Joulumaiseman keskellä.
Mielenmaisemassa joulu ei ole siinä ensimmäisten parhaiden hetkien seassa. Paitsi, sanoisinko sen vuoksi, että jouluna ruoka on hyvää. Kaikkia niitä ruokia saa syödä, joita sitä koko muun ajan miettii. Eli kinkkua ja muita herkkuja: kalaa/kaloja ja maksapasteijaa. Kunnon maksapasteijaakaan ei tunnu saavan enää mistään. Ennen oli se ihana HK:n maksis, jossa oli silavakuori ja päällimmäisenä folio. Ei saa enää sitä, ei. Seuraavaksi paras maksapasteija Snellmannilta, sekin pilattiin vähän aikaa sitten ja maistuu nyt jauhoiselta mössöltä. Ei kiitos. Täytyy tehdä itse.
Mutta tässä kun taas kökötän koneeni ääressä katsellen huurteisia ja lumisia puita, annoin itselleni luvan pitää pakkaspäivän ihan siitä ilosta, että on pakkanen. Tosin kohta tönömme vaatii lisäruokintaa. Kun lämmitys on illalla säädetty ennen nukkumaan menoa ns. "täysille" tai johonkin lukemiin hetkeksi ja aamusella vähän pienemmälle koko päiväksi. Päivällä lämmitän vähän takkaa. Nyt ajattelin laittaa takassa myös päivän eväät. Olen nykerrellyt pari pakettia. Toiseen tuli juureksia mausteineen ja toiseen kalaa. Kokeilen vanhaa kunnon paperissa savustettua kalaa. Vanhat resettit on ihania, tuossakin sanotaan vaan, että kääritään moneen sanomalehteen. Muttei kuinka moneen! Investoin kaupassa käydessäni myös reiluun kouralliseen kastanjoita, ajattelin laittaa nekin vanhassa valurautapannussa hiillokselle, jahka tuo muu porukka on saatu pois.
Tässä on ärsyttänyt taas viime päivinä, tai siis eilisestä se, että lihva ei saa olla lihava. Vaan ennakkoluulot ja muu paska on istutettu niin syvälle, että jokainen lihava näyttää epäilevän itseään ja omaa olemassaoloaan. Eritoten sen oikeutusta. Jollei terveyteni olisi sen verran huono, kiipeäisin barrikaadeille julistamaan lihavien vapautusrintamaa. Terveys on kyllä tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä, että KAIKKI lihavat olisivat sairaita. Vaarallinen yleistys. Eivät kaikki laihat ole terveitä. Eivät todellakaan!
Omasta puolestani voin sanoa, että tämä hankittu terveyden menetys on peruja jo "kakara-ajoilta". Tein sekalaisia hommia outoihin aikoihin vuorokaudesta, siis työkseni. Raskauden ajan diabetes kiusasi ja taas jälleen epäsäännöllisiin työaikoihin, muutamaksi vuodeksi. Siihen vielä geneettinen taipumus. Ja bäng. Diabetes oli enemmän kuin selviö. Eikä painon edestakaisin kiikkuminen mitenkään helpottanut tilannetta. Varsin epämääräisin keinoin vielä laihdutettu. Milloin paastoamalla, millon pussukoilla. pillereillä ja pullereilla. Edellämainittujen yhteisvaikutuksesta tämä deekakkonen pamahti todelliseksi riesaksi. Ja oikeanlaatuisen hoidon puutteessa vielä tuplaantui. Mitäpäs sitä sen enempiä selittelemään?
Mutta se mikä perkele ottaa päähän oikein todella, on se, että lihavat oikeasti luokitellaan toisen luokan kansalaisiksi. Palvelu kaupassa on mitä on, työhönottossa menee koko homma ns. munilleen siinä vaiheessa viimeistään, kun kävelee ovesta sisään. "Kun työnantajana otan mielummin laihan kuin lihavan". Ja tuo kommetti oli ihan painettuna lehteen.
Nyt HS käsitteli maanantain numerossaan vaihteeksi lihavuutta. Ihan väitöskirjan tekijän kantilta. Ikävä kyllä, sain sellaisen vaikutelman, että myös haastatellut "lihavat" tai "ylipainoiset" kantavat mukanaan stereotypiaa laihduttamisen vaikeudesta tai että laihtuminen olisi joitekin kärvistelyä askeesissa. Haastateltu Pia Maljanen sanoi mm. "Haluan nauttia elämästäni, joten valitsen mielummin ylipainon kuin askeettisen elämän ja yhteiskunnan hyväksymät painonormit" Ihailtavaa kapinahenkeä, siinä tuen Piaa täysillä, että painonormit on perseestä, mutta että askeesi??? Askeesi? Ei todellakaan. En minä ainakaan ole kokenut painonpudotustani mitenkään askeettisena. Syytän omaa mielikuvitustani tästä tyssäyksestä. Samoin annoskokoja...jotka ovat nykyliikkeisiini liian suuret. No, ne ovat korjattavissa. Mutta vittu mitään askeesia minä en ole harjoittanut koko helvetin aikana, kun olen opetellut syömään ja elämään uudella tavalla!
Mutta se, mikä minulle kiinnitti huomiota, kaikki nimettömänä kommentoineet olivat NAISIA ja ALLE NELJÄKYMPPISIÄ. Eikö tutkimuksen tekijä tai edes toimittaja voinut etsiä miespuolisia kommentaattoreita. Kommentit olivat väitöstutkimuksen tehneen Hannele Harjusen väitöskirjasta.
Ihmettelen sitä, että kyseinen tutkija on näämmäs tutkinut alle neljäkymppisien lihavien tai ylipainoisten naisten sielunelämää. Sain toimittajan referaatista vaikutelman, että miehiä ei tutkimuksessa ollut lainkaan. Oliko yhtään, eikö? Siitä olen jokseenkin tyytyväinen kuitenkin, että edes jonkinmoista tutkimusta on tehty. Ja tästä: "Meidän olisi kyettävä kyseenalaistamaan normit ja käsityksemme hyväksyttävästä ruumiin koosta ja muodosta. Normien romuttamien voisi olla vapauttavaa seka lihaville että lihavuutta pelkääville."
Nyt kuitenkin: miten tutkija määritteli lihavuuden? Oliko kyse huomattavasta lihavuudesta, sairaalloisesta lihavuudesta vai vaarallisesta lihavuudesta? Vai oliko tutkimuksessa tyttösiä (joo, sori vaan, ikäneito täällä), joiden ulkonäköpaineet jo lähtökohtaisesti ovat tasolla missimallianorektikko? Joiden elämässä ulkonäkö ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat etusijalla henkisen hyvinvoinnin kustannuksella? Olenko minä vaan yltiötasapainoinen, kun en ota kierroksia ulkonäöstä vaan sisäisestä kauneudesta? Siksikö painoni lasku on pysähtynyt, kun ei millään haluaisi? Kun tykkää itsestään tämmöisenä?
Kai tässä täytyy alkaa syyllistämään itseänsä ilmaston tuhoamisesta, maapallon radaltaan suistamisesta ja avaruusromun niskaan tippumisesta, kun haluaa olla lihava! ...ei helvetti. Otetaas taas. Skål.
Siis onko näin:
Nykyaikana ylipainoa ei eroteta lihavuudesta?
Nykyaikana lihava on paarialuokkaa, jota voidaan tutkia kuin laboratoriorottia?
Nykyaikana ei saa pitää itsestään vaan täytyy kilvoitella jonkin "vielä paremman" asian vuoksi?
Nykyaikana uskonnollinen valaistuminen koetaan "terveyden" kautta?
Nykyajan uskonto kulminoituu "superfoodiin" ja "laihdutustekniikoihin"?
Nykyajan ruokatottumukset ovat syvältä, mutta sitä ei tunnusteta?
Nykyaikana kun syödään väärin, elintasosairaudet lisääntyvät, mutta sitä ei tunnusteta viralliseti?
Nykyaikan syöty ruoka ei ole tasapainossa ihmisen fyysisiin tarpeisiin?
Nykyajan tieteellä ei ole työkaluja ihmismieleen?
Nykyaikana mielummin diskriminoidaan ja syyllistetään massasta erottuvia?
Nykyaikana vammaiset, lihavat, muunrotuiset ja muuten vaan erilaiset mielummin suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle kuin hyväksytään?
...repeän kohta liitoksissani. Taidan mennä terapoimaan itseäni. Ette arvaa.
Halkopinoon.
Mutta tässä kun taas kökötän koneeni ääressä katsellen huurteisia ja lumisia puita, annoin itselleni luvan pitää pakkaspäivän ihan siitä ilosta, että on pakkanen. Tosin kohta tönömme vaatii lisäruokintaa. Kun lämmitys on illalla säädetty ennen nukkumaan menoa ns. "täysille" tai johonkin lukemiin hetkeksi ja aamusella vähän pienemmälle koko päiväksi. Päivällä lämmitän vähän takkaa. Nyt ajattelin laittaa takassa myös päivän eväät. Olen nykerrellyt pari pakettia. Toiseen tuli juureksia mausteineen ja toiseen kalaa. Kokeilen vanhaa kunnon paperissa savustettua kalaa. Vanhat resettit on ihania, tuossakin sanotaan vaan, että kääritään moneen sanomalehteen. Muttei kuinka moneen! Investoin kaupassa käydessäni myös reiluun kouralliseen kastanjoita, ajattelin laittaa nekin vanhassa valurautapannussa hiillokselle, jahka tuo muu porukka on saatu pois.
Tässä on ärsyttänyt taas viime päivinä, tai siis eilisestä se, että lihva ei saa olla lihava. Vaan ennakkoluulot ja muu paska on istutettu niin syvälle, että jokainen lihava näyttää epäilevän itseään ja omaa olemassaoloaan. Eritoten sen oikeutusta. Jollei terveyteni olisi sen verran huono, kiipeäisin barrikaadeille julistamaan lihavien vapautusrintamaa. Terveys on kyllä tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä, että KAIKKI lihavat olisivat sairaita. Vaarallinen yleistys. Eivät kaikki laihat ole terveitä. Eivät todellakaan!
Omasta puolestani voin sanoa, että tämä hankittu terveyden menetys on peruja jo "kakara-ajoilta". Tein sekalaisia hommia outoihin aikoihin vuorokaudesta, siis työkseni. Raskauden ajan diabetes kiusasi ja taas jälleen epäsäännöllisiin työaikoihin, muutamaksi vuodeksi. Siihen vielä geneettinen taipumus. Ja bäng. Diabetes oli enemmän kuin selviö. Eikä painon edestakaisin kiikkuminen mitenkään helpottanut tilannetta. Varsin epämääräisin keinoin vielä laihdutettu. Milloin paastoamalla, millon pussukoilla. pillereillä ja pullereilla. Edellämainittujen yhteisvaikutuksesta tämä deekakkonen pamahti todelliseksi riesaksi. Ja oikeanlaatuisen hoidon puutteessa vielä tuplaantui. Mitäpäs sitä sen enempiä selittelemään?
Mutta se mikä perkele ottaa päähän oikein todella, on se, että lihavat oikeasti luokitellaan toisen luokan kansalaisiksi. Palvelu kaupassa on mitä on, työhönottossa menee koko homma ns. munilleen siinä vaiheessa viimeistään, kun kävelee ovesta sisään. "Kun työnantajana otan mielummin laihan kuin lihavan". Ja tuo kommetti oli ihan painettuna lehteen.
Nyt HS käsitteli maanantain numerossaan vaihteeksi lihavuutta. Ihan väitöskirjan tekijän kantilta. Ikävä kyllä, sain sellaisen vaikutelman, että myös haastatellut "lihavat" tai "ylipainoiset" kantavat mukanaan stereotypiaa laihduttamisen vaikeudesta tai että laihtuminen olisi joitekin kärvistelyä askeesissa. Haastateltu Pia Maljanen sanoi mm. "Haluan nauttia elämästäni, joten valitsen mielummin ylipainon kuin askeettisen elämän ja yhteiskunnan hyväksymät painonormit" Ihailtavaa kapinahenkeä, siinä tuen Piaa täysillä, että painonormit on perseestä, mutta että askeesi??? Askeesi? Ei todellakaan. En minä ainakaan ole kokenut painonpudotustani mitenkään askeettisena. Syytän omaa mielikuvitustani tästä tyssäyksestä. Samoin annoskokoja...jotka ovat nykyliikkeisiini liian suuret. No, ne ovat korjattavissa. Mutta vittu mitään askeesia minä en ole harjoittanut koko helvetin aikana, kun olen opetellut syömään ja elämään uudella tavalla!
Mutta se, mikä minulle kiinnitti huomiota, kaikki nimettömänä kommentoineet olivat NAISIA ja ALLE NELJÄKYMPPISIÄ. Eikö tutkimuksen tekijä tai edes toimittaja voinut etsiä miespuolisia kommentaattoreita. Kommentit olivat väitöstutkimuksen tehneen Hannele Harjusen väitöskirjasta.
Ihmettelen sitä, että kyseinen tutkija on näämmäs tutkinut alle neljäkymppisien lihavien tai ylipainoisten naisten sielunelämää. Sain toimittajan referaatista vaikutelman, että miehiä ei tutkimuksessa ollut lainkaan. Oliko yhtään, eikö? Siitä olen jokseenkin tyytyväinen kuitenkin, että edes jonkinmoista tutkimusta on tehty. Ja tästä: "Meidän olisi kyettävä kyseenalaistamaan normit ja käsityksemme hyväksyttävästä ruumiin koosta ja muodosta. Normien romuttamien voisi olla vapauttavaa seka lihaville että lihavuutta pelkääville."
Nyt kuitenkin: miten tutkija määritteli lihavuuden? Oliko kyse huomattavasta lihavuudesta, sairaalloisesta lihavuudesta vai vaarallisesta lihavuudesta? Vai oliko tutkimuksessa tyttösiä (joo, sori vaan, ikäneito täällä), joiden ulkonäköpaineet jo lähtökohtaisesti ovat tasolla missimallianorektikko? Joiden elämässä ulkonäkö ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat etusijalla henkisen hyvinvoinnin kustannuksella? Olenko minä vaan yltiötasapainoinen, kun en ota kierroksia ulkonäöstä vaan sisäisestä kauneudesta? Siksikö painoni lasku on pysähtynyt, kun ei millään haluaisi? Kun tykkää itsestään tämmöisenä?
Kai tässä täytyy alkaa syyllistämään itseänsä ilmaston tuhoamisesta, maapallon radaltaan suistamisesta ja avaruusromun niskaan tippumisesta, kun haluaa olla lihava! ...ei helvetti. Otetaas taas. Skål.
Siis onko näin:
Nykyaikana ylipainoa ei eroteta lihavuudesta?
Nykyaikana lihava on paarialuokkaa, jota voidaan tutkia kuin laboratoriorottia?
Nykyaikana ei saa pitää itsestään vaan täytyy kilvoitella jonkin "vielä paremman" asian vuoksi?
Nykyaikana uskonnollinen valaistuminen koetaan "terveyden" kautta?
Nykyajan uskonto kulminoituu "superfoodiin" ja "laihdutustekniikoihin"?
Nykyajan ruokatottumukset ovat syvältä, mutta sitä ei tunnusteta?
Nykyaikana kun syödään väärin, elintasosairaudet lisääntyvät, mutta sitä ei tunnusteta viralliseti?
Nykyaikan syöty ruoka ei ole tasapainossa ihmisen fyysisiin tarpeisiin?
Nykyajan tieteellä ei ole työkaluja ihmismieleen?
Nykyaikana mielummin diskriminoidaan ja syyllistetään massasta erottuvia?
Nykyaikana vammaiset, lihavat, muunrotuiset ja muuten vaan erilaiset mielummin suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle kuin hyväksytään?
...repeän kohta liitoksissani. Taidan mennä terapoimaan itseäni. Ette arvaa.
Halkopinoon.
Kommentit