Kunhan joutessani pakisen lämpimikseni.
Maanantaisen HS:n artikkelin mietiskely- ja purkutohinoissa tuli ensin mieleen sitä ja sitten tätä ja vielä enimmäkseen kolmattakin. Kun itse olen tälläinen ärtsyhäikiö, jolla karvat, nyrkit ja näppis nousee heti pystyyn, ja sanan säilä heiluu kohtuuttomankin kovaa, niin pitänee puolustaa joskus toimittajakunnankin tekosia. Vaikka olen itsekin joskus joutunut irrotetuksi kontekstista, siteeratuksi omituisessa yhteydessä, ja saatetuksi luuvaloon, siis lähinnä omituiseen valoon jonkun tohelon toimittajan kirjoituksen puitteissa, niin silti.
Onhan se pirnaleen vaikea miettiä samassa päässä kaikkia näkövinkkeleitä, kulmia, heijastuksia ja määränpäitä, saatika ihanteita ja avanteita. Sitä tulee itsekin kirjoitelleeksi teräväsävyisesti sen paremmin miettimättä, että loukkaanko minä mahdollisesti jonkun superfooduskontokunnan edustajaa tai gojimarjakauppiasta. Tai teenkö pakastetta mahdollisesti leipäviljan viljelystä. Ehkä jopa miljoonat perunannostokoneet jäävät tulevaisuudessa työttömiksi. Ja jos vaikka otsonikerros karkaa taivaan tuuliin kirjoitteluni myötä? Entäs jos vaikka navetat täyttävät kaupunkien keskustat. Sikaloitahan keskustoissa on jo...
Toinen juttu on se, että rakennetaan todella raflaavasti otsikoitu huttujuttu. Kuten muuannessa iltapäivälehdykässä tässä ihan vastaikään. Käytetään sanoja "vaarallinen" jne. Haastatellaan tietokirjailijaa, joka puhuu aivan toisesta asiasta, kuin tämä diettaaja. Diettaajalta on ylimalkaisia kommentteja ruokavaliostaan, ja annetaan ymmärtää, että hui sentään, sehän syö juustoa ja lihaa! Herrajjumala! Siis kuin se uskaltaa! On se rohkee! Ei maar, kyllä joku tolkku olla pitää kerjäämisessäkin. Vähän siinä oli ns. haetun jutun tuntua. Anteeksi vaan, mutta miksi lehdissä ei ole sellaista toimittajaa, joka olisi perinpohjin perehtynyt näihin ravintoasioihin? Diettaajan ruokavalio jäi vähän hämäräksi, etteikö se syö kalaa laisinkaan...
Tämän rapean pakkaskelin kunniaksi aloin poltella puita poroksi. Saadaan poronseläkettä, lapaa...ja muita osia. Tosin vähän on poro kuivakkaa. Kun on tätähäntä poroa, mitä tulee, kun jotain poltetaan. Tuhkaa, hiiliä...ja muita palamistuotteita. Savuakin!
Huomasi tässä, kun polttamisesta jaanasin. Että olen ollut tupakoimatta aika hyvän tovin! Onnea itselleni! Vaikka on nautittu alkoholipitoisia juomiakin, niin edes silloin ei ole tehnyt mieli kiskoa kessuja. Jännää.
Pitää mennä laittamaan silli likoon, virkkailla vähän ehtooevästä ja samalla tehdä itselleen jonkunsortin päivällinen, lounas tms. Kaapissa on vielä kiinankaalia, saan siitä oivan sopanpohjan. Laitan sekaan vaan vähän vihanneksia ja chiliä. Liiteristä löysin aika hauskaa thaisalaattia, laitan sitä, koska sen voi nauttia myös lämpimänä. Ei kun syömään.
Onhan se pirnaleen vaikea miettiä samassa päässä kaikkia näkövinkkeleitä, kulmia, heijastuksia ja määränpäitä, saatika ihanteita ja avanteita. Sitä tulee itsekin kirjoitelleeksi teräväsävyisesti sen paremmin miettimättä, että loukkaanko minä mahdollisesti jonkun superfooduskontokunnan edustajaa tai gojimarjakauppiasta. Tai teenkö pakastetta mahdollisesti leipäviljan viljelystä. Ehkä jopa miljoonat perunannostokoneet jäävät tulevaisuudessa työttömiksi. Ja jos vaikka otsonikerros karkaa taivaan tuuliin kirjoitteluni myötä? Entäs jos vaikka navetat täyttävät kaupunkien keskustat. Sikaloitahan keskustoissa on jo...
Toinen juttu on se, että rakennetaan todella raflaavasti otsikoitu huttujuttu. Kuten muuannessa iltapäivälehdykässä tässä ihan vastaikään. Käytetään sanoja "vaarallinen" jne. Haastatellaan tietokirjailijaa, joka puhuu aivan toisesta asiasta, kuin tämä diettaaja. Diettaajalta on ylimalkaisia kommentteja ruokavaliostaan, ja annetaan ymmärtää, että hui sentään, sehän syö juustoa ja lihaa! Herrajjumala! Siis kuin se uskaltaa! On se rohkee! Ei maar, kyllä joku tolkku olla pitää kerjäämisessäkin. Vähän siinä oli ns. haetun jutun tuntua. Anteeksi vaan, mutta miksi lehdissä ei ole sellaista toimittajaa, joka olisi perinpohjin perehtynyt näihin ravintoasioihin? Diettaajan ruokavalio jäi vähän hämäräksi, etteikö se syö kalaa laisinkaan...
Tämän rapean pakkaskelin kunniaksi aloin poltella puita poroksi. Saadaan poronseläkettä, lapaa...ja muita osia. Tosin vähän on poro kuivakkaa. Kun on tätähäntä poroa, mitä tulee, kun jotain poltetaan. Tuhkaa, hiiliä...ja muita palamistuotteita. Savuakin!
Huomasi tässä, kun polttamisesta jaanasin. Että olen ollut tupakoimatta aika hyvän tovin! Onnea itselleni! Vaikka on nautittu alkoholipitoisia juomiakin, niin edes silloin ei ole tehnyt mieli kiskoa kessuja. Jännää.
Pitää mennä laittamaan silli likoon, virkkailla vähän ehtooevästä ja samalla tehdä itselleen jonkunsortin päivällinen, lounas tms. Kaapissa on vielä kiinankaalia, saan siitä oivan sopanpohjan. Laitan sekaan vaan vähän vihanneksia ja chiliä. Liiteristä löysin aika hauskaa thaisalaattia, laitan sitä, koska sen voi nauttia myös lämpimänä. Ei kun syömään.
Kommentit