Uusi kuukausi, uudet kujeet.
Perusteellinen kyllästymys pimeyteen, vesisateeseen, sientenkeruuseen ja ylipäätään kaikkeen, saa tekemään ns. töllön töitä. Yritin ottaa selkoa vähän kaikista asioista, jotka minua ns. kiinnostavat. Ja huomasin, että olen jälleen lähtöpisteessä. Tässä näin. Naputtelemassa läppäriä, enkä ole saanut juuri mitään aikaan.
Oman projektini kanssa räähistyn, kun siinä on useampi kerros, joista kaksi pitäisi punoa näämmäs irti kokonaisuudesta ja tehdä niistä omat juttunsa. Kustantajastakaan ei ole vielä(kään) havaintoja, mutteivät ne kyllä ovikelloakaan tule soittelemaan...jollen itse tee asialle jotain.
Sekä reseptiikkaakin olen ihmetellyt, kun välillä tulee evästä tehtyä niiiiiin fiilispohjalta, ettei oikein muistakaan, mitä möhmelöitä on sinne sapuskaansa tunkenut. Sama toistuu kaupassa, kun etsiskelee syötäväksi kelpaavaa sen kaiken mössön seasta. Iskee äkkiä kyllä hiilarihimo ja kauhistuksen kaninkoppi. Kuuma kivi putoaa päähän ja saa taivaat aukenemaan. Auts.
No, joka tapauksessa, odotan joulunaikaa, kuin kuuta nousevaa. Keskiviikkona onkin täysikuu...Kun jouluna saa syödä niin vähähiilihydraattisesti, ettei ole todellista! Kinkkua, kalaa, kalkkunaa, majoneesisoosia, oikeita suolakurkkuja, salaattia, aaaaaaaaa!!! Tietty, pakolliset on pakollisia juttuja, pari piparkakkua, ehken luumuja ja rusinoita, mahdollisesti väskynäsoppaa...tosin siitä olen ennekin syönyt vain kermavaahdon...!
Vaikka päivä ei täällä(kään) näytä valkenevan, minulle juuri valkeni, että tuosta vedentulosta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, on päivän liikunta-annoksen osa suoritettava. Halkoja kellariin eli saunaan, takkaan ja pyykkiä pyörähtelemään konheeseen. Sapuskan teko ja jazztanssia imurin kanssa. Sekä vierailu ostoshelvettiin. Eiköhän sitä tässä saa päivänsä kulumaan. Sen lopun, kun on nyt jo hereillä...!
Ai niin! Painorintamalle kuuluu hyvää, koiran jumiin kusema vaaka näytti kiltisti entisiä lukemia, vaikka on "se aika kuukaudesta" ja on tullut lipsuttua. Ja saatua aikaan pahimmat sokerilukemat sitten viime vuoden!
Huaa! HELP! Vaikkei hätä olekaan tämän näköinen. :)
Oman projektini kanssa räähistyn, kun siinä on useampi kerros, joista kaksi pitäisi punoa näämmäs irti kokonaisuudesta ja tehdä niistä omat juttunsa. Kustantajastakaan ei ole vielä(kään) havaintoja, mutteivät ne kyllä ovikelloakaan tule soittelemaan...jollen itse tee asialle jotain.
Sekä reseptiikkaakin olen ihmetellyt, kun välillä tulee evästä tehtyä niiiiiin fiilispohjalta, ettei oikein muistakaan, mitä möhmelöitä on sinne sapuskaansa tunkenut. Sama toistuu kaupassa, kun etsiskelee syötäväksi kelpaavaa sen kaiken mössön seasta. Iskee äkkiä kyllä hiilarihimo ja kauhistuksen kaninkoppi. Kuuma kivi putoaa päähän ja saa taivaat aukenemaan. Auts.
No, joka tapauksessa, odotan joulunaikaa, kuin kuuta nousevaa. Keskiviikkona onkin täysikuu...Kun jouluna saa syödä niin vähähiilihydraattisesti, ettei ole todellista! Kinkkua, kalaa, kalkkunaa, majoneesisoosia, oikeita suolakurkkuja, salaattia, aaaaaaaaa!!! Tietty, pakolliset on pakollisia juttuja, pari piparkakkua, ehken luumuja ja rusinoita, mahdollisesti väskynäsoppaa...tosin siitä olen ennekin syönyt vain kermavaahdon...!
Vaikka päivä ei täällä(kään) näytä valkenevan, minulle juuri valkeni, että tuosta vedentulosta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, on päivän liikunta-annoksen osa suoritettava. Halkoja kellariin eli saunaan, takkaan ja pyykkiä pyörähtelemään konheeseen. Sapuskan teko ja jazztanssia imurin kanssa. Sekä vierailu ostoshelvettiin. Eiköhän sitä tässä saa päivänsä kulumaan. Sen lopun, kun on nyt jo hereillä...!
Ai niin! Painorintamalle kuuluu hyvää, koiran jumiin kusema vaaka näytti kiltisti entisiä lukemia, vaikka on "se aika kuukaudesta" ja on tullut lipsuttua. Ja saatua aikaan pahimmat sokerilukemat sitten viime vuoden!
Huaa! HELP! Vaikkei hätä olekaan tämän näköinen. :)
Kommentit