MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tulipa pätkä. Meinaan aikamoinen tauko. Ei tehnyt pahaa, ainakaan pääni sisukselle. Oli jotenkin niin hirvittävästi muuta ajateltavaa, etten tehnyt muuta, kuin kaivelin luonnoksista sopivaisia bloggautusaihioita. Niistä rakentelin päivän aiheeseen soveliaita muunnoksia. Tai kierrätin vanhoja juttuja, kuten moni muukin. Mutta täällä ollaan taasen teidän kiusananne! Heleijaa! Todella. Ravitsemus on tunteiden suuri erämaa. Tunteita tuntuu piisaavan joka lähtöön. Varsinkin lähtöön. Ja minulla on sellainen kutina, että kaikki ovat halunneet keksiä pyörän uudelleen ja mielellään vielä omalla nimellään! Sen jälkeen pyritään tuotteistamaan koko hoito, yritetään hyötyä mahdollisimman paljon rahallisesti ja saada mammonaa, mainetta ja kaupanpäällisiksi vielä vaikka ikuinen nuoruus, punaviiniä ja joukoittain ihailijoita, varauksettomia sellaisia. Kritiikin kesto on nollaakin alempana ja sen jälkeen kirveet lentelevät kiurujen lailla kevätsäässä. No, mitäs näistä, viirapäistä. Antaa paukkua vaan...

Hyvät ihmiset. Tänään pitäisi olla 14.5, kun laitoin tämän ajastuksella putkahtamaan simmujenne ulottuville. Että rokkenroll vaan, jos on joku muu päivä, kun tämä turahtaa tajuntaanne turhauttamaan. Äimistelin tässä vastaikään ilmoille roiskahtanutta, erään ns. luontaistuoteketjun lärpäkettä. Löysin hyvin vähän luontaista koko lehdykästä. Enempi oli väsättyä, värkättyä ja tekemällä tehtyä. Toki pistelen itsekin lisäravinnetta toisen seuraksi purnukoista, mutta silti. Luontaistuote, joka on kasattu erinäisestä määrästä keinotekoisia kemiallisia aineita tai käsitelty tunnistamattomaksi, on minun pienen mieleni mielestä ihan jotain muuta. Completely diffrent. Tabua, jauhetta, töhnää ja kauniita pakkauksia. Justiinsa. Sitten me hyväuskoiset, terveyttä nyt heti tavoittelevat ihmisparat menemme ja tyttösen suosituksesta ostamme puketin ja paketin ja pillerirasian, ja olemme aivan saatananpeetanan terveitä ja kauniita. Kaksi päivää. Ei auttanut pontius-venyttely eikä valuraudan heilauttel...

Tuli tässä pieneen mieleeni, kun kohisivat meeeediassa silikonitisseistä. Eli siis tekotisseistä, jotka asennetaan naiskehoon. On kuulemma mieskehoonkin asennettavia silikonikorvikkeita. Ja tekotukkia, tekoripsiä ja teko*piip*, sekä proteeseja. Jos silmä poksahtaa puhki, niin korvikkeen saa hyllystä sovitettuna omaan silmäkuoppaan, kätevästi. Mutta näitä muita korvikkeita onkin vaikeampi toteuttaa. Tissiin tarvitsee tehdä reikä, että saadaan lällimöhkäle ujuttettua nahan alle. Yök. Ilskottaakin ajatus herkkien osien leikkelystä. Leikeltynä tiedän, että kipu ei ole kiva vieras. Mutta toiset tekevät ulkonäkönsä "hyväksi" mitä vain. Minä en ole aivan varma, että onko välttämättä hyväksi jos on korvikkeita tungettu jemekseen ihon alle. Siellähän voi näkymättömissä tapahtua ihan mitä vaan. Tosin meikäläisellä on yksi muukin rajoittava tekijä tuossa suhteessa, leikkausarpien mahtottoman jännittävä kasvu. Arvesta pullahtaa väkisinkin sentinvahvuinen ja arpi punottaa kuin sian***lu...

Kesä on kuumimmillaan ja mansikat kypsyvät niin että pauke kuuluu. Taitaakin olla ukkonen. No enivei, siis syksy tulloo. Auringon UV-säteily on vaarallista julistavat tahot tahoillaan. Niinpä sitä näkee lapsia pitkähihaisissa ja -lahkeisissa kiukuttelemassa hiessä kylpien milloin missäkin. Ainakin jonoissa. Kaupoissa on onneksi viileää, ihan siitäkin riemusta voi mennä tekemään heräteostoja hyllystöihin. Ajattelin kyllä mennä tekemään heräteostoja maatiloille, mutten oikein tiedä, minne autoni kokan suuntisin. Onks tietoo? Mutta tunnetusti mikäänhän ei ole niin vaarallista kuin ruoka. Siihen voi tukehtua. Se voi tappaa salakavalasti ja sillä voi tervehtyä. Tervehtyminen tosin näyttää tapahtuvan niin, että syö niinkutsutun virallisterveellisen suuntauksen mukaan väärin. Tästä olen napissut aika monta kertaa ja aika monta vuotta. Jos ei tunne itseään terveeksi jollain tietyllä ruokavaliolla, pannaan ruoka vaihtoon. Se ei kuitenkaan omasta mielestäni tarkoita sitä, että koko hoito turau...

Mitä teille sanoo sana "laihdutusleikkaus". Taudinhoitoni tässä vaiheessa ompelulangan taa piiloon mahtuva tyttöihminen, jolla on lääketieteellinen peruskoulutus, ehdotti minulle laihdutusleikkausta. Olin jo nousta tuolille seisomaan. En kuitenkaan. Aloin penätä haittoja. Millaista leikkausta oli typsykkä minulle kaavaillut? Pantaa vatsalaukkuun? Vatsalaukun ohitusta? Vaiko mitäkö. Miten esim. ohitusleikkaus vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen? Entäs jos saan ahimimiskohtauksen? Tai ahmin sokeriherkkuja? Pystynkö oksentamaan, jos tulee oksennustauti? Entäpäs jos pitää kesäkuumalla juoda riittävästi? Onko järkeä hoitaa seurausta, jos ei syyhyn pystytä puuttumaan hänen mielestään riittävällä nopeudella? Pitää olla ennen leikkausta laihduttanut pussidietillä N kiloa. Ryhmässä pitää olla sen ja sen aikaa, että saadaan annoskoot paikoilleen. Enkä jaksa kuukkeloida sitä, mitä kaikkea laihdutusleikkaus oikein pitää sisällään. Kuulosti siinä lyhykäisesti esiteltynä siltä, että homma ...

Hoo, jos minä olen musta. Tai valkoinen. Tai kretliini. Voisihan sitä olla välillä ihan vaan arkisen sininen. Kevään kamppis, Kevättalven Alennusviikot Hiilaritietoisten keskustelufoorumilla, ovat käynnistyneet alentavasti. Alennus on koskenut nyt lähinnä kaikkea muuta paitsi syömistä. Näytän olevan TAAS huoleton hulivili ja turpaan tulee tungettua kaikensorttista sinne kuulumatonta ainesta. Rypsiporsaaseen en vielä ole langennut. Rypsiporsas kuulostaa vähän siltä, että se makaa letkuissa jossain vanhainkodin uumenissa ja korisee. Toinen mielikuva on jänskästi sellainen geenimuunneltu, että sikarukkaan on istutettu rypsirapsin geenejä. En tiedä, mutta minusta rypsi on maistunut hirveälle, oli se sitten öljyvä tai ei. Vaikka olen ollut järkyttävä tupakkimie..henkilö. Loppui parin harjoituskerran jälkeen sairastamaani sikainfluenssaan. Näyttää korvautuneen kirjoittamisvimmalla... Tikkeriperinkin olen unehtanut rakennella vyötäröni ymmyriäisyyttä mittaroimaan. Vaakaan en koske, kun...

Tai allikossa, pikemminkin. Synkeä hiljaisuuteni on tuonut päähäni uusia ajatuksia ja muuta mutaa. Olen ruotinut miksi -merkkisiä kysymyksiä kyllästymiseen asti. Piimää on kulunut. Ja lunta lapioitu. Luovaa työtä. Projektit könöttävät sievässä pinossa, kuka missäkin. Ainoa edistyvä projekti on tapahtunut koirarintamalla. Mutta se etenee nyt omalla painollaan. Jonkin aikaa. Tupakointia en ole aloittanut, vieläkään, vaikka välillä  mieli tekisi. Sillä painonperkele on nyt tyssänyt tähän nykyiseen lukemaan käytyään jo alle 110kg:n. Siinäpä se. Eli olen pyöritellyt ja paukuttanut ja vääntänyt ja kääntänyt. Sainkin aikaan tolkullisia tuloksia. Aika paljonkin. Mutta, mutta. Mitään ei tapahdu, ellei itse asioille jotakin tee. Oliko jollekulle yllätys? Mennyt viikonloppu meni hyväntuulisten juhlien merkeissä. Aloitin perjataina, kermakakulla ja etenin sen kautta punkulla lauantain kuohuviinisessioon. Sain "kukkia", enkä raaskinut niitä tuhlata, kun "olivat oikeita" el...

Viime postaukseni jälkeen olen vieraillut mm. kirjastossa, taas ja jälleen. Sieltä kanniskelin normaalin historia-annokseni lisäksi myös muutakin tavattavaa. Mielenkiintoista tavattavaa: Ehdin  tulee hänkin Ruåtsinmaalta, kuten Kostdoktorn, tri Annika ja monet muut. Tässä vaan suomalaiset eivät ole alkaneet kopioida ruotsalaisia, mutta kyllä Ruotsia kopioidaan paljon typerämmissä jutuissa ehtimiseen! Kirjaa selaillessani olen huomannut sen sisällön olevan melko yhteneväinen tähän uuteen, uljaaseen ruokatottumusvääntööni. Siinä ei suositella valkoisten jauhojen ja sokerin käyttöä. On siellä paljon muutakin, joista kannattaa lukea ihan itse suoraan kirjasta. Mitä syömiseen tulee, niin tiuhan sopan taas olen keitellyt, jälleen. Äkkäsin nälissäni, että sieniä on kaapit väärällään, kylskaapissa on kiinankaalia ja varsiselleriä, sipulia pitää olla aina, montaa sorttia, joten kaupasta ostin lisukkeeksi purjon. Hulautin aineet kattilaan sopivassa suhteessa, mikä kenellekin sitten parha...

Sattui tässä silmään sellainenkin juttu suuresta meediasta, oikeiden zurnalistien tekemä, että lihavuus vaikuttaa seksielämän laatuun. Kai siitä joku oli oikein tutkimuksenkin tehnyt! Heräsi heti kysymys, että jaa, miten se lihavuus vaikuttaa seksiin? Höh. Puhun vain omasta puolestani, mutta minä en ole huomannut mitään eroa seksielämässä näin lihavina vuosinani. Sanotaan, että ”hoikkiin” vuosiin verrattuna ehkä vähän tasaantunut. Varmaan siksi, että vakaa, nautittava parisuhde on ollut vallalla jo pitkään. Ennen vakaata, nautittavaa parisuhdettani minulla tuota seikkailuhenkeä oli enemmän kuin kotitarpeiksi. Enkä silloinkaan ollut mikään langanlaiha. Sanotaan, ennemminkin rotevahko kuin hoikka. Eikä ollut puutetta kumppaneista, jos niikseen tuli. Moni kuivankälppeä missimalli jäi siinä lehdellä soittelemaan. Veikkaan kyllä sitäkin, että itsetuntoni kanssa minulla ei ole ongelmia ollut. Oli ulkonäkö mitä tahansa. Siis itselläni. Heh. Muilla ongelmia on ollut enemmän. Olen kokenut pahan...

Laihduttamiseen pätevät samat säännöt, kuin rakastumiseen tai uskoon tulemiseen. Kun on niin kyllästynyt ostamaan suurempaa ja suurempaa vaatetta, että visva korvista valuu, niin siinä vaiheessa tapahtuu jokin naksahdus. Varsinkin, jos alkaa himoita armeijan vanhoja laskuvarjoja kesämekoiksi, ihan noin käsittelemättä. Ja miten homma kulkee: 1.Ääretön väsähdys omaan ulkomuotoon Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, vaatekaappi siirtyy varastoon, kaikki syksyllä hankitut vaatteet ovat pieniä jo ennen joulua. Koko kroppa ei näy yhdellä kertaa peilistä... 2.Tutkintavaihe, mikä minulle sopisi Selataan kaikki naistenlehdet, surffataan netissä yökaudet, kysellään kavereilta, ostetaan erilaisia laihistuotteita kaapit täyteen, syödään viikko pelkkää amerikansalaattia, naristaan lääkäriltä laihdutuslääkkeitä... 3.Hurahtaminen metodiin Löydetään joku systeemi, johon ei kyllästy kahdessa päivässä, joka ei aiheuta raivokohtauksia esim. lihatiskillä, jossa on omasta mielestä jotain järkeä. 4.Matka...

Pääni sisällä asuu sitten Joku Muu. Joku Muu tekee mokia, minähän niitä en tee. Kyseinen Muu on nyt keksinyt, että minä ja hän ovat riidoissa keskenään. Joku Muu noudattaa vanhaa kunnon virallisterveellistä ruokavaliota ja minä karppaan. Anteeksi, en karppaa vaan syön hyvähiilihydraattisesti. Joku Muu vaatii hiilihydraattipitoista. Leipää ja sen sellaista. Erityisesti karjalanpiirakkaa. Niitähän Joku Muu söisi, minä taas en pistäisi kyseistä synnyinpaikankarttaa hymyileville huulilleni. Edes munavoilla, saati voilla. Niitä voisin syödä kyllä muuten. Joku Muu himoaa myös olutta, vähemmässä määrin viinejä tai keveämpiä siidereitä. Joku Muu myös tykkäisi silloin tällöin vetää persiet olalle ja sen varjolla täyttää Minun Vatsani, siis minun, hiilihydraateilla. Saamari. Ruokavalion rukkaamisessa pitäisi ensin käydä ampumassa tuo Joku Muu. Ei muuta kuin aamun koitteessa teloitusryhmän eteen ja PUM! Noin, hengiltä vain. Mutta kun se ei ole aivan niin yksinkertaista. Olen aina kadehtinut ihmis...