MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tiedättehän te sen PizzaRax -konseptin? Siis sen nykyään pelkän RAX:in? Syö tietyllä summalla niin paljon kuin jaksat. No, minun pelastukseni taitaa olla viimeinen keksintöni: raxkattila. Tahtoo sanoa, että keittelen itselleni eineen, johon tällään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja sisältäviä, kuitupitoisia aineksia. Siis kasviksia. Sipuli on perusaines. Sitä tulee tähän sekä paistettuna että seassa kypsytettynä. Tarkoituksella. On nimittäin sellaisia aineita, jotka vaatiavat ripauksen makeutta. Sitä saadaan, kun ruskistetaan sipulia huolellisesti, niin ettei se pala vaan karamellisoituu. Nam. Ja evästä syödään sitten määrätön määrä, kuten naisten toimenkuvaan kuuluu tietyssä vaiheessa kuukautta. Tai miksei syömishäiriöisenkin toimenkuvaan. Minulla taas on päällä joku kapinavaihe, ehkä olen sitten tämän projektin murrosiässä! En. Ei. Enkä. Ei missään tapauksessa. En tule. En ala. En tee. En syö. En ota tota. Tää on pahaa. Ei tätä voi syödä. ...ja paljon muita kommentteja. Tiedä...

Perusteellinen kyllästymys pimeyteen, vesisateeseen, sientenkeruuseen ja ylipäätään kaikkeen, saa tekemään ns. töllön töitä. Yritin ottaa selkoa vähän kaikista asioista, jotka minua ns. kiinnostavat. Ja huomasin, että olen jälleen lähtöpisteessä. Tässä näin. Naputtelemassa läppäriä, enkä ole saanut juuri mitään aikaan. Oman projektini kanssa räähistyn, kun siinä on useampi kerros, joista kaksi pitäisi punoa näämmäs irti kokonaisuudesta ja tehdä niistä omat juttunsa. Kustantajastakaan ei ole vielä(kään) havaintoja, mutteivät ne kyllä ovikelloakaan tule soittelemaan...jollen itse tee asialle jotain. Sekä reseptiikkaakin olen ihmetellyt, kun välillä tulee evästä tehtyä niiiiiin fiilispohjalta, ettei oikein muistakaan, mitä möhmelöitä on sinne sapuskaansa tunkenut. Sama toistuu kaupassa, kun etsiskelee syötäväksi kelpaavaa sen kaiken mössön seasta. Iskee äkkiä kyllä hiilarihimo ja kauhistuksen kaninkoppi. Kuuma kivi putoaa päähän ja saa taivaat aukenemaan. Auts. No, joka tapaukses...