Laardipersetaivas

Kiitos Maijalle, joka kävi ripauttamassa kipakalla kommentilla minua kintuille. Sain tuosta kommentista oivallisia mielleyhtymiä eli assosiaatioita.

Laardia olen tähän elämäni vaiheeseen käyttänyt mm. paistamiseen sekä paprikalla ja valkosipulilla maustettuna myös leivän päällä. Silloin kun vielä söin leipää joka toinen minuutti. Laardia onkin käytetty aikoinaan vähäväkisemmän kansan parissa voin korvikkeena. Mutta taikinoissa se on maan mainio aine! Pitää sulatella itse, kun kaupasta sitä ei saa. Pahus! Se ei ole edes kovaa. Vaan silkkisen pehmeää ja helposti levitettävää. Paitsi jääkaapista suoraan otettuna.

Minulla on myös ollut sivupersoonanani Laardi Belwitchhamtottendon. Joka on siis jonkinlainen upseeri, herrasmies ja tyhjäntoimittaja. Vähän näiden P.G.Wodehousen tarinoiden Woosterin tapaan. Sivupersoona on ollut halpaa hupaa mm. palavereiden ja kokousten sekä seminaarien ja koulutuspäivien höysteenä, jos ei jaksa niin satasella osallistua. Voi silloin laittaa Laardin liikenteeseen ja tehdä "muistiinpanoja"...

Mutta se, mistä olen ollut kateellinen viimevuosina muille naishenkilöitymille, on tämä persevyys ja reitevyys, jota siis ei minulla ole havaittavissa! Muhkea vatsani tuo mieleen pilapiirrosten kaljaakittaavat äijät. No, osa tästä omastanikin on hommattu ihan juopottelemalla. Ennenvanhaan ankarammin, nyt seesteisenä keski-ikäisenä (mikä hitto tuo keski-ikä oikein on??) sivistyneesti tissutellen. Silloin tällöin. Tosin tietäjät iänikuiset ovat kyllä sitä mieltä, että dokaan ihan simona. Kaljaa kuluu. Viina virtaa. Ja pokasaha soi. Just joo. On se hianoo, kun muut tietävät. Miksei kukaan kerro minulle? Osaisin edes näytellä selvinpäin känninkäistä! Tai kännissä selvää. Selvästi kännissä? ...herramunjee, tää lähtee taas lapasesta.

Siis siksi olen ollut kateellinen, kun tämä keskivartalopaksuus on VAARALLISTA. Terveys menee puolessa sekunnissa, jos hommaat omenavatsan. Älä syö omenoita, tulee omenalihavuus. Täytyy sanoa, että paikkansa pitää, sillä diabetes hyökkäsi kimppuun vuonna 2000. Tai siis, silloin oli kaikki jo tutkittu, mutta kun kukaan ei tajunnut noita sokereita tarkkailla. Eikä laittaa minua sokerirasitukseen. 12 tunni paastoarvo kun silloin oli vielä kunnossa, jotenkuten.

Tässä tuli sellainen nälkä, että pitänee mennä nauttimaan muutama voikkari. Kesäkurpitsavoikkari. Äidille kiitos, että toi minulle noita vihanneksia!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luottoa, totuuksia ja tajutonta virtaa

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.

VASTAUS JUURESRESEPTIHAASTEESEEN!!