Vain viiden kilogramman tähden
Elokuva, kielletty alle 18 vee, jatkuvakestoinen, ei taukoja. Mainoksia tunkee ovista ja ikkunoista.
Tariitaraa...tiidititiditidititiii...dada..diididididuududiduu...tadamdamdidam..badadaduu...
(alkumusiikki pauhaa 135 dB:n voimakkuudella immenkalvotkin puhki. Vai oliko ne tärykalvot?)
Kankaalle ilmestyy langanlaiha, mutta laajakulmalla kuvattu valokuvamallintekele, joka oihkaisee peilin edessä, että kuinka on lihonut aivan muodottomaksi! Samalla likistelee tissejään ja persuksiaan kuin Ron Jeremy konsa. Pyörittelee silmiään ja vinkuu, että ei ole i-ki-nä maailmassa ollut NÄIN lihava!
Kohtaus on kuvattu varmuuden vuoksi laajakantilla, siksi että kimuli saataisiin edes etäisesti muistuttamaan normaalipainoista tytsyä. Onnistumatta. Ei luurankokaan herää eloon.
Seuraava kohtaus tapahtuu, tietysti, keittiössä, jossa mimmi mättää kaikki "lihottavan" roskiin ja paiskaa pussin ikkunasta ohikulkijan niskaan. Joka on tietenkin vanha, köyhä, silmälasipäinen ja aivan helvetin lihava. Kuljeksijä etenee pyörähtelemällä, eli heittää toisen kinttunsa sivukautta eteen, toisen jalan päkiän varassa tasapainoillen. Liike toistetaan. Saatuaan annoksen silmilleen, avaa pussukan ja riemastuu ikihyviksi, sillä kassiuskassi on täynnään herkullista ruokaa...
Kolmas kohtaus näyttää kylppärin ovea, jonka takana puhutaan suureen, valkoiseen puhelimeen ja vaaditaan putkimiestä paikalle. Sotkuisin hiuksin, itkuisena tytisee luut kilisten, "ylipainoinen" esikuvamme ovesta makuuhuoneeseen vannomaan, ettei enää koskaan laittaisi suuhunsa mitään lihottavaa, kuten ruokaa. Kuva siirtyy keittiöön. Jääkaappi kenottaa auki sisällään, ei juuri muuta, kuin valo. Pöydällä on säilyketölkkejä, joista osa avattu. Tiskialtaassa on -noh- haarukka, lusikka ja purkinavaaja, symbolisesti ristissä, valo siilautuu hikisestä iltapäivästä säleverhojen läpi keittiöön, jotenkin painostavana ja uhkaavan oranssina.
Neljäs kohtaus. Köyhä pistelee hyvällä halulla kevyttuotteita suuhunsa. Potee lopun iltaa karmeita vatsavaivoja. Luupussimme sen sijaan kannetaan pyöreään taksiin, jolla viedään valkotakkisten setien mukana hoitolaitokseen. Köyhä hakeutuu terveyskeskuksen päivystykseen saamaan jotain hoitoa mahanpuruihinsa.
Viidennessä kohtauksessa anorektinen ortorektikkomme (jonka diagnoosin on saanut lasaretissa) kohtaa läskin paarustajan, he lyövät hynttyyt yhteen, anorektikko lihoo normaaliksi ja läski laihtuu normaaliksi. Ja tämä kaikki pimpelipompelimusiikin säestyksellä kuin taikaiskusta...
Kuudennessa kohtauksessa vietetään molempien hautajaiset, sillä elämästä ei selviä hengissä.
Ja miten tämä laihtumiseen liittyy? No, siten, että laihtumisessa ei mikään ole yleispätevää ja itsestäänselvää. Ettäs tiedätte...
Tariitaraa...tiidititiditidititiii...dada..diididididuududiduu...tadamdamdidam..badadaduu...
(alkumusiikki pauhaa 135 dB:n voimakkuudella immenkalvotkin puhki. Vai oliko ne tärykalvot?)
Kankaalle ilmestyy langanlaiha, mutta laajakulmalla kuvattu valokuvamallintekele, joka oihkaisee peilin edessä, että kuinka on lihonut aivan muodottomaksi! Samalla likistelee tissejään ja persuksiaan kuin Ron Jeremy konsa. Pyörittelee silmiään ja vinkuu, että ei ole i-ki-nä maailmassa ollut NÄIN lihava!
Kohtaus on kuvattu varmuuden vuoksi laajakantilla, siksi että kimuli saataisiin edes etäisesti muistuttamaan normaalipainoista tytsyä. Onnistumatta. Ei luurankokaan herää eloon.
Seuraava kohtaus tapahtuu, tietysti, keittiössä, jossa mimmi mättää kaikki "lihottavan" roskiin ja paiskaa pussin ikkunasta ohikulkijan niskaan. Joka on tietenkin vanha, köyhä, silmälasipäinen ja aivan helvetin lihava. Kuljeksijä etenee pyörähtelemällä, eli heittää toisen kinttunsa sivukautta eteen, toisen jalan päkiän varassa tasapainoillen. Liike toistetaan. Saatuaan annoksen silmilleen, avaa pussukan ja riemastuu ikihyviksi, sillä kassiuskassi on täynnään herkullista ruokaa...
Kolmas kohtaus näyttää kylppärin ovea, jonka takana puhutaan suureen, valkoiseen puhelimeen ja vaaditaan putkimiestä paikalle. Sotkuisin hiuksin, itkuisena tytisee luut kilisten, "ylipainoinen" esikuvamme ovesta makuuhuoneeseen vannomaan, ettei enää koskaan laittaisi suuhunsa mitään lihottavaa, kuten ruokaa. Kuva siirtyy keittiöön. Jääkaappi kenottaa auki sisällään, ei juuri muuta, kuin valo. Pöydällä on säilyketölkkejä, joista osa avattu. Tiskialtaassa on -noh- haarukka, lusikka ja purkinavaaja, symbolisesti ristissä, valo siilautuu hikisestä iltapäivästä säleverhojen läpi keittiöön, jotenkin painostavana ja uhkaavan oranssina.
Neljäs kohtaus. Köyhä pistelee hyvällä halulla kevyttuotteita suuhunsa. Potee lopun iltaa karmeita vatsavaivoja. Luupussimme sen sijaan kannetaan pyöreään taksiin, jolla viedään valkotakkisten setien mukana hoitolaitokseen. Köyhä hakeutuu terveyskeskuksen päivystykseen saamaan jotain hoitoa mahanpuruihinsa.
Viidennessä kohtauksessa anorektinen ortorektikkomme (jonka diagnoosin on saanut lasaretissa) kohtaa läskin paarustajan, he lyövät hynttyyt yhteen, anorektikko lihoo normaaliksi ja läski laihtuu normaaliksi. Ja tämä kaikki pimpelipompelimusiikin säestyksellä kuin taikaiskusta...
Kuudennessa kohtauksessa vietetään molempien hautajaiset, sillä elämästä ei selviä hengissä.
Ja miten tämä laihtumiseen liittyy? No, siten, että laihtumisessa ei mikään ole yleispätevää ja itsestäänselvää. Ettäs tiedätte...
Kommentit