Idy Mass Bondex
Nyt on taottava, kun rauta on kuumaa. Rauta nousee ja rasva palaa! Hiiiop! Hiki tulee.
Keittiössä olikin melkoinen savu eilen päivällä, kun poltin kaikki vanhat valurautapannut iskuun. Hella kovilla ja kovin kuumana. Sianläskiä tuli tiristeltyä pariin lettupannuun, parilapannuun ja hauskaan neliskanttiseen pannuntekeleeseen. Ajattelin ottaa käyttöön, kun nuo tavalliset pinnoitetut pannunperkeleet eivät tässä meikäläisen kestotestissä oikein menesty. Täytynee seurata, että onko pinnoite tarkoitettu kaasu- ja induktioliesille. Luulisi silloin kestävän tuossa sähköliedelläkin. Valurautaan voi kuitenkin aina luottaa. Vaikka aseena.
Asennevammaisena mummuna olen taas käynyt paheksumassa melko rutkasti tiskien tarjontaa. Koira ei pääse karvoistaan. Olen entisessä elämässäni palvellut verottajaa kaupantädinkin ominaisuudessa. Kaikkeen sitä onkin kerinnyt! Sieltä on juuttunut tapa tiirata päiväyksiä. Viimeinen myyntipäivä, pakkauspäivä, viimeinen käyttöpäivä ja monta muuta koodia. Joissakin tavaroissa on tämä viimeinen myyntipäivä, muttei se sitä tarkoita, että se olisi viimeinen käyttöpäivä. Juustot kuuluvat siihen luokkaan, siis useimmat. Riisun nämä herkut hanakasti pois siitä helvetillisestä muovikääreestä ja laitan ne mieluusti rasiaan, jossa on vähän enemmän ilmaa hengittää. Pohjalle talouspaprua tai leivinpaprua. Koskee siis näitä kovia juustoja, ei sulate- eikä niitä hirveitä pontsuureja ja vastaavia "tuorejuustoja". Lukekaa tuoteselosteesta, miksi. Aika usein viisveisaan mikrobiologisesta laadusta, enkä ole vieläkään kuollut. Säilykkeitä vähän arvuuttelen, koska siellä saattaa kyllä vaaniva botuliinimyrkkyä, mutta jos sitä muodostuu, niin sitä on "tuoreemmissakin" säilykkeissä. Hittolainen.
Toinen jota ostotapahtumassa aina kummastelen, on nämä muoviin pakatut vihannekset ja juurekset. Sipulia saa sentään verkkopussissa. Olen minä verkkopussipaprikaa, -omenaa ja muuta etelänhetelmää nähnyt. Miksei pornakkaa ja pottua voi myydä vastaavassa pussukassa? Miksi, oi miksi! sen pussin pitää olla muovia. Muovipussi on muovipussi vaikka reikäinenkin! Perunapussin sietäisi olla paperia, ei näy läpi, eikä tule vihreitä plänttejä pottuihin. Paprupussi voisi olla vielä sellainen, että siihen pääsisi kurkkaamaan sisälle, että ei ostaa sik..pottua säkissä. Vaikka harvoin tulee ostettua, oma kroppa ei siedä enkä kovin usein tee edes avioliiton kautta saadulle lisäosalle perunapohjaisia sapuskoja.
Silmiini on useastakin lähteestä pulpahtanut uutinen, että painoindeksin voi unohtaa. Koska se ei vastaa todellisuutta siinä mielessä, että jokainen on ruumiinrakenteeltaan erilainen. Sehän on tiedetty mailman sivu! Huonona esimerkkinä käytän itseäni. Painoni ollessa "vain" kymmenen kiloa liikapainon puolella, painoindeksin mukaan, EN näyttänyt lihavalta. Ja nykyäänkään kukaan ei usko, kun täräytän lukemat framille. "Ei hemmetti, et sää voi kertakaikkiaan painaa noin paljon". Ei minulla mitään painavia luita ole. Ei. Olen kroppani puolesta rotevahko. Aktiivisina aikoina tuli liikuttua mm. fillarilla ja jalan paljonkin. Samoin muuta lievää urheiluharrastusta on ollut havaittavissa. Ruumista rassaavassa työssäkin on tullut oltua, ihan kiitettävästi. Niinä aikoina olin kyllä leipoa lättyyn pariakin terveydenhoitajaa, jotka terveystarkastuksessa vielä kehottivat liikkumaan! Olin työpäivästäni vähintää kuusi tuntia riehunut työkalut kourassa pitkin pihoja, nämä nipottajat kehottavat vielä liikkumaan. Ei jumalauta.
Olenkin alkanut seurailla mittanauhaa enemmän, kuin puntaria. Tosin vainvyötäröni toiseksi leveimmän kohtani kohdalta. Sen, missä sijaitsee noin yleisesti ihmisellä vyötärö.
OHHOH. Onpa kello kiiruhtanut. Koneen ääressä sorhatessa ei aina huomaa, kuinka kauan on tullut istuttua. Menen harrastamaan pakkoliikkeitä ja pilkintää. Jos tarvittavat kalut löytyvät. Saisi edes patakukkokalat. Jos ei, niin täytynee ottaa käyttöön linssit. Optiset on käytössä koko ajan. Ja kamera mukaan tuonne raahautumislenkille. Uudesta Mustasta sain jumalattoman ahaa-elämyksen, että linssisoppaa ei olekaan syöty aikoihin. Hautuujuutumaan sekin, varmuuden välttämiseksi. Ettei tarvitse mennä kalatiskille.
Keittiössä olikin melkoinen savu eilen päivällä, kun poltin kaikki vanhat valurautapannut iskuun. Hella kovilla ja kovin kuumana. Sianläskiä tuli tiristeltyä pariin lettupannuun, parilapannuun ja hauskaan neliskanttiseen pannuntekeleeseen. Ajattelin ottaa käyttöön, kun nuo tavalliset pinnoitetut pannunperkeleet eivät tässä meikäläisen kestotestissä oikein menesty. Täytynee seurata, että onko pinnoite tarkoitettu kaasu- ja induktioliesille. Luulisi silloin kestävän tuossa sähköliedelläkin. Valurautaan voi kuitenkin aina luottaa. Vaikka aseena.
Asennevammaisena mummuna olen taas käynyt paheksumassa melko rutkasti tiskien tarjontaa. Koira ei pääse karvoistaan. Olen entisessä elämässäni palvellut verottajaa kaupantädinkin ominaisuudessa. Kaikkeen sitä onkin kerinnyt! Sieltä on juuttunut tapa tiirata päiväyksiä. Viimeinen myyntipäivä, pakkauspäivä, viimeinen käyttöpäivä ja monta muuta koodia. Joissakin tavaroissa on tämä viimeinen myyntipäivä, muttei se sitä tarkoita, että se olisi viimeinen käyttöpäivä. Juustot kuuluvat siihen luokkaan, siis useimmat. Riisun nämä herkut hanakasti pois siitä helvetillisestä muovikääreestä ja laitan ne mieluusti rasiaan, jossa on vähän enemmän ilmaa hengittää. Pohjalle talouspaprua tai leivinpaprua. Koskee siis näitä kovia juustoja, ei sulate- eikä niitä hirveitä pontsuureja ja vastaavia "tuorejuustoja". Lukekaa tuoteselosteesta, miksi. Aika usein viisveisaan mikrobiologisesta laadusta, enkä ole vieläkään kuollut. Säilykkeitä vähän arvuuttelen, koska siellä saattaa kyllä vaaniva botuliinimyrkkyä, mutta jos sitä muodostuu, niin sitä on "tuoreemmissakin" säilykkeissä. Hittolainen.
Toinen jota ostotapahtumassa aina kummastelen, on nämä muoviin pakatut vihannekset ja juurekset. Sipulia saa sentään verkkopussissa. Olen minä verkkopussipaprikaa, -omenaa ja muuta etelänhetelmää nähnyt. Miksei pornakkaa ja pottua voi myydä vastaavassa pussukassa? Miksi, oi miksi! sen pussin pitää olla muovia. Muovipussi on muovipussi vaikka reikäinenkin! Perunapussin sietäisi olla paperia, ei näy läpi, eikä tule vihreitä plänttejä pottuihin. Paprupussi voisi olla vielä sellainen, että siihen pääsisi kurkkaamaan sisälle, että ei ostaa sik..pottua säkissä. Vaikka harvoin tulee ostettua, oma kroppa ei siedä enkä kovin usein tee edes avioliiton kautta saadulle lisäosalle perunapohjaisia sapuskoja.
Silmiini on useastakin lähteestä pulpahtanut uutinen, että painoindeksin voi unohtaa. Koska se ei vastaa todellisuutta siinä mielessä, että jokainen on ruumiinrakenteeltaan erilainen. Sehän on tiedetty mailman sivu! Huonona esimerkkinä käytän itseäni. Painoni ollessa "vain" kymmenen kiloa liikapainon puolella, painoindeksin mukaan, EN näyttänyt lihavalta. Ja nykyäänkään kukaan ei usko, kun täräytän lukemat framille. "Ei hemmetti, et sää voi kertakaikkiaan painaa noin paljon". Ei minulla mitään painavia luita ole. Ei. Olen kroppani puolesta rotevahko. Aktiivisina aikoina tuli liikuttua mm. fillarilla ja jalan paljonkin. Samoin muuta lievää urheiluharrastusta on ollut havaittavissa. Ruumista rassaavassa työssäkin on tullut oltua, ihan kiitettävästi. Niinä aikoina olin kyllä leipoa lättyyn pariakin terveydenhoitajaa, jotka terveystarkastuksessa vielä kehottivat liikkumaan! Olin työpäivästäni vähintää kuusi tuntia riehunut työkalut kourassa pitkin pihoja, nämä nipottajat kehottavat vielä liikkumaan. Ei jumalauta.
Olenkin alkanut seurailla mittanauhaa enemmän, kuin puntaria. Tosin vain
OHHOH. Onpa kello kiiruhtanut. Koneen ääressä sorhatessa ei aina huomaa, kuinka kauan on tullut istuttua. Menen harrastamaan pakkoliikkeitä ja pilkintää. Jos tarvittavat kalut löytyvät. Saisi edes patakukkokalat. Jos ei, niin täytynee ottaa käyttöön linssit. Optiset on käytössä koko ajan. Ja kamera mukaan tuonne raahautumislenkille. Uudesta Mustasta sain jumalattoman ahaa-elämyksen, että linssisoppaa ei olekaan syöty aikoihin. Hautuujuutumaan sekin, varmuuden välttämiseksi. Ettei tarvitse mennä kalatiskille.
Kommentit