Joulu tulla jollottaa.
Jouluaiheinen höpötykseni jatkuu.
Minä en ole millään lailla ns. "jouluihminen". Joulu on nykyään aikaa, jolloin kaupoissa on helvetinmoinen tunku, ihmiset ovat "joulumielellä" eli ihan perkeleen kiukkuisia toisilleen ja koko ympäröivälle yhteiskunnalle. Kaupantäditkin saavat siitä kuulla kystä kyllin. Sitä kinkulla ottaan, joka joulua muistaa. Aikuisiälläni minulle ei ole oikein sataprosenttisesti selvinnyt tai valjennut joulun syvin olemus. Ehkä ennen tämä oli aika, jolloin juhlittiin seisausta. Valo oli poissa. Tai kristillisen perinteen mukaan Jeesus syntyi jouluna. Mikä ei ollenkaan pidäkään paikkaansa, tutkimusten mukaan. Loppiainenkin meni ns. nutulleen. Ennen jouluaika kestikin pidempään. Päättyi vasta tammikuulla Nuutinpäivään. Eipä kai pirtissä paljon nähnytkään mitään tehdä näin pimeällä. (Vilkaisu ikkunasta tuohon tielle näytti, että taas tulee lumihöttöä...)
Mutta se mikä minulle tekee tästä vuoden pimeimmästä juhlasta juhlan, ovat kynttilät ja ulkotulet. En koristele kotia, kuin ehkä neilikka-appelsiineilla. Ja saatan kaivaa jotain pientä joulukoristetta, hakea vähän havuja ja tehdä pellillisen piparkakkuja tai joulutorttuja. Avioliiton kautta saatu lisäosani hoitaa ne näkösältä. Kun en kummastakaan edellä mainitusta leivonnaisesta ole pitänyt oikein koskaan. Tekemisen riemu niissä oli kyllä pikkuihmisenä. Olen enemmän "ruokasuuntautunut". Eli kinkkua ja silleen. Silliä.
Sillireseptejä tässä kaivellessani sattui silmääni kaikenlaista muutakin. Kuten aivojen ja kateekorvan säilöntää ja muuta jännää. Nykyäänhän ei enää saa lehmänaivoja myydäkään. Kun on se hullu hullun lehmän tauti. Lampaanaivoista en ole satavarma, vaikka niillä elikoilla onkin vähän samantyyppinen sairaus. Oli noissa vanhoissa kirjoissa tästähäntä keuhkojen säilömisestäkin. Ennen muuten sai keuhkoja kaupasta, vielä kultaisella kahekskäänt luvullakin. Nyt niitäkin täytyy tilata.
Sillin liottamiseen minä käytän teetä, puoli vuorokautta teessä (aamusta iltaan) tai maitoa (illasta aamuun). Ihan kumpi sattuu sillä hetkellä paremmalta tuntumaan. Juu. Ennen kun sillikin oli kunnolla suolattua, niin liotusaikakin oli pidempi. Kokonainen vuorokausi. Silloin liotin molemmissa. Mätkäisin sillin teehen töihin lähtiessäni ja vaihdoin maitoon illalla. Piti vaan kattella, että päivä oli sellainen, että seuraavana päivänä en töihin menisi...! Eli ennen vapaapäivää. Meinaan, sillistä saa muutakin, kuin joulupöydän koristetta. Olen mm. paistanut, tehnyt sillilaatikkoa (ruodot pois ja tarkkaan), "sillinaputusta" ja paljon muuta. Tuo sillinaputus on jossain vanhassa keittokirjassani nimellä sillisoija. Silliä jää kuitenkin yli...
JA SILLISSÄ ON OMEGAJUTTUJA! Terveellistä! :D
Tuloo reseptiä, oma muunnelmani (suluissa ovat hiilihydraattipitoiset aineet) ja määrät ovat vanhaan malliin maun mukaan:
Iso silli
2 rkl voita
1 pieni sipuli pilkottuna
(korppujauhoja 1rkl)
etikkaa tai 1tl kapriksia
(sokeria, tummaa sokeria, tms.)
valkopippuria
1 dl kuohukermaa tai smetanaa.
Liotettu silli ruoditaan hemmetin tarkkaan ja paloitellaan. Keitetään voissa "soosiksi" sipulisilpun kanssa. Lisätään mausteet, eli osasto tuosta korppujauhoista alaspäin. Makeuttaa pitää vähän ripsauksella "jotain".
Kaprikset pitää hienontaa tai litistää, jos niitä käyttää.
Kiehautetaan. Tarjotaan lämpimänä esim. keitetyn kukkakaalin, vähän pannulla käytetyn kesäkurpitsan tms. kera.
Jassoo. Pitää lähteä kaupalle. Huomasin juuri, että smetanaa en muistanut eilen ostaa...!
Minä en ole millään lailla ns. "jouluihminen". Joulu on nykyään aikaa, jolloin kaupoissa on helvetinmoinen tunku, ihmiset ovat "joulumielellä" eli ihan perkeleen kiukkuisia toisilleen ja koko ympäröivälle yhteiskunnalle. Kaupantäditkin saavat siitä kuulla kystä kyllin. Sitä kinkulla ottaan, joka joulua muistaa. Aikuisiälläni minulle ei ole oikein sataprosenttisesti selvinnyt tai valjennut joulun syvin olemus. Ehkä ennen tämä oli aika, jolloin juhlittiin seisausta. Valo oli poissa. Tai kristillisen perinteen mukaan Jeesus syntyi jouluna. Mikä ei ollenkaan pidäkään paikkaansa, tutkimusten mukaan. Loppiainenkin meni ns. nutulleen. Ennen jouluaika kestikin pidempään. Päättyi vasta tammikuulla Nuutinpäivään. Eipä kai pirtissä paljon nähnytkään mitään tehdä näin pimeällä. (Vilkaisu ikkunasta tuohon tielle näytti, että taas tulee lumihöttöä...)
Mutta se mikä minulle tekee tästä vuoden pimeimmästä juhlasta juhlan, ovat kynttilät ja ulkotulet. En koristele kotia, kuin ehkä neilikka-appelsiineilla. Ja saatan kaivaa jotain pientä joulukoristetta, hakea vähän havuja ja tehdä pellillisen piparkakkuja tai joulutorttuja. Avioliiton kautta saatu lisäosani hoitaa ne näkösältä. Kun en kummastakaan edellä mainitusta leivonnaisesta ole pitänyt oikein koskaan. Tekemisen riemu niissä oli kyllä pikkuihmisenä. Olen enemmän "ruokasuuntautunut". Eli kinkkua ja silleen. Silliä.
Sillireseptejä tässä kaivellessani sattui silmääni kaikenlaista muutakin. Kuten aivojen ja kateekorvan säilöntää ja muuta jännää. Nykyäänhän ei enää saa lehmänaivoja myydäkään. Kun on se hullu hullun lehmän tauti. Lampaanaivoista en ole satavarma, vaikka niillä elikoilla onkin vähän samantyyppinen sairaus. Oli noissa vanhoissa kirjoissa tästähäntä keuhkojen säilömisestäkin. Ennen muuten sai keuhkoja kaupasta, vielä kultaisella kahekskäänt luvullakin. Nyt niitäkin täytyy tilata.
Sillin liottamiseen minä käytän teetä, puoli vuorokautta teessä (aamusta iltaan) tai maitoa (illasta aamuun). Ihan kumpi sattuu sillä hetkellä paremmalta tuntumaan. Juu. Ennen kun sillikin oli kunnolla suolattua, niin liotusaikakin oli pidempi. Kokonainen vuorokausi. Silloin liotin molemmissa. Mätkäisin sillin teehen töihin lähtiessäni ja vaihdoin maitoon illalla. Piti vaan kattella, että päivä oli sellainen, että seuraavana päivänä en töihin menisi...! Eli ennen vapaapäivää. Meinaan, sillistä saa muutakin, kuin joulupöydän koristetta. Olen mm. paistanut, tehnyt sillilaatikkoa (ruodot pois ja tarkkaan), "sillinaputusta" ja paljon muuta. Tuo sillinaputus on jossain vanhassa keittokirjassani nimellä sillisoija. Silliä jää kuitenkin yli...
JA SILLISSÄ ON OMEGAJUTTUJA! Terveellistä! :D
Tuloo reseptiä, oma muunnelmani (suluissa ovat hiilihydraattipitoiset aineet) ja määrät ovat vanhaan malliin maun mukaan:
Iso silli
2 rkl voita
1 pieni sipuli pilkottuna
(korppujauhoja 1rkl)
etikkaa tai 1tl kapriksia
(sokeria, tummaa sokeria, tms.)
valkopippuria
1 dl kuohukermaa tai smetanaa.
Liotettu silli ruoditaan hemmetin tarkkaan ja paloitellaan. Keitetään voissa "soosiksi" sipulisilpun kanssa. Lisätään mausteet, eli osasto tuosta korppujauhoista alaspäin. Makeuttaa pitää vähän ripsauksella "jotain".
Kaprikset pitää hienontaa tai litistää, jos niitä käyttää.
Kiehautetaan. Tarjotaan lämpimänä esim. keitetyn kukkakaalin, vähän pannulla käytetyn kesäkurpitsan tms. kera.
Jassoo. Pitää lähteä kaupalle. Huomasin juuri, että smetanaa en muistanut eilen ostaa...!
Kommentit