MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Juu. Ja jos edellisen ilotulitukseni savuavia raunioita sammuttelisi postaamalla mitäänsanomattoman blogautuksen kaikkien kahden lukijani kiusaksi. Kaamosmasikseni petraa kuin sika juoksuaan. Ei ole hääviä tämä tämmöinen. Etsiskelen blogistanian uumenista haasteita. Että pysyisi hereillä jouluun asti. Tosin rahatilannekin asettaa pieniä haasteita. Muttei se ole ennenkään haitannut. Kahden ihmisen joulupöytä on helppo laatia sen mukaan, että siihen ei todellakaan tarvita ihan koko kategoriaa jouluevästä. Rajaamme hiukan syömisiämme. Eli saatanallinen kinkku, sellainen, että hyvä kun uuniin sopii. Jos ei, niin irroitetaan potka. Ja lootat eivät itseveivattuina paljoa kustanna. Sähkö on valmistusainesta varmaan hintavin. Ja herran mielestä ainoastaan lanttuloota on pakollinen. Siispä näin. Minun mielestäni pakollista on lipeäkala, kunnon valkosoossi, hienostelijat puhuvat bechamelkastikkeesta ja rosolli, joten ne tulevat siihen lisäksi. Ja jos kakara tykkää, niin teen niille sitten anno...

Kesä on kuumimmillaan ja mansikat kypsyvät niin että pauke kuuluu. Taitaakin olla ukkonen. No enivei, siis syksy tulloo. Auringon UV-säteily on vaarallista julistavat tahot tahoillaan. Niinpä sitä näkee lapsia pitkähihaisissa ja -lahkeisissa kiukuttelemassa hiessä kylpien milloin missäkin. Ainakin jonoissa. Kaupoissa on onneksi viileää, ihan siitäkin riemusta voi mennä tekemään heräteostoja hyllystöihin. Ajattelin kyllä mennä tekemään heräteostoja maatiloille, mutten oikein tiedä, minne autoni kokan suuntisin. Onks tietoo? Mutta tunnetusti mikäänhän ei ole niin vaarallista kuin ruoka. Siihen voi tukehtua. Se voi tappaa salakavalasti ja sillä voi tervehtyä. Tervehtyminen tosin näyttää tapahtuvan niin, että syö niinkutsutun virallisterveellisen suuntauksen mukaan väärin. Tästä olen napissut aika monta kertaa ja aika monta vuotta. Jos ei tunne itseään terveeksi jollain tietyllä ruokavaliolla, pannaan ruoka vaihtoon. Se ei kuitenkaan omasta mielestäni tarkoita sitä, että koko hoito turau...

Tämän hervottoman helleaallon kupeeseen on niin kiva parkkeerata hikoamaan. Sulatimme pakastimen ja nyt sinne mahtuu jään sijasta jäitä. Korvaamatonta suomalaista porakaivovettä tiiviissä muodossa. Niin, mitäs tässä pitikään...juu. Keksin siis pyörän uudelleen ja olen veivannut tehosekoittimen terät vääränään erilaisia mössöjä ja sörsseleitä. Kaikki hyvin kylmiä. Kuten kurkkusoppaa, tomaattikatkarapusoppaa, yrttituorejuustosoppaa, soppasoppaa. Kurkkusopassa vähän lintsasin, laitoin osan kesäkurpitsaa. Eli kurkkua, kesäkurpitsaa ja jäitä, minttua, timjamia ja suolaa huuuurrrhuuururrurrrrr -sekaisin, tarkistetaan maku ja lisätään kermaa, jos siltä tuntuu. Ja tuntuuhan se. Sama proseduuri tomaatilla, tomaattimurskaa, basilikaa, keitettyä pinaattia, jäitä ja suolaa huuururrruurrrrrruuuhuuurrr ja sekaan katkarapuja tai muuta herkkua. Tuo yrttituorejuustoviritelmä onkin sitten jo vähän haasteellisempi: purnukka pahaa yrttituorejuustoa, jäitä, tuoreita yrttejä: ruohosipulia, basilikaa, pi...

Vaihteeksi värkkäilin itselleni maittavan sopan. Viimeviikkoista soppaakin olisi vielä ollut. Mutta käytin sitä lisukkeena. Siis: Vettä kiehumaan. Silputaan kiinanakaalia sopiva määrä samoin purjoa että myöskin kunnollinen chili Tehdään vedestä liemi, esim. kuutiota apuna käyttäen. Maustetaan kalakastikkeella, sillä thai -versiolla nuoc mam lienee nimeltään. Ripsautetaan joukkoon hitunen limettiä. "Vokataan" kaalisuikaleet, purjo ja chili. Sekoitetaan keskenään. Vedetään huuleen. Minä käytin lisukkeena vähän sitä edellistä keittoa. Siinä oli lihaa, ja se ei enää oikein ole keittoa...! Vaan pataa. Siis sitä vähän lautasen pohjalle päälle ammensin tätä tuoreempaa versiota. Hyvvee olj.