Satanenkin tuli ja meni.
Siis näissä blogiteksteissä. Olen ylittänyt itseni ja törissyt täällä satasen verran kaikenlaista ihmeellistä.MUTTA EDELLEEN KAIPAAN KOMMETTEJA JA KESKUSTELUA! Lukijat rakkaat, voisitte myös linkittää blogia joko varoittavana tai naurettavana esimerkkinä eteenpäin...
Nyt haiskahtaa nenässäni hernesoppa. Taas. Vaikka on perjantai. Todellisuudessa ei hernesopasta ole tietoakaan, vaan ainoastaan hellalla likoava neste haiskahtaa etäisesti hernarille. Kun totesin jälleen keittäneeni hellallekin jotain, jonka olin unohtanut siitä pyyhkiä. Juuttuuhan se siihen. Ja ihan vähässä ajassa. Ja kahvinkeittimessä asuva painunut kahvi, ja nenässäkin lienee jotain pikkuvikaa.
Tässä kun olen tätä painavaa laivaani kääntänyt, niin olen tullut tulokseen, että sopiva määrä ravinteita on hyvä asia. Mutta jos mennään yli siitä sopivasta, niin mitään ei tapahdu. Vaikka kuinka olisi uskossa luja. Usko ei yksin siirrä vuoria. Kyllä siihen tarvitaan dynamenttia ja pari maansiirtokonettakin. Ja ravinnossahan pitäisi olla kolme elementtiä. Hiilihydraatit, rasva ja proteiinit. Eikö?Ja edellisessä postauksessanihan höpötin jotain mentaalitreeneistä. Ajatuksen voimalla. Alitajunnan kummallisista tulkinnoista!
Menkääpä ja tutkikaa, kuinka paljon teillä on kaapeissanne, lokeroissa ja laatikoissa hiilihydraattipitoista emmettä? Villi veikkaukseni on, että ihan hirveästi. Jauhoja, ryynejä, leipää, näkkäreitä, korppuja, karkkeja, sokeria, hunajaa ja vaikka jos sun mitä. Tehkääpä seuraavaksi sellainen juttu, että mitä ilman voisitte mainiosti elää ja nostelkaa ne vaikka keskelle keittiön pöytää. Minulla tuossa vuosi sitten keittiön pöydälle jäivät hunajaa lukuunottamatta lähes kaikki mainitsemani, myös purkkihedelmät.Kaapeissani niitä on edelleen, mutta kun taas järjestelen nuo keittiönkomerot uudelleen, vaihdan lautaset ja muun sälän lähemmäksi tiskikonetta ja nämä ruokatarpeet toiseen komuuttiin. Hiilaripitoiset erikseen. Näppärää, eikö?
Mutta, nyt täytyy mennä lapioimaan itsensä postilaatikolle. Lunta tuli, kiitettävästi.
Nyt haiskahtaa nenässäni hernesoppa. Taas. Vaikka on perjantai. Todellisuudessa ei hernesopasta ole tietoakaan, vaan ainoastaan hellalla likoava neste haiskahtaa etäisesti hernarille. Kun totesin jälleen keittäneeni hellallekin jotain, jonka olin unohtanut siitä pyyhkiä. Juuttuuhan se siihen. Ja ihan vähässä ajassa. Ja kahvinkeittimessä asuva painunut kahvi, ja nenässäkin lienee jotain pikkuvikaa.
Tässä kun olen tätä painavaa laivaani kääntänyt, niin olen tullut tulokseen, että sopiva määrä ravinteita on hyvä asia. Mutta jos mennään yli siitä sopivasta, niin mitään ei tapahdu. Vaikka kuinka olisi uskossa luja. Usko ei yksin siirrä vuoria. Kyllä siihen tarvitaan dynamenttia ja pari maansiirtokonettakin. Ja ravinnossahan pitäisi olla kolme elementtiä. Hiilihydraatit, rasva ja proteiinit. Eikö?Ja edellisessä postauksessanihan höpötin jotain mentaalitreeneistä. Ajatuksen voimalla. Alitajunnan kummallisista tulkinnoista!
Menkääpä ja tutkikaa, kuinka paljon teillä on kaapeissanne, lokeroissa ja laatikoissa hiilihydraattipitoista emmettä? Villi veikkaukseni on, että ihan hirveästi. Jauhoja, ryynejä, leipää, näkkäreitä, korppuja, karkkeja, sokeria, hunajaa ja vaikka jos sun mitä. Tehkääpä seuraavaksi sellainen juttu, että mitä ilman voisitte mainiosti elää ja nostelkaa ne vaikka keskelle keittiön pöytää. Minulla tuossa vuosi sitten keittiön pöydälle jäivät hunajaa lukuunottamatta lähes kaikki mainitsemani, myös purkkihedelmät.Kaapeissani niitä on edelleen, mutta kun taas järjestelen nuo keittiönkomerot uudelleen, vaihdan lautaset ja muun sälän lähemmäksi tiskikonetta ja nämä ruokatarpeet toiseen komuuttiin. Hiilaripitoiset erikseen. Näppärää, eikö?
Mutta, nyt täytyy mennä lapioimaan itsensä postilaatikolle. Lunta tuli, kiitettävästi.
Kommentit