Ihanuuksien ihmemaa.
Hoo, jos minä olen musta. Tai valkoinen. Tai kretliini. Voisihan sitä olla välillä ihan vaan arkisen sininen.
Kevään kamppis, Kevättalven Alennusviikot Hiilaritietoisten keskustelufoorumilla, ovat käynnistyneet alentavasti. Alennus on koskenut nyt lähinnä kaikkea muuta paitsi syömistä. Näytän olevan TAAS huoleton hulivili ja turpaan tulee tungettua kaikensorttista sinne kuulumatonta ainesta. Rypsiporsaaseen en vielä ole langennut. Rypsiporsas kuulostaa vähän siltä, että se makaa letkuissa jossain vanhainkodin uumenissa ja korisee. Toinen mielikuva on jänskästi sellainen geenimuunneltu, että sikarukkaan on istutettu rypsirapsin geenejä.
En tiedä, mutta minusta rypsi on maistunut hirveälle, oli se sitten öljyvä tai ei. Vaikka olen ollut järkyttävä tupakkimie..henkilö. Loppui parin harjoituskerran jälkeen sairastamaani sikainfluenssaan. Näyttää korvautuneen kirjoittamisvimmalla...
Tikkeriperinkin olen unehtanut rakennella vyötäröni ymmyriäisyyttä mittaroimaan. Vaakaan en koske, kun viiden sentin välein. Viimekeväisen sairausdiagnoosini perästä on oltava joltisenkin kärsivällinen ja varovainen näiden liikkeidensä kanssa. Stressiä on muutenkin hyvä vältellä, kun on kyse painonalennuksesta! Menee maku hommasta, jos siitä tulee ankaraa suorittamista. Koirankoulutuksessa motivoiminen on tärkeää. Ei niillekään lyödä reseptiä kouraan, että 3x45min liikuntaa viikossa helpottaa oireita! Tai koiran tapauksessa, auttaa oppimisessa.
Koohotan välillä todellakin lillukanvarsissa, astrologisesti latautunut tuttavani kuvailee sitä tyypillisen Kuu-Neitsyen toiminnaksi, että ronkkii tikulla ja suurennuslasilla pienimpiä asioita, joita löytää. Ja sitten jää huomaamatta se, että on kohtaamassa betoniseinän kiihtyvällä nopeudella. Toimintoihinsa tolkun saaminen on ajoittain hankalaa, vaikka olisi kuinka analyyttinen mieli! Ja täällä häärävä terveydenhoitoalan ammattilaiskunta tietää, että jos käyrästä tulee viiva, on viivana toimittava. Eikä jäätävä ladulle makaamaan. Tosin sitäkin tuolla ylätaholla harrastetaan, eikä innokkaimmat pääse edes ohittamaan, huitovat suksisauvoilla kohden näköelimiä, hittolainen.
Informaatioähky on ollut aikamoinen viimeisten viiden vuoden aikana. Ravitsemustietoa, laskentakaavaa, reseptiä, lälliä ja muuta on tunkenut näköelinten kautta aivoihin niin että soi ja haisee. Kaikki reseptikokeilut eivät ole olleet aivan onnistuneita...mukana haju. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat pöllyttää tietoviidakon autiomaita ja perata vähän niinkuin valmiiksi sieltä parhaat päältä. Suomuksia putoilee simmuista niin että ropajaa.
Sitten astuu kuvaan Mutta. Mutta on se tyyppi, joka hissukseen sahaa oksaasi ja harrastaa muutosvastarintaliikkeen masinointia. Mutta tekee elämästäsi hankalan jo kotiovella. Mutta ottaa ohjat kauppapuodeissa ja toreilla, kahviloissa ja kinkeripiireissä. Mutta tekee sen, joka pitäisi jättää tekemättä! Olettehan tekin monesti kuulleet tämän saman: "Mutta eihän nyt yksi viipale pullaa mitään haittaa!" Keliaakikko parantelee vatsaansa kuukausimääriä. "Mutta onhan sinulla sentään kauniit silmät!" Laihis loppuu tuohon kaikenpuhuvaan kommenttiin heikkohermoisimmilla ennen kuin ehtii edes ajatuksen asteelle.
Mikäs nyt neuvokiksi!? Ruokapäikkyyn tulee valehdeltua tämän tuosta. Käsi naaraa kaapinpohjalta kaikenlaista, mikä ei kuulu aloitusvaiheeseen. Varpun starttimoottorin avaimista ei ole tietoakaan, vaikka kuinka tekisi puolivoltteja. Pitäisi saada puolinelson. Olen nyt yrittänyt käynnistää Varpun pikastartilla, Atkinsilla, vähentämällä, kohentamalla ja koheltamalla. Tökkii. Seuraavaksi otan käyttöön toiminnon, joka kulkee nimellä Management by Perkele. Jos sekään ei toimi, niin silloin ei hyvä heilu.
Otanpa tuosta koko käsikirjastoni yöpöydälle. Täytyy toivoa, ettei se kaadu päälle. On meinaan siunaantunut kirjallisuutta asian tiimoilta aika tavalla. Tutkia jälleen niitä ja tehdä muutama päivä aivotyötä ja mielikuvaharjoituksia. Mittaroida vyö...uuman...paksu keskikohtansa perjantaiaamuna kello kymmenen. Jos mitään ei ole tapahtunut, niin mennä nurkkaan seisomaan puoleksi tunniksi. Ja antaa itselleen ankarin mahdollinen rangaistus. Se 45 minuuttia pakkoliikkeitä. Eikun liikuntaa. Nilkan turpoamisen uhallakin.
Jaa, tässähän pitää oikeastaan ottaa se kaikkein järein konsti käyttöön:
Mennä ja ampua Mutta. Ja siirtyä kirjastonsa pariin.
---alla oleva on vain täällä blogissa, ylläoleva myös hiilaritietoisten foorumilla---
Tuossa vähän aamumietintää, kun näyttää siltä, että hoipun alakertaan jo aamuviideltä. Onhan se mukavaa seurata aamuliikennettä, taivaan valoja ja valkenemista ja harmitella valosaastetta. Voi jonkun rivin naputella samalla, ajatella sinisiä ajatuksia ja kehitellä mielessään päivän toimia. Tai siis, että mitä toimia tänään ja kannattaako. Pakolliset kuviot kun ovat tiedossa ja ne on tehtävä, vaikka tulisi taivaalta ämmiä äkeet selässä.
Kuten tuosta pohdinnasta huomaatte, on nyt kevään ensimmäinen kampanjapudotus menollaan. Virtuaaliyhteisössä on vaarana aina se, että käy ns. hassusti. Eli jättää rehellisyyden juomaan kahvia keittiön pöydän ääreen ja naputtelee ihan mitä sattuu. Tästä olen kuullut mainintoja ihan julkisilla paikoilla. Ihmiset koilottavat kännyköihinsä ihan mitä sattuu. Meillä kanssakulkijoillakin on korvat. Heh.
Yllätys: nyt laiskottaa niin hirvittävästi, että leipaisen vaatimattoman pehmelön aamupalaksi! Sisältää raakaa kananmunaa, turkinjuggea, marjoja, inkivääriä ja timjamia. Timjamia ja inkivääriä tuoreena ja siksi, että on lentsu kaivellut tässä taas pidemmän aikaa sisuskalujani, joten vähän vastamyrkkyä peliin. Vaikka rienasinkin tuossa taannoin tätä blenderkivikautta, niin se ei estä minua silti smoothieta rakentamasta. *Tähän se leveästi virnistelevä hymiö*
Niin, ja Varpu on vaihtanut bloginsa ilmettä. Sisältö edelleen samaa taattua Varpua. Linkit omasta blogistani eivät toimi, menevät todennäköisesti jollekin aloitussivulle tms. Mutta tästä pääset paikalle. Hakukenttää käyttämällä löytyy artikkeli näpsästi.
Lisäsin pari tyyppiä blogiluettelooni, koska seurattua kuitenkin tulee...
Ihanaa alkanutta maaliskuuta. Mou.
Kevään kamppis, Kevättalven Alennusviikot Hiilaritietoisten keskustelufoorumilla, ovat käynnistyneet alentavasti. Alennus on koskenut nyt lähinnä kaikkea muuta paitsi syömistä. Näytän olevan TAAS huoleton hulivili ja turpaan tulee tungettua kaikensorttista sinne kuulumatonta ainesta. Rypsiporsaaseen en vielä ole langennut. Rypsiporsas kuulostaa vähän siltä, että se makaa letkuissa jossain vanhainkodin uumenissa ja korisee. Toinen mielikuva on jänskästi sellainen geenimuunneltu, että sikarukkaan on istutettu rypsirapsin geenejä.
En tiedä, mutta minusta rypsi on maistunut hirveälle, oli se sitten öljyvä tai ei. Vaikka olen ollut järkyttävä tupakkimie..henkilö. Loppui parin harjoituskerran jälkeen sairastamaani sikainfluenssaan. Näyttää korvautuneen kirjoittamisvimmalla...
Tikkeriperinkin olen unehtanut rakennella vyötäröni ymmyriäisyyttä mittaroimaan. Vaakaan en koske, kun viiden sentin välein. Viimekeväisen sairausdiagnoosini perästä on oltava joltisenkin kärsivällinen ja varovainen näiden liikkeidensä kanssa. Stressiä on muutenkin hyvä vältellä, kun on kyse painonalennuksesta! Menee maku hommasta, jos siitä tulee ankaraa suorittamista. Koirankoulutuksessa motivoiminen on tärkeää. Ei niillekään lyödä reseptiä kouraan, että 3x45min liikuntaa viikossa helpottaa oireita! Tai koiran tapauksessa, auttaa oppimisessa.
Koohotan välillä todellakin lillukanvarsissa, astrologisesti latautunut tuttavani kuvailee sitä tyypillisen Kuu-Neitsyen toiminnaksi, että ronkkii tikulla ja suurennuslasilla pienimpiä asioita, joita löytää. Ja sitten jää huomaamatta se, että on kohtaamassa betoniseinän kiihtyvällä nopeudella. Toimintoihinsa tolkun saaminen on ajoittain hankalaa, vaikka olisi kuinka analyyttinen mieli! Ja täällä häärävä terveydenhoitoalan ammattilaiskunta tietää, että jos käyrästä tulee viiva, on viivana toimittava. Eikä jäätävä ladulle makaamaan. Tosin sitäkin tuolla ylätaholla harrastetaan, eikä innokkaimmat pääse edes ohittamaan, huitovat suksisauvoilla kohden näköelimiä, hittolainen.
Informaatioähky on ollut aikamoinen viimeisten viiden vuoden aikana. Ravitsemustietoa, laskentakaavaa, reseptiä, lälliä ja muuta on tunkenut näköelinten kautta aivoihin niin että soi ja haisee. Kaikki reseptikokeilut eivät ole olleet aivan onnistuneita...mukana haju. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat pöllyttää tietoviidakon autiomaita ja perata vähän niinkuin valmiiksi sieltä parhaat päältä. Suomuksia putoilee simmuista niin että ropajaa.
Sitten astuu kuvaan Mutta. Mutta on se tyyppi, joka hissukseen sahaa oksaasi ja harrastaa muutosvastarintaliikkeen masinointia. Mutta tekee elämästäsi hankalan jo kotiovella. Mutta ottaa ohjat kauppapuodeissa ja toreilla, kahviloissa ja kinkeripiireissä. Mutta tekee sen, joka pitäisi jättää tekemättä! Olettehan tekin monesti kuulleet tämän saman: "Mutta eihän nyt yksi viipale pullaa mitään haittaa!" Keliaakikko parantelee vatsaansa kuukausimääriä. "Mutta onhan sinulla sentään kauniit silmät!" Laihis loppuu tuohon kaikenpuhuvaan kommenttiin heikkohermoisimmilla ennen kuin ehtii edes ajatuksen asteelle.
Mikäs nyt neuvokiksi!? Ruokapäikkyyn tulee valehdeltua tämän tuosta. Käsi naaraa kaapinpohjalta kaikenlaista, mikä ei kuulu aloitusvaiheeseen. Varpun starttimoottorin avaimista ei ole tietoakaan, vaikka kuinka tekisi puolivoltteja. Pitäisi saada puolinelson. Olen nyt yrittänyt käynnistää Varpun pikastartilla, Atkinsilla, vähentämällä, kohentamalla ja koheltamalla. Tökkii. Seuraavaksi otan käyttöön toiminnon, joka kulkee nimellä Management by Perkele. Jos sekään ei toimi, niin silloin ei hyvä heilu.
Otanpa tuosta koko käsikirjastoni yöpöydälle. Täytyy toivoa, ettei se kaadu päälle. On meinaan siunaantunut kirjallisuutta asian tiimoilta aika tavalla. Tutkia jälleen niitä ja tehdä muutama päivä aivotyötä ja mielikuvaharjoituksia. Mittaroida vyö...uuman...paksu keskikohtansa perjantaiaamuna kello kymmenen. Jos mitään ei ole tapahtunut, niin mennä nurkkaan seisomaan puoleksi tunniksi. Ja antaa itselleen ankarin mahdollinen rangaistus. Se 45 minuuttia pakkoliikkeitä. Eikun liikuntaa. Nilkan turpoamisen uhallakin.
Jaa, tässähän pitää oikeastaan ottaa se kaikkein järein konsti käyttöön:
Mennä ja ampua Mutta. Ja siirtyä kirjastonsa pariin.
---alla oleva on vain täällä blogissa, ylläoleva myös hiilaritietoisten foorumilla---
Tuossa vähän aamumietintää, kun näyttää siltä, että hoipun alakertaan jo aamuviideltä. Onhan se mukavaa seurata aamuliikennettä, taivaan valoja ja valkenemista ja harmitella valosaastetta. Voi jonkun rivin naputella samalla, ajatella sinisiä ajatuksia ja kehitellä mielessään päivän toimia. Tai siis, että mitä toimia tänään ja kannattaako. Pakolliset kuviot kun ovat tiedossa ja ne on tehtävä, vaikka tulisi taivaalta ämmiä äkeet selässä.
Kuten tuosta pohdinnasta huomaatte, on nyt kevään ensimmäinen kampanjapudotus menollaan. Virtuaaliyhteisössä on vaarana aina se, että käy ns. hassusti. Eli jättää rehellisyyden juomaan kahvia keittiön pöydän ääreen ja naputtelee ihan mitä sattuu. Tästä olen kuullut mainintoja ihan julkisilla paikoilla. Ihmiset koilottavat kännyköihinsä ihan mitä sattuu. Meillä kanssakulkijoillakin on korvat. Heh.
Yllätys: nyt laiskottaa niin hirvittävästi, että leipaisen vaatimattoman pehmelön aamupalaksi! Sisältää raakaa kananmunaa, turkinjuggea, marjoja, inkivääriä ja timjamia. Timjamia ja inkivääriä tuoreena ja siksi, että on lentsu kaivellut tässä taas pidemmän aikaa sisuskalujani, joten vähän vastamyrkkyä peliin. Vaikka rienasinkin tuossa taannoin tätä blenderkivikautta, niin se ei estä minua silti smoothieta rakentamasta. *Tähän se leveästi virnistelevä hymiö*
Niin, ja Varpu on vaihtanut bloginsa ilmettä. Sisältö edelleen samaa taattua Varpua. Linkit omasta blogistani eivät toimi, menevät todennäköisesti jollekin aloitussivulle tms. Mutta tästä pääset paikalle. Hakukenttää käyttämällä löytyy artikkeli näpsästi.
Lisäsin pari tyyppiä blogiluettelooni, koska seurattua kuitenkin tulee...
Ihanaa alkanutta maaliskuuta. Mou.
Kommentit
Hoo! Ulkona on valoisaa ja kello ei ole vielä puolta kahdeksaakaan. Eikun onpas. Mutta valo tulee vauhdilla ja mieli virkistyy tai sitten ei. Tai jää siihen välille. Mutta mitäs siitä!
-Massu