Pollatoleranssi.
Kun tässä on nyt tätä maallista ryömiskelyä harrastanut vuoden, päässyt päänsä sisään kummastelemaan kaikenlaisten asioiden paljoutta, mikä mihinkin vaikuttaa ja kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin on varmaankin aika tehdä uusia suunnitelmia.
Doh, siis viime vuoden rämpimisestä jäi käteen hippaa vaille kolmen kilon, eikä puolentoista, kuten edellisessä väitin, pudotus. Sehän ei tee pal mittää pers kuukausi. Mutta pidän sitä silti noin perinkin pientä pudotusta loistosuorituksena. Ette kuulkaa tiedä, millaisia mokailuja se on vaatinut! :D *päälle kunnon röhönaurut* Eli olen pudottanut kuukaudessa suunilleen sen, mitä aioin pudottaa viikkotasolla! Nyt on vaan nostettava viikkotason tavoite realistiselle tasolle. Hiljaa hyvä tulee! Eli nyt on pudotusta kehitettävä 0,65 kg viikolle. Eikä huono.
Mutta mitä olen oppinut?
Olen oppinut olemaan riehaantumatta. Olen oppinut olemaan julistamatta. Olen oppinut sen, että se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla. Olen oppinut myös sen, että takapakin tullessa ei mennä mäkkäriin itkemään. Olen oppinut myös sen, ettei voita korvaa mikään. Olen oppinut syömään terveellisemmin. Olen oppinut syömään vihanneksia. Osaan laittaa maukasta evästä ihan mistä tahansa! Sekä tietenkin: olemaan itselleni kurinpitäjä, armollinen rouva, käskijä ja tiedän, että osaan ihan kaiken laihduttamisesta!
Voisin alkaa vetää omaa Massu -klinikkaa koska tahansa. Voi veljet, sepä vasta olisikin ... ! Siellä laitettaisiin ruokaa oikeista ruokatarvikkeista! Ja laihduutaisiin naurun saattelemana. Kuntoiluakin se sisältäisi, eikä sinne tule rimppakintut kahta kiloa pudottamaan. Vaan me muhkeat ihmiset, muhkeine perseineen, vatsoineen ja hyllyvine käsivarsineen! Kaikilla viidellä leualla! Eikä siellä pölyinen ravitsemusterapeutti itkisi, että jääkaapissa on voita, siankylkeä ja punaista maitoa. Kevyttuotteet olisivat ehdottomasti kiellettyjä! Hep! Rahnaa, niin pistän homman pystyyn! Vapaaehtoisia rahoittajiahan näyttää olevan ihan pilvin pimein...joo...*huoh*
Mutta eikun tuuleen ja tuiskuun. Lunta mättää niin, ettei sekaan sovi. Ei haittaa. Lapio heilumaan.
Doh, siis viime vuoden rämpimisestä jäi käteen hippaa vaille kolmen kilon, eikä puolentoista, kuten edellisessä väitin, pudotus. Sehän ei tee pal mittää pers kuukausi. Mutta pidän sitä silti noin perinkin pientä pudotusta loistosuorituksena. Ette kuulkaa tiedä, millaisia mokailuja se on vaatinut! :D *päälle kunnon röhönaurut* Eli olen pudottanut kuukaudessa suunilleen sen, mitä aioin pudottaa viikkotasolla! Nyt on vaan nostettava viikkotason tavoite realistiselle tasolle. Hiljaa hyvä tulee! Eli nyt on pudotusta kehitettävä 0,65 kg viikolle. Eikä huono.
Mutta mitä olen oppinut?
Olen oppinut olemaan riehaantumatta. Olen oppinut olemaan julistamatta. Olen oppinut sen, että se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla. Olen oppinut myös sen, että takapakin tullessa ei mennä mäkkäriin itkemään. Olen oppinut myös sen, ettei voita korvaa mikään. Olen oppinut syömään terveellisemmin. Olen oppinut syömään vihanneksia. Osaan laittaa maukasta evästä ihan mistä tahansa! Sekä tietenkin: olemaan itselleni kurinpitäjä, armollinen rouva, käskijä ja tiedän, että osaan ihan kaiken laihduttamisesta!
Voisin alkaa vetää omaa Massu -klinikkaa koska tahansa. Voi veljet, sepä vasta olisikin ... ! Siellä laitettaisiin ruokaa oikeista ruokatarvikkeista! Ja laihduutaisiin naurun saattelemana. Kuntoiluakin se sisältäisi, eikä sinne tule rimppakintut kahta kiloa pudottamaan. Vaan me muhkeat ihmiset, muhkeine perseineen, vatsoineen ja hyllyvine käsivarsineen! Kaikilla viidellä leualla! Eikä siellä pölyinen ravitsemusterapeutti itkisi, että jääkaapissa on voita, siankylkeä ja punaista maitoa. Kevyttuotteet olisivat ehdottomasti kiellettyjä! Hep! Rahnaa, niin pistän homman pystyyn! Vapaaehtoisia rahoittajiahan näyttää olevan ihan pilvin pimein...joo...*huoh*
Mutta eikun tuuleen ja tuiskuun. Lunta mättää niin, ettei sekaan sovi. Ei haittaa. Lapio heilumaan.
Kommentit