Uusinta UUTTA.
Aivoni ajattelevi. Ja ajattelevat kuulkaa kaikenlaista!
Paukahti tässä mieleen, ihan pyytämättä ja yllättäen, että siitä päivästä, kun tavallaan ”synnyin uudelleen” tähän sivupersoonaani, on tapahtunut aika paljon.
Ihan outoja!
Meinaan sitä, että kun rukkailen tätä valioruokaani uudelleen, niin kas kummaa:
Olen päässyt eroon TURVOTUKSESTA. Se on ihan kummallista. Enää istumalihasten päällä vietetyn päivän jälkeen eivät nilkat ole kuin tukit. Jalat eivät särje. Eivätkä kivistä. Jäljellä ovat vain ”oikeat kivut”. Eli tuon vammautuneen nilkan säpsyt ja säryt. Niille kun ei voi mitään. Enkä viitsi syödä särkypillereitäkään koko ajan. Kipukynnys on todennäköisesti noussut aika tavalla…
Olen päässyt eroon myös JATKUVASTA NÄLÄNTUNTEESTA. Jatkuva mähkiminen ei oikein enää napannut. Kun tuntui, että olin jo muuttanut asumaan keittiön jääkaappiin. Palellutin itseni säännöllisesti myös pakastimessa. Sekä yritin keksiä tyhjistä säilyketölkeistä edes jotain askartelua. Kun niitäkin siunaantui valtaisia määriä.
Olen päässyt taas käyttämään VANHOJA VAATTEITANI! Kaapeista, hyllyistä ja laatikoista löytyy uskomattomia määriä ajattomia teepaitoja ja mustia farkkuja. Takit menevät kiinni vatsan kohdalta.
SORMUKSET muuttavat sormesta toiseen. Ja kohta viralliset rinkulanikin menevät kohilleen oikeaan paikkaansa, vasempaan nimettömään. Jee!
SOKERIARVOT alkavat olla ihmismäisiä.
Olen VIRKEÄ. Jaksan paljon enemmän. En enää lysähdä sohvalle, kun tulen kotiin. Ja siirry siitä jääkaapille, ja takaisin sohvalle.
Mutta TUNNE siitä, että vihdoin viimein on saanut tehtyä jotain! Se on se tällä hetkellä, mikä kantaa.
Ei tämä niin vaikeaa olekaan! Enää 39 kiloa hukattavaa vuoteen 2012 mennessä.
Paukahti tässä mieleen, ihan pyytämättä ja yllättäen, että siitä päivästä, kun tavallaan ”synnyin uudelleen” tähän sivupersoonaani, on tapahtunut aika paljon.
Ihan outoja!
Meinaan sitä, että kun rukkailen tätä valioruokaani uudelleen, niin kas kummaa:
Olen päässyt eroon TURVOTUKSESTA. Se on ihan kummallista. Enää istumalihasten päällä vietetyn päivän jälkeen eivät nilkat ole kuin tukit. Jalat eivät särje. Eivätkä kivistä. Jäljellä ovat vain ”oikeat kivut”. Eli tuon vammautuneen nilkan säpsyt ja säryt. Niille kun ei voi mitään. Enkä viitsi syödä särkypillereitäkään koko ajan. Kipukynnys on todennäköisesti noussut aika tavalla…
Olen päässyt eroon myös JATKUVASTA NÄLÄNTUNTEESTA. Jatkuva mähkiminen ei oikein enää napannut. Kun tuntui, että olin jo muuttanut asumaan keittiön jääkaappiin. Palellutin itseni säännöllisesti myös pakastimessa. Sekä yritin keksiä tyhjistä säilyketölkeistä edes jotain askartelua. Kun niitäkin siunaantui valtaisia määriä.
Olen päässyt taas käyttämään VANHOJA VAATTEITANI! Kaapeista, hyllyistä ja laatikoista löytyy uskomattomia määriä ajattomia teepaitoja ja mustia farkkuja. Takit menevät kiinni vatsan kohdalta.
SORMUKSET muuttavat sormesta toiseen. Ja kohta viralliset rinkulanikin menevät kohilleen oikeaan paikkaansa, vasempaan nimettömään. Jee!
SOKERIARVOT alkavat olla ihmismäisiä.
Olen VIRKEÄ. Jaksan paljon enemmän. En enää lysähdä sohvalle, kun tulen kotiin. Ja siirry siitä jääkaapille, ja takaisin sohvalle.
Mutta TUNNE siitä, että vihdoin viimein on saanut tehtyä jotain! Se on se tällä hetkellä, mikä kantaa.
Ei tämä niin vaikeaa olekaan! Enää 39 kiloa hukattavaa vuoteen 2012 mennessä.
Kommentit