MahaTar laihtuu. Mutta miten!

On eletty nyt sellaisiin aikoihin, ettei ole aikoihin eletty. Erään itseoppineen tyypin sivuihin käväisin päällisin puolin tutustumassa. Sattui niin hauskasti, että asiasta keskusteltiin Turpaduunarin...eikun Christer Sundqvistin Facebook seinällä. Lähinnä tämän itseään ravitsemusterapeutiksi kutsuvan tyypin edesottamuksista. Siellä olikin monta viisasta, jo ennestään tuntemaani keskustelijaa. Jokainen loihe lausumaan erittäinkin viisahia. Kiitollisena lueskelin. Että voikin olla ympärillä erittäin viisaita ihmisiä. Tämä erittäin itseoppinut tyyppi kyllä kylvää kuolemaa ympärilleen noilla väittämillään. Hiilihydraateista. Itse olen vaappunut hiilarien kivisellä tiellä jo kohta viidentoista kirvelevän vuoden ajan. Ajoittain kontannut, toisinaan suoraselkäisemmin. Mutta en minä jumalauta ala tolittamaan täällä, enkä muualla, että olisin ravitsemusterapeutti. Ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti. hyhhyh. Ravinnosta ja sen monista hyvistä asioista voisin kirjoittaa parit romaanit ja piirtää use...

(Toim. huom. Elekää helevetissä nouattako näitä meikäläisen elämäntapoja! Suatatte vahingossa jopa nauttija elämästänne! Oun jo ylj 50v. enkä ole vielä kuollu. Mutten toivo kovin pitkää vanhainkoti-ikääkään. Sannouvun irti kaekesta vastuusta, tämä on miun mieljpitteenj ja suan sen julukasta iha itte) Nyt ne tulivat eilen julki. Suositukset. Siis Suomalainen ruokaDIREKTIIVI . Suomessa kun sanotaan suositus niin tarkoitetaan jyrkkää lainomaista määräystä, jota kaikkien mahtikäskyllä pitää noudattaa sillä siunaamalla hetkellä, jolla se SUOSITUS julkistetaan. Minulla kun on runsaasti päässä vikaa, niin minä käsitän suosituksen niin, että se on ohje, muttei mitenkään pakota tekemään asiota sen mukaan, mitä suositellaan tehtäväksi. Paitsi tietysti jos on kyse todellisesta hengenmenon vaarasta: Älä työnnä rautanauloja sähköpistokkeeseen on jo sen luokan ohje, jota kannattaa noudattaa...! Siis suomeksi sanottuna, eilen julkistettu suositus tai lähinnä sen jälkeinen kommentointi on saanut ...

Tämä otsakkeen kommentti on hyvinkin kuultua kamaa esim. viikonlopun jälkeen. Toisilla lähtee lapasesta shoppailu, toisilla syöminen ja kolmansilla juominen. Kuten eilen valittelinkin. Sattuuhan sitä, että laps kirveen nielee. Tämänpäiväisessä dagenefterdagenefterissä olen antanut kertoa itselleni, että munakasrullan tekeminen virkistää kummasti! Perr...sekin sitten pääsi lapasesta. Hommasin taannoin kananmunia ihan polkuhintaan. Olivathan ne ikävä kyllä häkkimunia, mutta nyt hinta ratkaisi. Sillä vähävaraisuuden tässä asteessa en oikein tahdo jaksaa ymmärtää luomumunien päälle, jotka maksavat 10-15 egeä kenno (30kpl). Ostin siis halppismunia. Vajaa 2€ kenno. Ja monta kennoa! Munia oli yli 100..eli 5 kennoa. Tarvitsin toki leipomuksiinkin, ja voiteluihin. Ja koirille. Ja itselle, keitettäväksi. Tai paistettavaksi. Ja munakkaaksi. Juu. Nyt sitten välähti tässä tovi sitten, etten ole tehnyt munakasrullaa aikoihin. Enkä varmaan tämän päivän jälkeen teekään. Kolmas rullaatipohja jo uunis...

Onko teillä koskaan ollut sellaista tunnetta, että tuttunne snobbailee? Varsinkin ruoalla. "Mä siis niin entykkää lipeekalasta!Hyi mitä kauheeta..!!" ja menee sitten jonnekin syömään bacalauta. Mä niin kärsin. Oli lipeäkala turskaa tai ei, niin periaate on sama. Kuivattua ja suolattua kalaa. Turskakalaa kuiten. Että mitä eroa näillä on? Ehkä valmistustapa. Tuota lipeäkalaakin kun voi tehdä monella eri tavalla. Kokeilkaa vaikka. Muhennosta, uunikalaa, gratiinia tai soppaa. Pitää vaan ihan vähän uskaltaa tehdä eri tavalla. Eräänä vuonna lipeäkalaa sai halvalla joulun jälkeen, jolloin tuli kehiteltyä näitä omalaatuisia kalaruokia, siihen asti kunnes kyllästyin totaalisesti, enkä syönyt sitä moneen vuoteen. Nyt buumi on taas valloillaan. Parhaimpia ja värittömimpiä kekkauksia oli lipeäkalagratiini. Jäi meinaan lippikala syömätä ja perkasin siitä ruodot ja siivilöin turhat nesteet. Eikun uunivuokaan. VOIdeltuun. Voilla voideltuun. Bechamel- eli valkokastikkeeseen vatkasin sekaan...

Minä suuressa persoonassani en kuulu silmäätekevien kansalaisten alati rikastuvaan joukkoon. En. Olenpahan kiukkuinen mummu peruspäivärahalla ja lisukkeilla. Siksi välillä ihan jumalattomasti sylettää reseptien yletön hifistely milloin minkäkin sortin äyriäisillä ja maamyyrillä. Viinisuositukset siihen kylkeen ja ehkä kerran olen törmännyt niissä alle kympin pulloon. Jaa, että mistä tämmöinen kiusalline purkaus? No lempiläpyskä Hesarista tietty. Ennen siinä oli siedettäviä reseptejä NORMAALILLE ihmiskunnalle. Nykyään reseptistä kuin reseptistä on vaikeaa löytää helppoa, nopeaa ja edullista. Phah! Päin vastoin. Minulta palaa joka kerran käpy, kun yritän muutella resettiä edes jotenkin siihen suuntaan, että saan siitä halvemman version. Köyhät kyykkyyn! Hep! En ollenkaan ihmettele tätä nykypäiväistä hoitosuositusta, sehän on täynnä edullisia ratkaisuja, paitsi yhteiskunnalle. Vilja on halpaa, peruna on halpaa ja vesi on liki ilmaista. Sokeritautinen voi syödä sokeria. Sokeritautinen vo...

Kas vain, sanoi kasvain ja kasvoi vain. Minulla on kasvanut lähinnä kipu ja kipukynnys. Käteni on ottanu taas kierroksia ihan kaikesta siinä määrin, etten enää viime viikon loppupäivinä nukkunut kuin särkylääkkeiden ja lihasrelaksanttien voimalla. Nappia vaan huuleen. Siltikin heräilin kesken unien ja sehän teki hevelettoksen hyvää työkunnolle. Pox. Silmät roikkuivat puolitangossa körötellessäni kotoa kohden asemapaikkaa. Enkä herännyt edes mustalla kahveella. Jotenkin haahuilin taas kotoon. Ja kiroilin tätä dominoivaa kipua. Ja sitten paukahti eteen leikkaus, jota olin odottanut jo talvemmalla. Ettei menisi tämä puutarhurointiaika ihan pieleen. No, menihän se pieleen ja poskelleen. Sain tiistaina kuulla, että torstaina leikellään hyppystä, sitä oikeaa, jälleen! Välissä olisi käytävä tarjoamassa kättä tippaiitan tykönä. Sekä filmattava syän. Verenimijä olikin oikein ekspertti, tälläkertaa suoni löytyi heti ekalla, eikä kyynärtaipeessa ole helvetinmoista sinelmää muistuttamassa labrar...

Tulin haastetuksi Karppisiskojen munakisoihin. Kieku-munia minulla ei ollut, eikä pesämunakaan kuin nimeksi, mutta kehittelin pienessä mielessäni tämmöisen hauskan, nopean ja laiskallekin sopivan sekametelikohokkaan. Tulee koko eväs kerralla. Otetaan muffinssipannu ja voidellaan se todella hyvin. Tai pieniä annosvuokia. Monta. Tehdään kohokasta varten perus"taikina", tai niinkuin nuo kokit mielellään sanovat: massa. Katsoa voi netistäkin ohjetta. Toisaalta, siellä on suklaakohokkaan ohjettä päntiönään... Eli Massun kohokaskupit (My soufflè cupcakes) Tehdään "kastike", niinkuin valkokastike ylipäätään tehdään. Olen käyttänyt tattarijauhoja, ja onnistuu oivallisesti niilläkin. Perussoossi. 2 rkl voita 1 rkl karkeita vehnäjauhoja tai noita tattarijauhoja, laitan yleensä vähän kukkuraisen lusikallisen. ½ l kiehuvaa maitoa (menee se kerma tai kylmäkin maito...) ½ tl merisuolaa Määrät voi tuplata tai triplata tarpeen mukaan. (suosittelen tätä resettiä varten ...

Viime kuukausina on ollut melkoinen suo rämmittävänä. Lienen sivunnut kyseistä lettoa bloggauksissanikin. En kyllä ihan heti ja tässä muista, mitä tuli sanottua. Lyhykäisesti, ensin lääkekorvaus hylätään, ja sitten väliaikaisesti hyväksytään, määräämättömäksi ajaksi, kun joku toheloi ko. korvauksen käsiteltäväksi ihan muualle. Noh, helpottihe kuitenkin runsaasti, kun sai edes jonkin sortin päätöksen tälle väännölle vähäksi aikaa. Kaikin puolin. Tuppasi energia palamaan ihan vaan siihen, että kirjoitti sähköpostia, vastineita, oikaisupyyntöjä ja -vaatimuksia sinne, tänne ja tuonne. Tarkisteli lääkäreiltä, että muistavatko hoidon tavoitteet samoin kuin itse. Parempaan päin ollaan menossa, kuitenkin. Ensin kun saa purettua tuon inskan pois, niin sekin jo helpottaa suunnattomasti tilannetta. On helpottanutkin jo. Suunta on alaspäin. Painossa, verenpainelääkkeissä ja insuliinien määrässä. Huh, oli jo korkea aikakin. Tuntuu, kuin pää olisi tullut jostain pinnasta läpi. Ensimmäinen esimerkki...

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla. Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten...

Jees, tuossa sivusivussa huomauttelinkin, että nyt on menossa viides päivä uuden lääkityksen aloituksesta. Viisi senttiä on mennyt vyötärön kohdalta. Jumalauta. Mutta ei ole ollut nälkäkään. Olo on mainio. Olen palannut kaksikymmentä vuotta taapäin olotilassa. En edes muistanut, kuinka hyvä voi olo olla. Aamulla varhain, kun syön lasin piimää, mustikoilla tai jollain vastaavalla, otan pillerikouralliseni ja hörppään virkistävän kupposen kahveeta, niin en sen jälkeen juurikaan kaipaa muuta. Ennen vetelin eilisiä jämiäkin ja aamusalaattia. Nyt ei ole tarvetta. Väänsin äsken itselleni ronskin salaatin varhaiskaalista, pakastevihanneksista, tomaatista, kesäkurpitsasta ja lehtisalaatista, jota löytyi jääkaapista. Lisäsin joukkoon varrellisen kesäsipulia ja muutaman siivun valkosipulia sekä kuutioin ylijääneet broilerinlihat sekaan. Rutkasti majoneesia, joka oli maustettu reilusti chilillä ja valkosipulilla sekä yrttisilpulla ryyditti koko homman. Munakokkelin väänsin yhdestä munasta p...

Tässä oleilimme vastaikään sähköittä muutaman tovin. Ei meillä mitään hätää ollut, kun takassa paloi iloinen tuli ja saunan kiuaskin oli valjastettu lämmöntuontantoon. Ovi auki, että hönki lämpöä muuallekin, kuin saunatilaan. Kynttilöitä ja määrättömiä määriä taskulamppuja. Pikku taskulamppu on kätevä kaulaan ripustettuna. Ja portaissa auttaa etenemistä kummasti. Vettä noudimme naapurista, jonne sitä vielä tuli ja vessanhuuhdontaveden haimme lammesta. Hellanlettasta ei ole vielä saatu asennettua, avioliiton kautta saatu lisäosa ei ole pitänyt kiirettä, kun on ollut näin lämmin talvi. Eli ei ole vielä apuneuvoa keittiössä keittämiselle. Puolan armeijan pakkikeitin avitti kahveenkeitossa. Siitä vaan kuumaa vettä kaatelemaan suodattimen läpi, niin sai kuumaa kahveeta, jota en aamusella ollut huomannut keitellä. Pöydälle aamulla jäänyt kinkku vähän ensin suretti, mutta äkkiä jääkaapista temmottu kiinankaali pelasti tilanteen. Trangia hellalle ja kinkkua sen pannussa käristelemään. Vai...

Facebookissa hihittelinkin jo leipäkonsulentin kirpakoita kommentteja. En kyllä tajua. Noh, ei kuulu kyllä toimenkuvaankaan. Oli nimittäin silviisii, että tormasin paikalle, kun tämä liepuskaihme edusti paikallisliikkeessä leipämerkillisyyksiä. Ja siitä se sitten alkoi. Ihmettelin siinä aikani vähähiilihydraattisen leivän sisuksia, että mitä siihen oli keksitty työntää. Ei hattumpaa sisikuntaa. Entuudestaan tiesin, että miltä kyseinen pahvin ja pesusienen risteytys maistuu. Ei ole meikäläisen suun mukaista. Ja limpuntyrkyttäjä vienosti siinä kujerteli, että siinä on nyt leipä, joka sopii vähähiilihydraattisille. Minä täräytin oitis vyön alle, että mihin se VHH-syöjä leipää tarvitsee? Oitis veti vastapalloon näkkärinero, että moni on sanonut, että kun on kolme viikkoa syönyt munakasta aamupalaksi, niin alkaa kyllästyttää. Minä epäilin, että kait sitä muitakin aamupalavaihtoehtoja on kuin munakas! Tästä tämä leipäorja riemastui, ja sanoi, että monelle korkeista verensokereista kärsivil...

Olen pitänyt pitkän vapaan tästä sähinästä. Jälleen. Osin siksi, ettei ole huvittanut ja osin siksi, että kaikki muu on huvittanut enemmän kuin bloggaaminen. Mm. tuon Hontelon Aurinkonkukan valtavan tarhauksen ihmetteleminen. Siitä enemmän toisaalla. Siitä auringonkukasta. Mutta yrttejä on kivasti! Niitä on kiva laittaa grillikastikkeeseen ja salaattiinkin! Käristetyt salvianlehdet ovat erityisesti herkkuani. Niitä on kiva ripsutella nokkossopan päälle ja nautiskella hyvällä omallatunnolla. Keskustelu on muutenkin jauhanut paikoillaan, ollen ajoittain jopa äärinaurettavan rajoissa olevaa eipäsjuupastelua, jolla ei pääse edes- eikä taapäin. Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman: Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra) Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna. Riittävästi voita Kermaa tai punaista maitoa, p...

Onhan aikaa palanut. Vaan ei tupakkia. Siihen nähden asiat ovat mallillaan. Ei sen puoleen, etteikö tupakoitsija nauttisi tupakasta vaan sen vuoksi, ettei ole kessuja tullut käryytettyä. Sinällään hyvä, mutta kuitenkin huono. Kun unohdin tupakoida syysmyräköissä sairastamani sikalentsun aikana ja varsinkin sen jälkeen, olen jälleen/taas todistanut alitajuisesti todeksi sen, että aineenvaihdunta hidastuu tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Muka. Paskat. En oikeasti usko tuohon. Ennemminkin on tullut puputettua kaikkea ENEMMÄN ja SUUREMPINA ANNOKSINA, kuin tupakoinnin palavina päivinä. Ja en osaa selittää edes itselleni, mistä moinen johtuu... Otetaan taas esimerkkiä kehiin: Ennen lopettamista/unohtamista esimerkiksi aamupalaksi piisasi vallan mainiosti kananmuna ja parista  kolmeen viipaletta pekonia. Kupponen kahvia kyytipojaksi, siis se puoli litraa ja siihen vielä punaista maitoa. Näillä mentiin. Kevyesti ehtoopäivään. Nyt totesin päivänä muutamana, että munakas koostuu kolm...