Sosekeittoja, soppaa ja salmiakkijauhetta.

Viime päivinä olen tutustunut sosekeittojen herkkään maailmaan. Todella!

Sitä ei kuulkaa uskoisi, miten saa pilattua hyvätkin aineet soseuttamalla ne järjettömän himon vallassa kuolaten. Esimerkiksi totesin, että parsa-, kukka- ja pinaattisoppaan ei parane laittaa porkkanoita. Joten nopin kaikki porkkanankappaleet pois sopasta, ennen kuin soseutin uuden pikku satsin sitä itselleni.

Keitän siis sopan, ja soseutan sitä vain pienen osan ennen kuin pistelen sen poskeeni. Toiseen poskeen.

Hauskin makuyhdistelmä tuli parsasta ja herkkusienestä vähän vahvistettuna kuivatulla torvisienellä. Väri oli karmea. Mutta maku taivaallinen!

Myös kesäkurpitsakeittoni oli mainio: ihan yksinkertainen, kesäkurpitsaa (raastoin sen ja kypsensin vähän pannulla) ja sipulia. Kaikki samaan liemeen, Herbamarea sekaan ja tietenkin kermaa. Smetanaa pistin pikkupurkin, koska halusin vähän enenmmän makua vihannekseen. Kesäkurpitsa kun ei ole tunnettu makuelämysten antajana! Lähinnä täyteaineena olen sitä käyttänyt.

Sieniaika kun on parahultaisimmillaan, niin nyt olen keitellyt myös sienisoppaa. Ihan helppoa: Sieniä, jos ovat rouskuja, ryöpätään huolella ensin. Pilkotaan ja käytetään voissa pannulla pikaisesti, niin että saavat vähän ruskeutta. Eritoten tatit ja rouskut. Kattilaan. Sipuliakin käräytetään sen verran, että kuullottuu. Soteerataan, eikö kuulostakin hienolta? ...ja maustetaan joko kanaliemikuutiolla (mielellään lisäaineettomalla, jos sellaisia on olemassa) ja sen jälkeen tarkistetaan maku. Jollei liemikuutiota käytä, niin Herbamare pelastaa pulaakkelista. Suosittelen ostamaan ison purkin, suurimman mitä sattuu hyppysiin. Ja tietenkin: kermaa!

Olen näin syssyllä innostunut myös kaaliruoista. Jälkiruoaksi vaan fenkoli/kumina -teetä, niin eivät ilmavaivatkaan vaivaa.

Bravuurini on kaalipata.
Teen sen pelkästä kaalista, sipuleista ja lihasta, ehkä vääähän jotain muuta vihannsesta voipi sotkea sekaan.
Maustetaan meiramilla, sivalluksella salviaa, timjamia ja rosmariinia. Varsinkin rosmariinilla, jos sattuu olemaan lammasta pataan laitettavana.
Ja työnnetään 125 celsiuksiseen uuniin, unohdetaan se sinne joko koko päiväksi tai koko yöksi, kansi päällä.
Ne, jotka syövät leipää, dippaavat liemeen sitä leivänkyrsäänsä.
Ne taas, jotka eivät leipää vetele huuleen, siivilöivät mahdollisen liemen pois ja keittelevät siitä tiuhan soosin: liemi kattilaan, keitetään olomuodosta puolet pois, lisätään kermaa ja keitetään, niin että sakenee.
Ja jos haluaa oikaista sakeuttamisen kanssa, vatkataan sekaan pari kananmunankeltuaista. Käytetään sitä soosia sen padan kanssa... Hyvää kaikilla tavoin!
Hiilihydraattisietoiset voivat laitella perunoita tai riisiä tähän lisukkeeksi. Minä teen julmakokoisen salaatin. Joka hyvällä halulla heitellään iäntäkohen.

Salaateista tuli tässä mieleen, että paras salaatti, minkä tiedän, syntyy luumutomaateista, kirsikkaluumutomaateista, paprikasta, sipulista ja kesäkurpitsasta. Kastikkeeksi aiolia, eli valkosipulimajoneesia, tuhtia sellaista! Tässäkin on sipulien määrä ihan oman maun mukainen, oli sipuli sitten purjoa, tavallista keltasipulia, punasipulia tai valkosipulia ellei peräti näitä kesällä myytäviä nippusipuleita, joiden varsista saa kivasti väriä saldeen. Samoin voi käyttää kaikkia paprikan värimuunnoksia. Leikkelen tomaateista lohkoja, isommista tomaateista teen tietysti pienempää silppua, kuin pikkutomaatista. Pikkutomaatit voi puolittaa, joko pitkin tai poikin. :)
Tomaatit voi myös valuttaa, sillä tästä saldesta tulee todella mehukas, kas. Ripsaus suolaa avittaa valutusta. Ja sallaattiin vaan mustapippuria vähän myllystä pyöräytellään. Ehkä myös oliiviöljyllä voidellaan? Maun mukaan, maun mukaan!

Ilmeni tässä myös järjetön halu syödä salmiakkia. Jostain syystä pistin vahingossa (=ajatuksissani) suuhuni tulitikun palaneen pään. Ja siinä se oli, salmiakki. Olin jo etsimässä autonavaimia, että lähden noutamaan sitä kaupalta, kun muistin, että minullahan ON korruptiosalmiakkia kaapissa. Löytyi versio, jossei ollut sokuria. Liottelin paria salmiakkipilleriä suussa piiitkään. Olen huomannut, että särkylääkkeet laukaisevat minussa hemmetinmoisen salmarinhimon. Erinäisiä vuosia sitten maatessani sairaalassa, vedin salmiakkia ja lakritsia, niin, että korvista tursusi...

Kyllä elämä on kummallista!