Ajatusvirran aallokkossa.
Tai allikossa, pikemminkin.
Synkeä hiljaisuuteni on tuonut päähäni uusia ajatuksia ja muuta mutaa. Olen ruotinut miksi -merkkisiä kysymyksiä kyllästymiseen asti. Piimää on kulunut. Ja lunta lapioitu. Luovaa työtä. Projektit könöttävät sievässä pinossa, kuka missäkin. Ainoa edistyvä projekti on tapahtunut koirarintamalla. Mutta se etenee nyt omalla painollaan. Jonkin aikaa. Tupakointia en ole aloittanut, vieläkään, vaikka välillä mieli tekisi. Sillä painonperkele on nyt tyssänyt tähän nykyiseen lukemaan käytyään jo alle 110kg:n.
Siinäpä se. Eli olen pyöritellyt ja paukuttanut ja vääntänyt ja kääntänyt. Sainkin aikaan tolkullisia tuloksia. Aika paljonkin. Mutta, mutta. Mitään ei tapahdu, ellei itse asioille jotakin tee. Oliko jollekulle yllätys?
Mennyt viikonloppu meni hyväntuulisten juhlien merkeissä. Aloitin perjataina, kermakakulla ja etenin sen kautta punkulla lauantain kuohuviinisessioon. Sain "kukkia", enkä raaskinut niitä tuhlata, kun "olivat oikeita" eli sain pullon shampanjaa, joten tuli viinakaupan keikka. Ja hain pullon kuoharia. Juotiin pois.
Sain helvetinmoisen krapulan aikaan sunnuntaiksi. Hiilihydraattiturvotuksen kautta lievään alkoholin aiheuttamaan tärinään. Mutta oli hyvä syykin. Synttärit, kevätpäivän tasaus, kermakakku, joka oli ehdottoman hieno! Vaikka marsipaani ei ole maailmanluokan herkku mielestäni, niin tähän se mokoma sopi.
Mitä nyt?
Nyt on aika kasata ajatusten anarkistinen virta ja fokusoitua siihen olennaiseen. Eli ihan siis olemiseen ja elämiseen, kohtuudella. KOHTUUDELLA!
Olen tässä lukenut Untamo ja Meri Utrion kirjaa "Pois pula, pois puute", joka kertoo sota-ajan "korttipeleistä". Onko enää mikään ihme, että vanhukset elävät vanhoiksi? Kun takana on pakkokohtuullistamsen aika? Kirjassa mm. Untamo Utrio toteaa, että 1935 sairasti pahan iskiaksen painon ollessa n.85kg. Ja muutamaa vuotta myöhemmin painoi 15kg vähemmän. Joten kyllä "pakkokohtuullistaminen" teki painolle hyvää. Taidan pakkokohtuullistaa itseni nyt tonkimaan pakastimesta jotain syötäväksi kelpaavaa: parsakaalisoppaa.
Mietintöjen virta on katkeamaton. palaan aiheeseen.
Synkeä hiljaisuuteni on tuonut päähäni uusia ajatuksia ja muuta mutaa. Olen ruotinut miksi -merkkisiä kysymyksiä kyllästymiseen asti. Piimää on kulunut. Ja lunta lapioitu. Luovaa työtä. Projektit könöttävät sievässä pinossa, kuka missäkin. Ainoa edistyvä projekti on tapahtunut koirarintamalla. Mutta se etenee nyt omalla painollaan. Jonkin aikaa. Tupakointia en ole aloittanut, vieläkään, vaikka välillä mieli tekisi. Sillä painonperkele on nyt tyssänyt tähän nykyiseen lukemaan käytyään jo alle 110kg:n.
Siinäpä se. Eli olen pyöritellyt ja paukuttanut ja vääntänyt ja kääntänyt. Sainkin aikaan tolkullisia tuloksia. Aika paljonkin. Mutta, mutta. Mitään ei tapahdu, ellei itse asioille jotakin tee. Oliko jollekulle yllätys?
Mennyt viikonloppu meni hyväntuulisten juhlien merkeissä. Aloitin perjataina, kermakakulla ja etenin sen kautta punkulla lauantain kuohuviinisessioon. Sain "kukkia", enkä raaskinut niitä tuhlata, kun "olivat oikeita" eli sain pullon shampanjaa, joten tuli viinakaupan keikka. Ja hain pullon kuoharia. Juotiin pois.
Sain helvetinmoisen krapulan aikaan sunnuntaiksi. Hiilihydraattiturvotuksen kautta lievään alkoholin aiheuttamaan tärinään. Mutta oli hyvä syykin. Synttärit, kevätpäivän tasaus, kermakakku, joka oli ehdottoman hieno! Vaikka marsipaani ei ole maailmanluokan herkku mielestäni, niin tähän se mokoma sopi.
Mitä nyt?
Nyt on aika kasata ajatusten anarkistinen virta ja fokusoitua siihen olennaiseen. Eli ihan siis olemiseen ja elämiseen, kohtuudella. KOHTUUDELLA!
Olen tässä lukenut Untamo ja Meri Utrion kirjaa "Pois pula, pois puute", joka kertoo sota-ajan "korttipeleistä". Onko enää mikään ihme, että vanhukset elävät vanhoiksi? Kun takana on pakkokohtuullistamsen aika? Kirjassa mm. Untamo Utrio toteaa, että 1935 sairasti pahan iskiaksen painon ollessa n.85kg. Ja muutamaa vuotta myöhemmin painoi 15kg vähemmän. Joten kyllä "pakkokohtuullistaminen" teki painolle hyvää. Taidan pakkokohtuullistaa itseni nyt tonkimaan pakastimesta jotain syötäväksi kelpaavaa: parsakaalisoppaa.
Mietintöjen virta on katkeamaton. palaan aiheeseen.
Kommentit