyvää kuitua, joka alentaa kolesterolia. Eikö? Vaiko onko tämä ugrilainen puujumala sitä mieltä, että tämä kasvien kuitu ei ole samaa, kuin viljakasvien kuitu? Tulee meinaan perkeleelliset ilmavaivat, jos vedän sen suositusmäärän viljatuotteita päivässä. Ja asiaa insuliiniaskille liian usein. Siis omasta mielestäni. Varsinkin, kun inhoan pistämistä, niin en kovin mielelläni tuota inskaa pistelisi.
Joskus entisessä elämässäni kammosin rasvoja. Ei rasvaa mihinkään vaikka iho ritisi kuivuuttaan.
Nyt on tilanne kääntynyt niin, että jos paistan munia tai teen kokkelia, siihen kuluu teelusikallinen rasvaa. Oho. Joo. Salaatinkastikkeeni ovat majoneesipohjaisia tai vähän öljyä tai sitten sitruunamehua. Oliiveja napostelen salaatissa, ja en laske niitä. Painareissa sai syödä 8 oliivia päivässä...
Maitoa en juo. Mutta laitan kahviin punaista maitoa, jota kuluu päivässä arviolta 2,5 dl, minulla on iso kahvikuppi. Juustoja rakastan. Mutten niilläkään enää hihhuloi. Ostan täysrasvaisia juustoja, jotka ovat myös kypsiä. Osaa homejuustoista pitää vielä kotona kypsyttää.
Jos syön paistettua kalaa paistan sen voi-öljy -seoksessa. Aika usein tulee kuitenkin laitettua joko uunikalaa, soppaa tai höyrytettyä. Lihaa tulee kypsennettyä uunissa. Pannullakin, samoin vihanneksetkin joskus. Muhennokset, sopat, kalopsit, kääryleet...kyllä siinä valinnanvaraa piisaa.Herneitä ja palkokasvia vaan, muttei henkimeen.
Kasvisten osuus on kasvanut. Samoin kekseliäisyys. Nauriin ystävänä hauduttelen nauriita uunissa, lanttupihvit voisulalla, selleripihvejä kermakastikkeella.Toisinaan syön kasviksia enemmän, ja jolloinkin sitten en juuri lainkaan. Kauheeta, joo. Varmaan menee maha tukkoon. No, ei mene.
Päästäänkin määriin: Kermakastiketta laitetaan mausteeksi, siinä ei eväitten tai eväkkäiden tarvitse uida. Eikä sitä pillillä imetä. Kypsät kasvikset rakastavat joko voita tai kermakastiketta, juustogratiinia sekä öljyä. Aina en jaksa odotella voin sulamista, vaan lirautan muutaman tipan oliiviöljyä sekaan. Mausteilla saa ihmeitä aikaan. Yrtit ovat erityissuosiossani. Chili myös.
Myönnän, että PMS syndrooman aikaan tulee hirrrvittävä hiilarinhimo, jota ei pysäytä kuin raju pottumuusi. Voisilmällä, toki. Ja senjälkeinen pahoinvointi pitääkin minut kurissa seuraavaan kuukauteen.
Jotain on muuttunut ajukopassani. Hienokseltaan. Laiva alkaa kääntyä hallitummin. Aallokko pienenee.
Höpisen omiani myös Hiilaritietoisissa: Hyvä Nolon Keittokirja -osingossa. Ylläpito on laittanut minut paljon vartijaksi. Yritän suoriutua. Syvä kiitos ja kumarrus.
Rämpiessäni tutkimussuossa kommenttisaappaat jalassa, sain aikaan oivalluksia. Olen herkkä hifistelemään yhden asian ympärillä ja monesti syömispuuhani ovat kaatuneet jonkin osa-alueen kanssa askarteluun. Ihan hirveällä vimmalla aloitettu kilojen kadottaminen on hiljalleen hiipunut ja olen siirtynyt johonkin virallisterveellistä lähellä olevaan syömiseen. Listalla on ollut ainakin glukoosi ja sen lisääminen elintarvikkeisiin rasvaa korvaamaan. Huhhuh. Onneksi glukoosisuomukset alkavat putoilla pupillieni päältä. Lisäaineista olen keuhkonnut myös, kohtuullisuudesta ja paljon muusta, jota en edes muista!
Syvennyin jossain vaiheessa näihin kuitulaskureihin ja Finelin syövereihin. Saan kuitua yli suositellun määrän vuorokaudessa tällä syömisellä, ilman viljojakin. Ja edelleenkin ihmettelen ra-vit-se-mus-te-ra-peu-tin kivahdusta, ettei kasviksissa ole kuituja! Niissähän on sitä geeliytyvää kuitua, joka alentaa kolesterolia. Eikö? Vaiko onko tämä ugrilainen puujumala sitä mieltä, että tämä kasvien kuitu ei ole samaa, kuin viljakasvien kuitu? Tulee meinaan perkeleelliset ilmavaivat, jos vedän sen suositusmäärän viljatuotteita päivässä. Ja asiaa insuliiniaskille liian usein. Siis omasta mielestäni. Varsinkin, kun inhoan pistämistä, niin en kovin mielelläni tuota inskaa pistelisi.
Joskus entisessä elämässäni kammosin rasvoja. Ei rasvaa mihinkään vaikka iho ritisi kuivuuttaan.
Nyt on tilanne kääntynyt niin, että jos paistan munia tai teen kokkelia, siihen kuluu teelusikallinen rasvaa. Oho. Joo. Salaatinkastikkeeni ovat majoneesipohjaisia tai vähän öljyä tai sitten sitruunamehua. Oliiveja napostelen salaatissa, ja en laske niitä. Painareissa sai syödä 8 oliivia päivässä...
Maitoa en juo. Mutta laitan kahviin punaista maitoa, jota kuluu päivässä arviolta 2,5 dl, minulla on iso kahvikuppi. Juustoja rakastan. Mutten niilläkään enää hihhuloi. Ostan täysrasvaisia juustoja, jotka ovat myös kypsiä. Osaa homejuustoista pitää vielä kotona kypsyttää.
Jos syön paistettua kalaa paistan sen voi-öljy -seoksessa. Aika usein tulee kuitenkin laitettua joko uunikalaa, soppaa tai höyrytettyä. Lihaa tulee kypsennettyä uunissa. Pannullakin, samoin vihanneksetkin joskus. Muhennokset, sopat, kalopsit, kääryleet...kyllä siinä valinnanvaraa piisaa.Herneitä ja palkokasvia vaan, muttei henkimeen.
Kasvisten osuus on kasvanut. Samoin kekseliäisyys. Nauriin ystävänä hauduttelen nauriita uunissa, lanttupihvit voisulalla, selleripihvejä kermakastikkeella.Toisinaan syön kasviksia enemmän, ja jolloinkin sitten en juuri lainkaan. Kauheeta, joo. Varmaan menee maha tukkoon. No, ei mene.
Päästäänkin määriin: Kermakastiketta laitetaan mausteeksi, siinä ei eväitten tai eväkkäiden tarvitse uida. Eikä sitä pillillä imetä. Kypsät kasvikset rakastavat joko voita tai kermakastiketta, juustogratiinia sekä öljyä. Aina en jaksa odotella voin sulamista, vaan lirautan muutaman tipan oliiviöljyä sekaan. Mausteilla saa ihmeitä aikaan. Yrtit ovat erityissuosiossani. Chili myös.
Myönnän, että PMS syndrooman aikaan tulee hirrrvittävä hiilarinhimo, jota ei pysäytä kuin raju pottumuusi. Voisilmällä, toki. Ja senjälkeinen pahoinvointi pitääkin minut kurissa seuraavaan kuukauteen.
Jotain on muuttunut ajukopassani. Hienokseltaan. Laiva alkaa kääntyä hallitummin. Aallokko pienenee.
Höpisen omiani myös Hiilaritietoisissa: Hyvä Nolon Keittokirja -osingossa. Ylläpito on laittanut minut paljon vartijaksi. Yritän suoriutua. Syvä kiitos ja kumarrus.
Kommentit