Olen paparazzoitu...

Jehna, minusta on otettu kuva. Enkä näytä siinä yhtään läskiltä!

Läskini ovatkin asentuneet tuohon vatsan seutuville, joten kuvassa, jossa tutkailen maata, perseeni ei näytä lihavan ihmisen perseeltä. Tosin on syytä mainita, etten omaa tykkimiehen hevosen persausta. Enkä myöskään näytä takaapäin tarkasteltuna, kuin korkeintaan tukevalta. Etten sanoisi, rotevalta.

Mitä poimukertoimiini tulee, niin vatsan kohdalla niitä on ollut ainakin neljä. Jäljellä on kolme. Ja niistä pitäisi päästä eroon. Samoin kuin tuosta karvoituksen päällä lällyvästä läskimakkarasta. Se on kyllä vetäytynyt yläviistoon jo jonkin verran. Rintavarustus kun ei ole kokoa EE, niin aikaisempi etenemiseni ei ole tapahtunut tissit edellä vaan vyörymällä valtaisan vatsani takana.

Pari vuotta sitten odottelin hammaslääkäriä, odotustila oli neuvolan kanssa samassa. Ystävällinen terveydenhoitaja loihe lausumaan, että odotteletko heille...? Hiukan hymyillytti, että sori vaan, olen siinä mielessä fysiologisesti mahdoton tapaus sinne tulemiseen, että edellytykset lastensaantiin lähtivät jo 33 vuotiaana. Tätiä kyllä silminnähden nolotti, minä sain hillittömän röhönaurukohtauksen. 110 dB.

Minua hallinnoiva entiteetti on päässyt eroon jättiläismäisestä päänsärystä. Hän pitää kummallisena sitä, että olo tuntuu ihan terveeltä! Oudoksuttavalta suorastaan. Suunnittelee taas metsään lähtöä. Hullu se on sienihullukin. :P

Mutta tämä tästä tänään, tähän aikaan, jatkan jossain vaiheessa äimistelyäni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jussipussi.

Rillit kuumana!

Lihavat montunreunalle riviin -rattatatta- ja ongelma on ratkaistu