MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Että mitä, että? mahtaa moni pohtia tuosta otsikon asettelusta, ettäkö lääkekokeita kannattamaan? Noh ei. Vaan lääkeksi kokkaavia kotikokkeja tarkoitan. Sillä ruokahan on lääke! Olet mitä syöt! Syöt mitä on! Ruokaa lääkkeeksi kaikkeen! Ja kansa lihoo, valittaa, saa masennusta, diabetestä, munuais-, maksa- ja sydän- ja verisuonitauteja. Tutkimuksia tehdään ja teetetään. Kansa hurraa kuin Suomi-Venäjä -jääkiekkomaaottelun toisella puoliajalla, kun Venäjä tekee maalin. Ei ole punakone niinkuin ennen, Suomi johtaa yhdellä maalilla. Kaukalon reunatkin ovat kuin Tikkurilan värikartta. Jaa, juu, mitäs minun pitikään. Niin sitä, että koska ruoan väitetään olevan lääke ja lääkkeet tuppaavat olemaan kalliihkoja, niin varmaan siksi kunnollinen ruokakin maksaa mansikoita ja hunajaa. Olisi kyllä korkea aika vapauttaa sapuskat kaikensaatanan veroista. Mitä lääkkeisiin tulee, niin makuhan niissä on aivan toinen. Ja harvemman olen kuullut grillaavan tulehduskipulääkkeitä ehtoopalaksensa.. Mietties...

Joo, hyvä lukijani. Tässä olen ihmetellyt erinäisiä asioita. Mm. kaikkien alojen asiantuntijain julistamia juttuja, että ravitsemusrintamalla kiehuu. Niin no, sehän se ei ole esimerkiksi minun ongelmani. Mutta huvittaahan tuo moinen, vähän niinkuin hymyilisi kämmeneensä. Ääneen. Varsinkaan, kun ei itse miellä ravitsemusrintaman kiehuntaa. Loiskiehuntaa ehkä, muttei mitään järisyttävää ole siellä mielestäni julkituotu. Kun rintamassa on nyt ollut pelkkää vikinää. Pöperöproffa ja Laatikaisen Reijo ovat urhoollisesti pitäneet keskustelua yllä. Mikä minusta on hieno juttu. Reijo eritoten kaivelee tutkimuksia ja vielä, kun kaikki käännettäisi suomeksi, niin vot. Mutta kaikkea ei voi saada, ei edes ihan kaikkea. Iltasatulehdet jatkavat valitsemallaan älämölölinjalla, jossa ei ole päätä, ei häntää. Mölisevät kuin lehmät samaa virttä. Milloin on vaarallista se, milloin tämä ja tuo, se se vasta vaarallista onkin. Mutta bikinikuntoon vaikka talvipakkasessa, se on pääasia, että kaikki lai...

Olen tuijottanutkuijottanut teeveeseestä erinäisiä määriä ruokaohjelmia. Nyt ovat vuorossa puutarhaohjelmat. Niissä väkerretään milloin ihmeellisiä ja vieläkin ihmeellisempiä juttuja ihmisparkojen puutarhoihin. Nimitänkin näitä ohjelmia nykyään puuharhaohjelmiksi. Ei niistä sinällään vikaa puutu, mutta kuka järjen valolla varustettu ihminen tahtoo puutarhansa täyteen kissanhautoja ja ulkomailta hilattuja kasveja? Asiaan.Tässä satoa odotellessa tulee välillä epätoivoinen olo. Kun ei vielä(kään) näy mitään lavakauluspuutarhani mullan pinnassa. Minäkö kärsimätön? En suihinkaan. Viikon jo olleet näkymättömissä ja eivät suostu antamaan satoa hetitässänyt! Tästä ajatuksesta sukeutui sellainen aivomyrsky ja ajatusjatkumo, että oksat pois mummun puujallaasta. Tätähän se nykyelämä on meille opettanut ja paasannut. Heti-nyt. Vihannesten  viljeleminen kun ei ole ihan instantihmehommaa. Siemen itää oman aikansa, peruna kasvattaa mukuloita oman aikansa ja retiisiä ei syödä siemenvaiheessa ja ...