Aamumättöä, nam!

Olenkohan nyrjähtänyt lopullisesti raiteiltani? Meinaan, kun aamupalaksi nautin pizzaa? Sekä lohkotun tomaatin ja kesäkurpitsan siipaleita oliiviöljyllä ripsautettuna. Pizzalle tein tempun terävän: jätin pohjan koiranruuaksi.

Eilen keksin syödä klassisen kahden munan munakkaan. Voissa kärväytettynä. Siis voita teelusikallinen pannuun ja päälle raastoin -yllätys- kesäkurpitsaa ja juustoa. Kun voi kuohahti, niin "taikina" pannulle, kevyt hyydytys ja kurpitsaraaste ja juusto päälle.

Eikä näillä eväillä saa aikaan minkäänlaista hiilarikrapulaa. Sokerihumalan jälkitilahan on hiilarikrapula. :)

Häpeä tunnustaa, mutta olen kyllä ahkerasti laiskamatoillut. Valmista evästä vaan...ja senhän tietää, että kohta kyllästyy ihan kaikkeen. Pekoni ei ratise hampaissa entiseen malliin eikä tunnu
maistuvan kesäkurpitsakaan enää samalle. Muusta puhumattakaan!

Huomaan syöväni liian vähän, kaikkea...! Ja paino juuttuu. Jumittaa. Kun en jaksa nyt käyttää harmaita aivosolujani, enkä varsinkaan käsiäni.

Täytyypä laittaa siitä huolimatta polla töihin ja kekata itselleen jotain ruokapöydän iloa!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Etkö sinä rakastakkaan koiraasi? Annoit sille pizzanpohjan....
MahaTar sanoi…
Palanen jaettiin kuuteen osaan seuraavasti: ensin puoliksi, toinen puoli kahteen ja toinen neljään osaan! Että kaikki pääsivät osingoille "nautinnosta". Lähenteleehän tämä tietysti eläinrääkkäystä...Tule apuun Anja!

-Massu

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karanteenikivaa!

Kun saapuu syys...!

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.