Irrelevanttia irritaatiota

Televisio oksensi viime viikon lopulla päälleni hirvittävän määrän sekalaista ja koottua tietoa, knowhowta ja muuta jännää. Puhuivat siellä viisaita oikein joukolla. Lisäaineet ovat olleet kaikkien huulilla jo pidempään ja osa kansasta vannookin luomun nimeen. Ja samalla aloittavat ylivertaisuuselämän. Tokihan nyt luomua syövä ihminen on aina metrin verran parempi, kuin kaupan tehotuotantoporkkanoita pelmuuttaava perheenäiti, jolla ei ole aikaa metsästää marketista luomutuotteita. Siitä kopasta, jossa on pari rasiallista muoviin (!!) pakattuja omenoita ja pussi pinaattia. Nelinkertaiseen hintaan.

Katselin osan näistä ohjelmista vasta myöhemmin. Ihan vain todetakseni, että voi herranpieksut ja rouvan nappikengät. Minkähän kaltaisen kahvipöytäkeskustelun tämä parivaljakko saakaan aikaiseksi! Ihan veti kuulkaa suuta messingille. Pressiklubissa harrastettiin pessimismiä ja oltiin skeptisiä. Elämäntapajournalismi sai oikein reilulla kädellä ympäri korvien. Stillerin narinaa on ihan hauska kuunnella ja muutkin keskustelijat olivat tilanteen tasalla mitä suurimmassa määrin. Ihmeranneke sai ensimmäisenä tuta, mitä moisesta ajatellaan. Olen kyllä monestakin asiasta sitä mieltä, ettei ihan aina tarvita nollasummatutkimuksia ja tikulla paskan kaivelua, vaan jos joku asia on vuosisatojen saatossa osoittautunut toimivaksi, niin miksei sitä sitten käytetä? Kuppaus toimikoot tässä hyvänä esimerkkinä samoin pakurikääpä, jonka myynti on kiellettyä elintarvikkeena. Hah! Ja kuinkahan monta tuhatta vuotta sitä on kansa kupistansa kumoillut parempiin suihin! Nyt joku elämästä vieraantunut viranomaistaho pisti senkin kiellettyjen listalle. Sallikaa mun nauraa.

Voimalassa keskusteltiin oikein miehissä superfoodeista. Hyi helkkari, että saan tuosta sanasta kylmiä väreitä ja pahoinvointia. Kuulin minä mainittavan siellä termin foodismikin. Foodismi? Mitä hemmettiä se on?? Ismi kuin ismi, mutta miksei ala löytymään suomenkielistä vastinetta tuollekin! Nutritionismistakin maininta ui korvaani. Uusin trendi taitaa olla lähdevesi. Pakurikääpäkin esiteltiin. Samoin joukko ihmisiä, jotka ovat oman alansa saarnamiehiä. Joka lähtöön näyttäisi löytyvän. Erityisesti olisin toivonut kuulevani enemmän sanailua ravitsemusterapeutin suupielien välistä, mutkun ei. Miesuoro pitikin omaa päminäänsä asioiden tiimoilta. Enempi vähempi. Tosin, jos arvostelukyky pettää vähänkin reunasta, niin varmasti olisin kiiruhtanut heti aamutuimaan roikuskelemaan jonkun veikeän luontaisluomutuotekaupan ovenripaan. Niitä superfoodeja ostamaan. Imeskelen tässä omin pikku kätösin keräämistäni mustikoista tehtyä jogurttisotkua. Tänä(kin) aamuna laiskotti ihan vietävästi, kun en oikein ole vielä edes herännyt. Joten lusikoin turkinjuggeen mustikkaa, sulatin muutaman mansikan mikrossa kuumaksi, sotkin kaiken keskenään. Muttei tuo vielä ole minua herättänyt. Kahvia pitänee keitellä.

Kuljeskelin koko viikonlopun pää vinossa mietiskelmässä noita teeveeseessä voimallisesti julistettuja "totuuksia". Kai ruoastakin tulee yhä enemmän uskon asia. Sekä suurten intohimojen kohde. Ostoskärryni sisältö herättää joskus huomiota. Antaa vaan herättää. Sääliviä katseita olen saanut yllinkyllin. Entäs sitten? Se on minun kärryni ja sen sisällöstä tulee herkullista ruokaa. Eikä mitään mautonta lisäainemönjää.
Yritin laskea paljonko vettä mahtuun putkistoomme matkalla kaivosta 120 metrin syvyydestä keittiön hanaan. Onko sillä jotain eroa lähdeveden kanssa. Pitääkö maadoittaa? Tai sekoittaa siihenkin jotain uutta ja outoa ihmemarjajauhetta? Voisiko siihen sekoittaa vaikka hapankaalimehua? Tai jos vaikka joisi sitä ihan sinältään, kun pitäisi juodakin nestettä parisen litraa päivässä tai jotain. Vetääkö naapurin isäntä turpaan, jos kuljeksin kirves repussa herran mailla? Kolkkaamassa ihmeitätekeviä aineksia aamuteehen. Vai saako isäntämies huutonaurukohtauksen ja kuolee sydäntapahtumaan samoille jalansijoilleen? Kun on antanut minulle luvan keräillä "huomaamattomasti" erilaisia luonnonaineita mehtästänsä. Että minä riehun pitkin kontuja ihan luvan kanssa riipimässä mm. hiirenkorvia.

Näin jo painajaisiakin. Siinä superfoodit käyttäytyvät omituisesti ja macajauhe muuttuu pippuriksi, gojimarjoista kasvaa auringonkukkia ja tupakka haisee yllättäen kukkasilta. Sekavaa, hyvin sekavaa. Havahtuessani keskellä yötä, muistin, että jossakin tuolla pihallamme hankien keskellä nököttää ruukku, john olen tunkenut kolme gojipensaan tainta. Kuinkahan niiden on käynyt!? Todennäköisesti ihan hyvin, sillä lumi on oivallinen eriste.
Aamuni pelasti, kumma kyllä, teeveeseen ohjelmatieto, että mälsä, tylsä, trendikanava Liv alkaa näyttää Heikki Ahopellon ruokasarjaa. Jos kerrankin sieltäkin hattarakanavalta tulisi jotain järjellistä. Eikä mitään sisisustus- ja lifestyleohjelmia.(<- suomea kiitos! Lifestyle ei sitä ole!!) Tiedon mukaan uusi sarja ei ole mikään roiskintaohjelma. Vaan ihan jotain muuta. Ahopelto tuossa loihe lausumaan, että ruoan pientuotannon suurin este ovat viranomaiset. Hyvin kiteytetty. Tai mitäs kiteyttämistä siinä on? Kaikkihan sen tietää, että suomalainen laatuliha ei todellakaan tule suuryksiköistä. Ja tilateurastamoja ei kohta ole, eikä muitakaan. Jotain hemmetin jauhoja ja rupisia perunoita saat kyllä myydä kahdenkymmenen kahdeksan lupapaperin täyttämisen jälkeen, mutta ei lihaa! Vaikka olisit opinkäynyt teurastaja ja teurastaisit sen elikon perinteitä ja eläintä kunnioittaen. Niin ei. Miten se on suomalainen säilynyt hengissä ilman jääkaappeja ja terveysviranomaisia. Ihan helvetin hyvin. Ehkä jopa paremmin. Antakaa meille meidän jokapäiväinen superfoodimme.

Minua ärsyttää se, että ruoasta tehdään uskonto. Ruoalla hallitaan. Ruokaa käytetään pelivälineenä viranomaisten pykäläviidakoissa. Ruoasta ei kohta enää voi nauttia, koska sitä ei ole hyväksytty jossain instanssissa, sitä ei ole testattu, se ei ole jonkun tietyn mallista tai siinä on tutkimattomia ainesosia. Miksi ruoka ei vaan voi maistua hyvälle ja olla ravitsevaa? Miksi se pitää ensin käsitellä mauttomaksi ja sen jälkeen lisätä siihen poistetut aineet?! Minkä vuoksi ruoka on vallan väline, jonka nauttimisesta kohta suurin osa länsimaista yhteiskuntaa tuntee syyllisyyttä!? Kun ei ole varaa luomuun, luomua ei ole, kaikki lisäaineet ovat itsestään perkeleestä, peelsepuupi vie, jos syöt puuroa, joudut Gehennaan, jos et syö puuroa, suolet tukkeutuvat, jos jätät viljat pois ruokavaliosta, ihminen kuolee kolmessa minuutissa ilman kuituja, liha on paha asia, lihaa tehotuotetaan liikaa, lihaa ei tuoteta tarpeeksi, ihminen ei tarvitse lihaa, ja liuta muita ihmeellisiä väittämiä vielä potti nokkiin. Ai niin ja joo, jos et syö superfoodia, tulee paha nutritionistisetä ja pakottaa sinut tekemään siveyslupauksen. Ettet enää ikinä syö mitään suurtehotuotettua, maailmankin pelastat siinä samalla, kun rahtikoneet ja laivat syytävät kaapit täyteen superfoodia, kun sitä ylivertaista ruokaa ei näytä olevan täällä Pohjolan perillä. Siinähän sitten nökötät vesipulloinesi ja ihanteinesi. Menee vatsa sekaisin jo pelkästä ajatuksesta. Superfood, joo, ylivertainen ruoka. Ja nutritionismiko on sitten ravitsemususko? Entäpä foodismi? Josko vaikka murkinismina sitä alettaisiin kampanjoimaan, hjoo. Voi hitsinpitsi.

Perjantaina koin ihmeellisiä hetkiä mittanauhani parissa. Olin luvannut, että en mene vaakaan, ennen kuin viisi senttiä on hävinnyt. Se oli hävinnyt. Jouduin vaakaan. Piti käydä kahteen kertaan. Olin hukannut kilon. Herranjee!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Onkohan se pettuleipäkään ihan terveellistä, vaikka sitä terveyskaupassa myydäänkin. Jos oikeasti sitä joutuisi syömään, niin normaalin toimistovirkailijan peräpukamathan hajoaisivat!

Hyviä huomioita taas on ollut pitkin matkaa.
Kiitos hauskasta asiablogista!

t.
Mari
Anonyymi sanoi…
Katsoin myös tuon Voimalan. Huvittavia nuo kaupunkilaispojat jotka puhuvat paitsi niistä gojimarjoista ja muista, myös tavallisista perinteisistä luonnonaineista ja lähdevedestä ikään kuin uutena juttuna. Ja ne muovipaketit kolmen luomuomenan ympärillä on häirinneet minuakin. Alkaa koko hömpötyksen keskellä tulla sellainen fiilis että taidan kaivaa tälle kesälle taas peruna- ja porkkanapenkin tuonne takapihalle jossa se ekoinakin vuosina meillä oli. Hinnan kannalta ehkä järjetöntä mutta tietääpä mitä syö ja on ilo niitä itse kasvattessa. Ruohosipulit ja lipstikat tuossa pihamaalla onkin olleet vakituiseen ekasta kesästä lähtien ja marjastaminen on syksyisin lempipuuhaa, niin kuivattuja mustikkajauheita ei olla meillä tarvittu. Pitäköön huvinsa ja trendinsä minusta. Itse voi kuitenkin toistaiseksi syödä mitä huvittaa ja mitä itse pitää itselleen hyvänä. Tuon lihatuotannon ongelman saisivat kyllä jo ratkaista. Siitä on puhuttu niin pitkään ja ongelman kai ymmärtävät jo viranomaisetkin. Se olisi eläimillekin reilumpaa ja vältyttäisiin näiltä sikaflunssilta ja muilta joita tehomaatalous aiheuttaa.

Kevätterveisin,

Katja
Anonyymi sanoi…
Voihan ryökäle kun on ollut mukava lukea tätä blogia. Menee niin yksiin omien ajatusteni kanssa. Itse yrittelen vhh ruokavaliolla pitää diabeteksen loitolla, kun on noita sukurasitteita siihen suuntaan ja toinen nimeni voisi olla metabolinen oireyhtymä... Jos tässä touhussa vielä karisee muutama kilo, en siitäkään ole paljon huolissani.

Ja NIIN samaa mieltä kielipolitiikasta, miksi on Itella, Destia, Amica, Digita... meilläpäin terveyspalvelut löytyvät Carea nimen alta... siinä on ikäihmisellä tekemistä löytää terveysaseman puhelinnumeroa. VeeÄr on vielä kuitenkin ennallaan mutta suoraan italiasta saisi siitäkin Ferrovian. Ravitsemusterapeutin saisi väännettyä varmaan termeillä dieetti, nurtitionismi ja vaikka logistiikka tai koordinaattori, semmonen sanahirviö että oksat pois, vaan jopas olisi hieno titteli.

Uusia kirjoituksia odotellen.

T: Pipsa
MahaTar sanoi…
Minun nimeni on vaikea metabolinen oireyhtymä. Ja nyt eräs pillike on vihkiytynyt parantamaan minut virallisterveellisellä ruoalla. Hautaan taidan joutua ennen, kuin paranen.
Kirjoituksia riittää, pitäähän sitä ihmisellä jotain sijaistoimintoja olla.

-Massu

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karanteenikivaa!

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.

Kun saapuu syys...!