Hanget korkeat, nietokset.

Vai mihin sen pilkun tässä tapauksessa tölväisisi. Hanget, korkeat, nietokset. Hanget, korkeat nietokset. No, sama se. Mistäs minun pitikään tänään ilakoida?

Juu! Siitä, että, kuten huomaatte, olen ollut vait. Olen ollut vieraalla töissä. Ja se oli taas vikatikki se. Huomasin vain sen, että sain vammautuneen käteni tolkuttoman kipeäksi, ja se verottaa tätä kirjoitushommaani aika tavalla. Mutta toisaalta, toisen kautta, on tehnyt jälleen ihan hyvääkin sulatella viimeaikoina oppimiaan asioita.

Kuten tätä alitajunnan valtavaa voimaa. Se Väyrysen kuuluisa yön yli nukkuminenkin on alitajunnan työllistämistä. Sama se on tässä muuttumisleikissä, jota elämäntaparemontiksi kutsutaan!

Nimittäin minua on hölökohtaisesti kohdannut vallaton konttausjakso, jolloin en juuri ole jaksanut tehdä oikein mitään. Pääni sisikuntakin tuntui kutistuneen pingispallon mittakaavaan. Työ muualla oli omalla tavallaan kivaa, mutta kiitos, vaan ei kiitos. Ei ole jaksanut soitella kavereillekaan, saati että olisi jaksanut murjoutua kotteroonsa ja mennä kahville vaikka ihan kylälle vaan. Siis paikalliseen kahvilaan, kahvilakultturia vaalimaan.

Masennusprojektini ovat siinä mielessä hyviä, että tulee siivoiltua omia, päänsisäisiä komeroitaan ihan kiitettävästi. Ovet vaan paukkuu. Purin tuossa viime viikon aikana parikin pahaa jumitusta. Ehkäpä tämä tästä valkenee. Ja se poikikin eilen illalla liikeidean, joka saattaa toteutuessaan elättää paitsi minut, myös mieheni ja pari muuta immeistä. Katseeni kääntyy pojan perheeseen... Alku kyllä pitää hoidella itse, että näkee, onko sillä tilausta. Ei se mikään "Vuoden Yrittäjä" idea ole, siis ei kaadu vuodessa eikä kahdessa...! Ans kattoo ny.

Mutta mitä tähän laihtumiseen tulee, niin loppukuun pinkeys tuntuu vielä sormissa ja nahan alla. Vessareissut ovat kyllä tiuhentuneet...luojan lykky. Pääsen tod.näk. muutamasta litrasta nestettä eroon ilman vippaskonsteja. Tosin konstini ovat luonnonmukaisia. Örttiteetä ja silleen.

Mitä...jee, piti puhumani myös tästä medikalisaatiosta. Eli siitä, että jokaiseen juttuun pitää löytyä lääkitys ja pilleri. Leikkaus ja paikkaus. Kun ainakin runsaaseen ylipainoon ei löydy kuin se, että painava ihminen tekee itse asialle jotain. Avaimet ovat omassa taskussa. Leikkaushoitoa ainakaan minä en halua, vaikka kuinka tarjottaisiin ja maaniteltaisiin. Mielummin terapiaa ja vertaistukea!

Pillereistä tulee sivuvaikutuksia, ainakin minulle. Reductilin kanssa raivosin ja mekkaloin melkein kaiken kumoon, hajalle, rikki, puhki ja poikki. Xenicalin aikoina muutuin ilmapalloksi, vaikka en syönyt rasvaa tai rasvaisia tuotteita. Muistan edelleen sen säryn vatsassa, mikä tuli, kun suolisto oli täynnä ilmaa...olo oli välillä niin hirveä, että piti mennä vessaan, yrittää piereskellä, mutta ainut aikaansaannos oli oksennus. Ja nyt sitä hirvitystä saa ilman reseptiä.

Hemmetin lumi, taas sitä tulee lisää. Ei kai tässä auta muu, kuin mennä lapion varteen...

Kommentit

Miriam sanoi…
Vieraalla työskentely taitaa ollakin paras motivaattori oman firman perustamiseen: Tätäkään en joutuisi, jos olis oma. Eihän se yrittäjänkään arki mitään herkkua ole, mutta jos se on se oma "kohtalo", niin miksi ei. Mun pää ei kestä(nyt). Kävin yrittäjäkurssin. 4kk ja oli kaikki paperit valmiina. En vaan saanut nukuttua öisin. Joten päätin, että ei ei ei mulle. Ei tänään, ei ehkä koskaan. Sitten kokeilin konsulenttina.. Aloituspaketin verran: Samat oireet, joten se siitä. Tunnen nyt itteni, en tahdo tätä. Teen mielummin jotain muuta, vaikka sitten pätkää, sijaisuuksia jne.

Todella inhaa on, kun masu pullottaa ilmasta ja "mikään" ei auta. :/
MahaTar sanoi…
Ja kun riittävän kauan on napit vastakkain pomojensa kanssa, niin sitä suuremmalla syyllä sitä joko lähtee ovet paukkuen toiseen firmaan tai hyppää liikkuvasta junasta ns. tyhjän päälle.
Mulla tuo pätkähomma olisi jees, jos niitä vaan saisi! :P
...juu, inhaa tuossa ilmavaivassa oli se, että se selkeästi johtui noista helvetin Xenicaleista! grrr....!!

-Massu

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karanteenikivaa!

Kun saapuu syys...!

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.