MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Pääsipä lipeämään. Kuin lipeäkala. Ei ollut tarkoituksentynkääkään pitää tämmöistä väliä. Ei tod. Muttaku työ. Työläiselämä haittaa harrastuksia. kaikin puolin. Rahantuloa se ei haittaa. Mitäpä viimeaikoihin? Sitäpä siis, että minulla on sellainen työ, jota teen intohimolla. Työ, jossa ei ole koskaan valmis. Työ, johon olen rakastunut. Työkaverit, joiden joukkoon jouduin kuin kala veteen. Samanlaisia hulluja kuin minäkin. Ainakin suurin osa! Se se pitää ihmisen nuorena. Mitä ruokarintamalle? Jotkin palikat ovat kilahtaneet kohdalleen. Ehkä tämän kivisen polkuni kiemuroissa olen jotain oppinutkin. Kieltäytyminen lihavuusleikkauksesta oli varmasti hyväksi. Tällä hetkellä paino tasapainoilee lukemassa, jossa se viihtyi piiiiiiitkään vuosia, vuosia sitten.Tiettyjä rajoitteita minulla on edelleen. Sokeripitoiset ja muut makeat, makeutusaineet ovat nietu. Samoin välttelen vaaleita jauhoja, mutten saa hysteeristä kohtausta, jos väsään ruskean kastikkeen. Eihän ne vaaleat jauhot enää sitte...

Viimeisestä sössötyksestäni onkin palanut aikaa ihan huolella. Nahka ei ole palanut. Paitsi broilerinnahka grillissä. Vaikka tänä vuonna onkin grillaus jäänyt vähemmälle harrastuneisuudelle. Olen viettänyt vähän niinkuin lomaa itsestäni ja tyhjennellyt paitsi vatsan kohdalla mollottavaa kerrostumaa, myös päätäni. Harvemmin sattuu, että kaikki tyhjenevät kerralla. Vinttiä on siivottu myös. Niin fyysistä, talomme sekavaa vinttiä kuin psyykkistäkin. Olen myös miettinyt tätä niinkutsuttua yksilönvapautta. Siis niitä sidonnaisuuksia, joihin jokapahinen sortuu elämänsä aikana ja haluaa kuvitella, että olisi vapaa. Mukavapaa. Vapautta ei vaan ole, eikä ole ikinä ollutkaan, kuin rippusia siitä, mitä ihminen itse kuvittelee vapaudeksi. Aamuaviisia särpiessäni sieltä pomppi silmille erilaisia uutiseksi väsättyjä asioita, kuten festivaalien jatkuminen, kolarisumia siellä täällä ja luksustuotteet. Arjen luksusta ja arjen säästöjä. Elopin kello ja luomuruisleipä ripirinnan. Kovaa teknologiaa kuo...

Tässä taas on netintäydeltä ollut kommenttia, mielipidettä, mututuntumaa ja paljon muuta hupaisaa, ihan vaan kaikkinaisten lehtijuttujen tiimoilta. Joista nyt oli Hesarin rasvajuttu viimeisin simmuihini takertunut. Siinä oli ihan hyviäkin puolia, sillä ilman rasvaa eivät rasvaliukoiset vitamiinit imeydy kroppaan. Ja onhan sekin totta, että rasvainen ruoka on paremman makuista, paremmalla koostumuksella varustettua ja helpommin käsiteltävää, kuin rasvaton ja kuivankälppeä ruoake, johon on lisätty rasvan tilalle aivan jotain muuta. Että maku säilyisi mukamas samana kuin rasvalla tehtynä. Onko järkeä? Onko? Ei minun mielestäni. Sillä hissukseen minusta on tämän taipaleeni aikana kehkeytynyt kriittinen kuluttaja, joka haluaa suuhunsa pistää mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa. Tartarpihvit ovatkin herkullisia... Mutta, se mikä minua on häirinnyt kaiken aikaa, on tämä överiksi meneminen. Överiksi pistetään niin lisäaineiden välttäminen, rasvankammoaminen, karppaaminen, bikinikuntoon p...

Myllyteollisuus eli tämähäntä leipäaineisiin kallellaan oleva työnsarka on huolissaan suomalaisen leivänkulutuksesta. Minun mielestäni ei voida puhua varsinaisesti enää leivästä vaan teollisesta hötöstä, joka ei ainakaan paranna terveyttä.Pienet myllyt häipyvät muistojen joukkoon ja isot valittavat kustannustehokkuuden laskua. Puolivalmisteita kehitellään sen sijaan, että joka kulmaan, kivikkoon ja konnulle nousisi pienleipomo, jossa tehtäisiin taatusti käsityönä herkullinen leipä päivittäin. Se olisi niin mukava tuoreena kaapata sitten kainaloon, ken sellaista kaipaapi! Varmasti vielä moni, vaikka leipomoteollisuus muuta antaa ymmärtää. Olin inha ja näppäsin kaupassa kuvan eräänkin leipäpussin tuoteselosteesta. Se on tässä:  Vehnäjauho, vesi, lesty ruisjauho, hiiva, vehnägluteeni, osittain kovetettu kasvirasva, perunahiutale, suola, ruismallas, emulgointiaine E471 Ja vielä toisestakin: Vehnäjauho vesi, hiiva, sokeri, kananmuna, laktoositon voi, glukoosi, maitoproteiini, suol...

Terveeks, kaikki kaksi lukijaani. Kesä on vähentänyt teidänkin määränne yhteen. Eli tätä luen siis enää minä itse. Enkä löydä edes ihte viäntämiäni kirjoitusvirheitä! Olen tässä ajatellut alkavani reipashenkiseksi nipottajaksi, jolla on asiaa ihan kaikesta, joka puuttuu ihan kaikkeen epäolennaiseen ja jolla ei ole muuta tekemistä kuin viisastella hyvän matkan päästä muille.  Tyyliin "mitäs-minä-sanoin". Sekä vaihdan mielipidettä, ennustustani tai johtopäätöstäni vähintään viikon välein.  Ensiksi voisin nipottaa kahvista. Kahvihan on maailman sivu ollut kiistelty nautintoaine. Se on ollut pelkästään ylhäisölle tai se on kielletty kokonaan. Kahvi on ollut kauppatavara, jolla on rikastuttu, köyhdytty ja virkistytty. Kahvin kanssa on nautittu milloin voita, keksejä, kuivaa leipää, pullaa tai juustoa. Kahviin on tehty alkoholijuomasekoituksia ja kahvi on läikkynyt juuri pestylle pöytäliinalle. Toiset eivät voi elää ilman kahvia, eivät ainakaan ilman aamukahvia. Mitäs, jos ny...