MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Olisi pitänyt, pitäisi, varmaan ehkä olisi, jos olisin. Tuollahan sitä selitykset aloitetaan. Oli kyse sitten terveyden-, sairauden-, ihon- tai muun asian hoidosta. Olisi pitänyt laittaa aurikorasvaa, olisi pitänyt syödä silliä. Olisi pitänyt, ehkä olisi pitänyt. Että jotta! Mutta kun, että. Eräs seuraamani ryhmä tuolla Vaspuukin uumenissa on syömmeni lähistöllä viihtyvään ruokatottumuksiin suuntautunut Karppi -porukka. Ajoittain siellä leimahtelee keskusteluja aiheen "liikaa hiilihydraatteja" -tiimoilta. Joku mainitsi voivansa syödä purkillisen silliä yhdeltä istumalta. Heti alkoi kauhistelu, että sillissä on sokeria. Kauheita määriä! Jooh. Ottiatuota. Tieteen näkökantilta tutkiminen on kaiken alku ja juuri. Ja tutkimustulosten vääristely. Äsh, eikun parantelu. Tarkoitan sittenkin, että tulosten julkaisu vain hieman valikoiden. Sillälailla valikoiden, kuinka tutkimuksen tuloksia tarvitaan. Vähän niinkuin tarveharkintaisesti. Jos tutkimus osoittaa, että tupakka...

Mitäs minun pitikään? Jaa-a, kun taas pätkii, niin pätkiköön. Jänskättää vaan, että tuleeko kirjallinen oksennukseni framille sille laatimanani päivänä, päivää ennen vaiko peräti myöhässä. Sen kun tietäisi. Mene ja tiedä. Tietämättömyydestä on jälleen tullut luettua juttu jos toinenkin, varsinkin kolmas. Epuuttelen mielessäni sitä, että kuinka helvetin hukkateillä ovat nykyihmiset. Missä se mahtaa maalaisjärki maleksia silloin, kun suomalaista persujunttia viedään kaupoille. Joko torille tai sitten ihan tavan ruokakauppaan. Ehdoton ehkäily alkaa jo kilometriä ennen. Ostaisiko sitä tai tätä. Tai ostaisiko sittenkin tota. Eikun ostankin niitä mikroskooppisen pieneksi sörsseliksi pilkottuja lihalimppejä, jota karjalanpaistiksi rasian kannessa mainitaan. NOT! Ostin tässä taannoin moista moskaa, paljastui lähes syömäkelvottomaksi. Karjalanpaistilihat pitää olla kunnon kuutioita eikä pikkusormenpään kokoista silppua. En lähettänyt palatutetta valmistajalle ja nyt harmittaa. Karjalanpaistis...

En taida sittenkään pulista mitään voista. Paitsi likiliippaavaa asiaa, että ovat jumalauta Oivariinin voirosenttia laskeneet 75%:n. Minulla on sellainen mielikuva, että ennen siinä askissa luki, että 80%. Tuo alkaa vaikuttaa jo makuun ja mitä suurimmassa määrin koostumukseen. Tottakai. Tietenkin joku heikkovoimainen hienohelma on narissut, että kun se on jääkaapista otettaessa niin kovaa.. Sais kerrankin kovaa ja tyytyisi kohtaloonsa: ottakoon rasian kaapista pikkusen aiemmin. Joo, se siitä. Huomasin vahingossa nielleeni 150g maksamakkaraa ja reilut 2,5rkl tomaattiketsuppia. Ohessa sain elimistööni mm. seuraavat tuotteet: Suomalaista porsaanlihaa, vettä, 22% suomalaista porsaanmaksaa, kamaraa, silavaa, suolaa (1,7%) sokeria , stabilointiaineita (E450, E451 = pentanatriumtrifosfaatti ja pentakaliumtrifosfaatti;Difosfaatit, Dinatriumdifosfaatti, trinatriumdifosfaatti, tetranatriumdifosfaatti, tetrakaliumdifosfaatti, dikalsiumfosfaatti ja kalsiumvetyfosfaatti eli joku näistä tai ...

Minä suuressa persoonassani en kuulu silmäätekevien kansalaisten alati rikastuvaan joukkoon. En. Olenpahan kiukkuinen mummu peruspäivärahalla ja lisukkeilla. Siksi välillä ihan jumalattomasti sylettää reseptien yletön hifistely milloin minkäkin sortin äyriäisillä ja maamyyrillä. Viinisuositukset siihen kylkeen ja ehkä kerran olen törmännyt niissä alle kympin pulloon. Jaa, että mistä tämmöinen kiusalline purkaus? No lempiläpyskä Hesarista tietty. Ennen siinä oli siedettäviä reseptejä NORMAALILLE ihmiskunnalle. Nykyään reseptistä kuin reseptistä on vaikeaa löytää helppoa, nopeaa ja edullista. Phah! Päin vastoin. Minulta palaa joka kerran käpy, kun yritän muutella resettiä edes jotenkin siihen suuntaan, että saan siitä halvemman version. Köyhät kyykkyyn! Hep! En ollenkaan ihmettele tätä nykypäiväistä hoitosuositusta, sehän on täynnä edullisia ratkaisuja, paitsi yhteiskunnalle. Vilja on halpaa, peruna on halpaa ja vesi on liki ilmaista. Sokeritautinen voi syödä sokeria. Sokeritautinen vo...

Kas vain, sanoi kasvain ja kasvoi vain. Minulla on kasvanut lähinnä kipu ja kipukynnys. Käteni on ottanu taas kierroksia ihan kaikesta siinä määrin, etten enää viime viikon loppupäivinä nukkunut kuin särkylääkkeiden ja lihasrelaksanttien voimalla. Nappia vaan huuleen. Siltikin heräilin kesken unien ja sehän teki hevelettoksen hyvää työkunnolle. Pox. Silmät roikkuivat puolitangossa körötellessäni kotoa kohden asemapaikkaa. Enkä herännyt edes mustalla kahveella. Jotenkin haahuilin taas kotoon. Ja kiroilin tätä dominoivaa kipua. Ja sitten paukahti eteen leikkaus, jota olin odottanut jo talvemmalla. Ettei menisi tämä puutarhurointiaika ihan pieleen. No, menihän se pieleen ja poskelleen. Sain tiistaina kuulla, että torstaina leikellään hyppystä, sitä oikeaa, jälleen! Välissä olisi käytävä tarjoamassa kättä tippaiitan tykönä. Sekä filmattava syän. Verenimijä olikin oikein ekspertti, tälläkertaa suoni löytyi heti ekalla, eikä kyynärtaipeessa ole helvetinmoista sinelmää muistuttamassa labrar...

Niin paljon soopaa ja niin paljon puolesta ja vastaan. Kyllästyttää taas tämä rasvapalleroilla heittely, mutta onneksemme meillä on  Pronutritionist , jonka blogista löytyy vieno järjen ääni. Kehotan lukemaan. Tämä tästä tänään, huomenna uudet kujeet.

Nyt kun tämä tekstinsyöttö on taas kohdallaan, jotenkin pystyn kirjoittamaan särkylääkkeiden voimalla, niin pannaanpas tulemaan jo kolmas postaus ihan lyhykäisen ajan sisään. Tämä onkin hyvin, hyvin ruokapainotteinen. Etten sanoisi jopa reseptinen sössötys. Ja mitäpä muuta tästä voisikaan tulla kuin sössötystä, kun sörsseleistä aloin skrivaamaan. Muuten tuotanoin, ajoittain ärsyttää se, että bloggaajat kuvittelevat olevansa yksin universumissa ja imurin tavoin imevät henkimeensä sitten milloin mitäkin sattuu kissa sisälle tuomaan. Puolin ja toisin. Minua ei nyt oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa, mitä se kissa sitten loppujen lopuksi sisälle toi, koska yleensä ne pakkaavat olemaan puolikkaita hiiriä. No, tämä tästä kissakevennyksestä. Ihmettelimme tuolla vaspuukin puolella muuannen mukavan tutun kanssa sitä, mikä vimmattu tekee ruoan hinnasta ihan poskettoman. Ja sitten kun se on halpaa, niin hamstrataan. No, sorrun hamstraukseen itsekin, varsinkin kahvijuomanporojen kanssa, niiden...

Viimeisestä sössötyksestäni onkin palanut aikaa ihan huolella. Nahka ei ole palanut. Paitsi broilerinnahka grillissä. Vaikka tänä vuonna onkin grillaus jäänyt vähemmälle harrastuneisuudelle. Olen viettänyt vähän niinkuin lomaa itsestäni ja tyhjennellyt paitsi vatsan kohdalla mollottavaa kerrostumaa, myös päätäni. Harvemmin sattuu, että kaikki tyhjenevät kerralla. Vinttiä on siivottu myös. Niin fyysistä, talomme sekavaa vinttiä kuin psyykkistäkin. Olen myös miettinyt tätä niinkutsuttua yksilönvapautta. Siis niitä sidonnaisuuksia, joihin jokapahinen sortuu elämänsä aikana ja haluaa kuvitella, että olisi vapaa. Mukavapaa. Vapautta ei vaan ole, eikä ole ikinä ollutkaan, kuin rippusia siitä, mitä ihminen itse kuvittelee vapaudeksi. Aamuaviisia särpiessäni sieltä pomppi silmille erilaisia uutiseksi väsättyjä asioita, kuten festivaalien jatkuminen, kolarisumia siellä täällä ja luksustuotteet. Arjen luksusta ja arjen säästöjä. Elopin kello ja luomuruisleipä ripirinnan. Kovaa teknologiaa kuo...

Hihhei, tarkoituksenani oli ratkoa omia pikku ongelmiani, mutta päädyinkin aivan johonkin muuhun, kuin ratkaisemaan ensimmäistäkään. En niin ongelmaa kuin housunpersaustakaan. Jouduin kurssille ja täällä höpistään työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnista minulla on vähemmän kokemusta kuin perisuomalaisesta "Management by Perkele" -työdynamiikasta. Jota hämmästyttävän moni ns. perheyritys edelleen jatkaa. Ja onhan näitä näennäisheränneitä, jotka ovat olevinaan hyviä työnantajia ja hyvinjohdettuja yrityksiä, niitä taitaa olla pilvin pimein. Pilvipalveluthan ovat ovat nyt niin in. Tasa-arvoinen kohtelu on erittäin vaikeaa ja erittäin harvinaista. No, mitähän se nyt oli mitä piti tässä taas mutustella. En-pä muista. Pää on kuin pärekori. Vuotaa kuin verkkokassi. Olisikohan aika pistäytyä muistitestissä. En kuitenkaan muista mennä sinne, niin olkoon. Sekin. Selailin aikani kulukkeeksi myös vaihteeksi iltasatulehtien nettisivuja. Niissä on ties mitä hörhellystä. Ja näyttää siltä, ett...

Eilen oli kuulemma paras myyntipäivä pizzerioissa. Joopa. Vaikken uuden vuoden aattoehtoona napanderoinut kuin pari kuoharilasillista, niin valvonta ylipäätään teki minusta täydellisen reporangan. Ja väsymys laukaisee usein meikäläisessä outoja asioita. Niinkuin nytkin. Imaisin rutkasti suklaata kitaani. Rakentelin katkarapuleipiä ruisnapeista ja lopusta katkissalaatista. Karamellejä. Ihan fazun Parhaita. Nykäisin ranskalaiset runsaalla majoneesillä. Pelkät ranskalaiset, vaikka olisi ollut nakkistroganoffiakin. Ja en aivan kaikkea edes muista! Vihreisiin kuuliin en kuitenkaan sortunut. Öhinä oli illalla hirvittävä ja insuliinia kului. Vatsaa piti kannatella kaksin käsin. Tuntui, ettei nälkä helpota ikinä. Nälän jälkeen seurasi riipivä nälkä. Huutavan ja riipivän näläntunteen perässä kulki vielä suurempi nälkä...! Vatsassa ei vaan ollut riittävästi tilaa, että olisi saanut sen kaiken nälän poistettua syömällä. Sananlasku "Nälkä kasvaa syödessä" piti kohdallani pelottavan hyvin...

Kun tässä on tullut elämän varrella keräiltyjä repsettejä muutaman pienen keittokirjan verran, niin ammensin niiden uumenista intialaisittain väsättyä evästä. Nauris on uskomattoman monipuolinen juures. Maultaan juuri sopivan mieto, ja suomalaisen ruokakulttuurin unohdettu sankari. Helpommin ja nopeammin satoa tuottava peruna pyyhkäisi nauriin suomalaisten ruokamaailmankartalta melko nopeassa tahdissa. Voisin väittää, että melkein kaikkia ruokia, joissa käytetään perunaa, voidaan valmistaa myös nauriista. Ja aika paljon olisin valmis korvaamaankin. Maukkaampi nauris on kuin peruna! Mutta asiaan, virkkasin curryä ja muuta herkkua. Helppoja ja nopeita. Syntyy tumpelommaltakin ruokamatkailijalta! MASALA PORIYAL eli mausteiset nauriit neljälle, valmista alle puolen tunnin! ½kg nauriita kuorittuna ja kuutioituna reiluiksi kuutioiksi 2 isoa sipulia pilkottuna 2 tomaattia pilkkeinä 1 tl valkosipulimurskaa 1 tl inkivääritahnaa 2 vihreää chiliä silputtuna 1 tl tummaa sokeria 1 ...

Aivoni aikovat normaalitilaan. Kiehuminen lakkasi noin kolmetoista minuuttia sitten. Yöllä tuli vettä kuin koskesta, joten tänään säästynen vedenkantokisoilta. Kunnon kannalta se on ollut hyväksi. Mutta kaksi kertaa päivässä kurpitsoille ja portinpielikukille ei ole ollut kivaa. Enemmän jolloinkin tuolla toisessa viritelmässäni. Hontelossa. Vastaikään äkkäämämme apuväline mustikointiin on osoittautunut melko jännittäväksi metsänpohjan keräilijäiksi. Eilen koeajoimme vekottimen ja totesimme, että teeaineet saa näppeästi siinä ohessa, kun raapii vaan menemään. Tosin pienemmät marjat se perhana kuitenkin hukkaa tuonne. Mustikkahan on superfoodia mennen tullen. Nyt olen pääosin pakastanut nyssäköissä herran tarpeita varten, muutaman piirakka-annospussin (pähkinäjauhepohjaan kun tekee, niin ei edes tule kovasti hiihiilareita, hiiohoi) ja syötyäkin niitä on tullut tuoreeltaan. Apuvälineeseen päädyttiin, kun totesimme yksissä tuumin, ettei kumpikaan meistä taivu enää tietyistä kohdin. Minä ...

Olen pitänyt pitkän vapaan tästä sähinästä. Jälleen. Osin siksi, ettei ole huvittanut ja osin siksi, että kaikki muu on huvittanut enemmän kuin bloggaaminen. Mm. tuon Hontelon Aurinkonkukan valtavan tarhauksen ihmetteleminen. Siitä enemmän toisaalla. Siitä auringonkukasta. Mutta yrttejä on kivasti! Niitä on kiva laittaa grillikastikkeeseen ja salaattiinkin! Käristetyt salvianlehdet ovat erityisesti herkkuani. Niitä on kiva ripsutella nokkossopan päälle ja nautiskella hyvällä omallatunnolla. Keskustelu on muutenkin jauhanut paikoillaan, ollen ajoittain jopa äärinaurettavan rajoissa olevaa eipäsjuupastelua, jolla ei pääse edes- eikä taapäin. Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman: Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra) Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna. Riittävästi voita Kermaa tai punaista maitoa, p...

Julistin tänään heti aamutuimaan huushollini EINEKSETTÖMÄKSI ALUEEKSI . Paitsi hätätapauksissa. Ja muutamat tuotteet poislukien. Avioliiton kautta saatu lisäosani (joka EI ole mikroaaltouuni (kiitos A-L hyvistä nauruista) saa lämmittää äärihädässä pakastepizzan tai purkkihernesopan. Ydinaseeton alue tonttimme on ollut jo vuodesta 2001. Biologisia aseita täällä käytetään kyllä. Kuten hernarin jälkeen. Tai hapankaalin tekovaiheessa. Koirankikkikin saattaa tuoksahtaa lumien sulaessa. Ja kunnan paineviemärin pumppuasema haisee ainaisesti. Sekä silloin, kun on lokasäiliön tyhjennysaika. Aurinko on paistaa räkittänyt silmät kieroon. Ehkä hyväkin, että on paistanut. Minä taas en ole paistanut, vaan riehunut pakastimessa niin, että sormenpäät olivat pudota. Ensin avioliiton kautta saatu lisäosani roudasi parikymmentä kiloa koiranruokaa pakkaseen ja jouduin järjestelemään järjestelmän melko uuteen uskoon. Ja kun tämän olin tehnyt, huomasin, että kello raksuttaa mennyttä aikaa. Eli ruok...

Vaspuukissa tuli puheeksi snobismi. Kaikkien aistialojen snobismia varmaan on! Ainakin kun selailee lehtihyllyssä niitä kalliinpuoleisia, kiiltävänahkaisia lehtiä, joiden kuvia on otettu tuntikausia ja sen jälkeen kuvankäsitelty toinen mokoma. Siirtyisivät varastamaan kuvansa netistä... Minua siis sylettää se, että kivasta harrastuksesta tulee pakkopullaa ja tervanjuontia, kun siihen sekaantuu enemmän tai vähemmän porukkaa, jolla ei ole aivan kaikki jauhot pussissa. Tämä koskee melkein kaikkia joskus aloittamiani harrastuksia. Ne eivät olleet aloittaessani vielä kaiken elitistiseksi vääntävän kansanosan tiedossa. Ja heti kun moinen asia tapahtui, suli kyllä oma intonikin kuin soppaan pudonnut voi. Jos nyt alkaisin keräillä vaikkapa hauskannäköisiä kaarnanpalasia, niin kohta perustettaisiin jo Finnish Bark Society ry, joka olisi muutaman valitun nirppanokan hienosteluyhdistys. Ja siihen ei olisi työttömillä, eläkeläisillä ja muilla kansan syvillä riveillä mitään asiaa. ...

Ja tämä liittyy nyt erääseen polttavaan lupaukseen, joka tuli annettua Kokovartalofiiliksellä -blogissa Anille. Novellitammikuuhun tämä tietennii liittyy.  Menin tietenkin möläyttämään, että minä, totajoo, voin kanssa virkkailla pikkuruikkuisen  novellin ihan muiden kauhuksi...! Mitää ylevää en luvannut ja sitä ei dodellakaan ole tulossa. Vinkkasin myös KaNoKiKun väelle tämmöisen olevan luettavissa. Palaan "oikeisiin aiheisiin" kunhan olen saanut paperipussin päästäni ja kehtaan taas liikkua ulkosalla tämän julkaisun jälkeen. Joo, enkä lukenut ohjeita. Tietenkään. Perästuuppari etellä puuhun vain. Tupa Polku tuntui tänään olevan entistäkin auringonpaisteisempi. Sitä oli ilo kulkea, koska jo polulle astuminen tuotti tunteen jonnekin menemisestä. Reppu oli pakattu täyteen. Oli tullut tehtyä hankintoja siitä ainoasta puolen päivämatkan päässä olevasta kaupasta. Tässä sitä olisikin lumien tuloon asti, kun ei ryhtyisi röystäilemään. Kaikkea muuta anniskelisi metsä ja sen si...

Ihan  ekana, VARPU, suurkiitos tämän tutkimuksen julkaisemisesta blogissasi! Upeeta, mahtavaa! Loistavaa!!! Mitkähän mahtaisivat nykypäivänä olla syömistä kuvaavia sanoja? HAUKATA . Haukkaan jotain ennen blabla...siis pikaisesti ja nopeasti, tehokkaasti. Ei syömiseen nykyisenä kiireisenä aika parane hukata aikaa, äkkiä vain subi tai burgeri huuleen, päälle limu ja rojut mettään. Baanalle "ravittuna" ja täynnä tarmoa? KÄYN SYÖMÄSSÄ tarkoittaa nykypäivänä sitä, että jonotetaan mautonta ja hajutonta ruokaa pitkästä tiskistä, jonka takaa joku muu annostelee evääsi lautaselle. Tai sitten on määrätön määrä kippoja ja vateja, joilla lällyy nahistunutta salaattia, kovia kumiperunoita, limaista kastikkeentapaista ja "jotain elämänmuotoa, jota väitetään lihaksi/kalaksi/siipikarjaksi". Laitoskeittiö on oiva keksintö, mutta se on tappanut ruoan maun ja syömisen hyvät fiilikset. ATERIOIDA . Aterioiko kukaan enää? Kyseinen sana ei tuo muuta mieleen monelle, kuin suuren ei...