Herrajjestas, mitenkä aika voikaan lentää kuin siivilä.
Pääsipä lipeämään. Kuin lipeäkala. Ei ollut tarkoituksentynkääkään pitää tämmöistä väliä. Ei tod. Muttaku työ. Työläiselämä haittaa harrastuksia. kaikin puolin. Rahantuloa se ei haittaa.
Mitäpä viimeaikoihin? Sitäpä siis, että minulla on sellainen työ, jota teen intohimolla. Työ, jossa ei ole koskaan valmis. Työ, johon olen rakastunut. Työkaverit, joiden joukkoon jouduin kuin kala veteen. Samanlaisia hulluja kuin minäkin. Ainakin suurin osa! Se se pitää ihmisen nuorena.
Mitä ruokarintamalle? Jotkin palikat ovat kilahtaneet kohdalleen. Ehkä tämän kivisen polkuni kiemuroissa olen jotain oppinutkin. Kieltäytyminen lihavuusleikkauksesta oli varmasti hyväksi. Tällä hetkellä paino tasapainoilee lukemassa, jossa se viihtyi piiiiiiitkään vuosia, vuosia sitten.Tiettyjä rajoitteita minulla on edelleen. Sokeripitoiset ja muut makeat, makeutusaineet ovat nietu. Samoin välttelen vaaleita jauhoja, mutten saa hysteeristä kohtausta, jos väsään ruskean kastikkeen. Eihän ne vaaleat jauhot enää sitten vaaleita ole, kun ne paistaa. Hähhäh!
Kesällä elin melkeinpä vissyllä ja kahvilla sekä suolalla. Ihan siksi, että jos söin, niin kohta oli kiljuva nälkä uudelleen. Mansikoita pistelin monta rasiallista. Enkä halua käyttää kuin poikkeuksellisesti pikainsuliinia, siksi jäi syömättä kaikensorttiset mössöt. Kaalit tulivat tutuiksi, mutta ainahan minä olen kaalista tykännyt. Omakin kaalini on tässä touhottaessa jotenkinniinkuin parantunut. Toisaalta olen taantunut teiniksi jälleen. Siihen on syynsä. Joka päivä koen onnistumisia, riemua, iloa ja muita hienoja tunnelmia! Iloitsen kauniista maisemista, upeista auringonnousuista ja -laskuista. Puukujien hämystä.
Masennuksesta ja uupumuksesta ei ole minkäänsortin hajua. Jaksan jakaa iloa muillekin. Vaikka maailma välillä mättää päähän, niin so? Asenne ratkaisee tässäkin. Kaikenlaisesta olen selvinnyt.
Ihmettelen edelleen sitä, että meillä on masennuksen hoito ja hoitokäytännöt suoraan persauksesta. Aivan suolesta. Selitä joka kerran, kun kuukauden välein käyt näyttäytymässä, että mikä riivaa. Voi vee! Ja siis joka kerran eri lääkäri. Myös omalääkäri vaihtui. Tällä hetkellä on menossa omalääkäri numero 14. En ole tavannut. En ehtinyt tavata lääkäri numero 10:n jälkeisiä lääkäreitäkään.
Loppuun vielä repsetti, oikea pikaruoka!
Purkki chilitonnikalaa
raejuustoa
majoneesia
(pilkottua tomaattia ja paprikaa)
Ripsaus yrttimaustetta vielä. Mikä tahansa yrttimauste käy.
Käännellään sekaisin ja naatitaan salaatinlehteen käärittynä.
Mitäpä viimeaikoihin? Sitäpä siis, että minulla on sellainen työ, jota teen intohimolla. Työ, jossa ei ole koskaan valmis. Työ, johon olen rakastunut. Työkaverit, joiden joukkoon jouduin kuin kala veteen. Samanlaisia hulluja kuin minäkin. Ainakin suurin osa! Se se pitää ihmisen nuorena.
Mitä ruokarintamalle? Jotkin palikat ovat kilahtaneet kohdalleen. Ehkä tämän kivisen polkuni kiemuroissa olen jotain oppinutkin. Kieltäytyminen lihavuusleikkauksesta oli varmasti hyväksi. Tällä hetkellä paino tasapainoilee lukemassa, jossa se viihtyi piiiiiiitkään vuosia, vuosia sitten.Tiettyjä rajoitteita minulla on edelleen. Sokeripitoiset ja muut makeat, makeutusaineet ovat nietu. Samoin välttelen vaaleita jauhoja, mutten saa hysteeristä kohtausta, jos väsään ruskean kastikkeen. Eihän ne vaaleat jauhot enää sitten vaaleita ole, kun ne paistaa. Hähhäh!
Kesällä elin melkeinpä vissyllä ja kahvilla sekä suolalla. Ihan siksi, että jos söin, niin kohta oli kiljuva nälkä uudelleen. Mansikoita pistelin monta rasiallista. Enkä halua käyttää kuin poikkeuksellisesti pikainsuliinia, siksi jäi syömättä kaikensorttiset mössöt. Kaalit tulivat tutuiksi, mutta ainahan minä olen kaalista tykännyt. Omakin kaalini on tässä touhottaessa jotenkinniinkuin parantunut. Toisaalta olen taantunut teiniksi jälleen. Siihen on syynsä. Joka päivä koen onnistumisia, riemua, iloa ja muita hienoja tunnelmia! Iloitsen kauniista maisemista, upeista auringonnousuista ja -laskuista. Puukujien hämystä.
Masennuksesta ja uupumuksesta ei ole minkäänsortin hajua. Jaksan jakaa iloa muillekin. Vaikka maailma välillä mättää päähän, niin so? Asenne ratkaisee tässäkin. Kaikenlaisesta olen selvinnyt.
Ihmettelen edelleen sitä, että meillä on masennuksen hoito ja hoitokäytännöt suoraan persauksesta. Aivan suolesta. Selitä joka kerran, kun kuukauden välein käyt näyttäytymässä, että mikä riivaa. Voi vee! Ja siis joka kerran eri lääkäri. Myös omalääkäri vaihtui. Tällä hetkellä on menossa omalääkäri numero 14. En ole tavannut. En ehtinyt tavata lääkäri numero 10:n jälkeisiä lääkäreitäkään.
Loppuun vielä repsetti, oikea pikaruoka!
Purkki chilitonnikalaa
raejuustoa
majoneesia
(pilkottua tomaattia ja paprikaa)
Ripsaus yrttimaustetta vielä. Mikä tahansa yrttimauste käy.
Käännellään sekaisin ja naatitaan salaatinlehteen käärittynä.
Kommentit