Oman elämänsä guru.

Kyllähän se niin on, että jokainen on oman elämänsä herra. Tai guru. Tai ihammikävaan. Tuo guru saa kyllä meikäläisen hymyämään vienosti, kun tulee koko ajan mieleen semmoinen laiha, rapainen, muniaan räpläävä, hienoisessa yläpilvessä poukkoileva äijänkäppyrä, joka ei vaatteita ole nähnyt kuin ehkä lapsuusaikanaan ja silloinkin muiden päällä. En tunnista, enkä tunnusta, itsessäni minkään valtakunnan gurua. Enkä myöskään herraa, rouvankin niukin naukin.

Viime aikoina olen saanut tutustua vaihteeksi kipuhin oikein tavattomasti. Jees, tiedän, että kun syö luomua ja smoothieita, ei voi mikään maallisessa vaelluksessa mennä pieleen, eikä varsinkaan tulla kipuja, kun ne ovat merkki siitä, että myrkkyä on syöty. Että mitä siis. Superfoodejakin kannattaisi syödä sen luomun ja niiden smoothieiden kanssa. Ja varmasti vielä ravintolisiä ja kipulääkkeitä. Tohtori on minulle tarjonnutkin kipulääkitystä, juu. Kaikkia mahdollisia, Tramalista Oxycontiniin. Noutänkjuu, vahvin, jota suostun ottamaan on Panacod. Siitäkin saa lievitystä, mutta ei tule hulluksi, kuten noista opiaattijohdannaisista. Tai hankittua narkolepsiaa, kuten parista muusta, joita olen kokeillut. Nukahtelin ihan väkisin, kun oli niiiiiin rentoutunut olotila. Nyt naputtelen tätä vasemmalla kädellä, kun oikea on niin kipeä, ettei sillä saata moiseen ryhtyä. Lyijykynä, jossa on kumi päässä, on oikein hyvä apuväline.

Oikea käteni, no, vääriä käsiä minulla ei ole, on vihoitellut nyt jo pidemmän aikaa. Koko rumba alkoi jo vuosikymmen sitten, kun räsäytin siitä luun rikki. Siihen tarvittiin vähän yli viidenkympin vauhti ja betonirengas. Ennen kuin katkesi. Minulla on aina ollut vahva luusto. Enää en väitä, että se olisi painossani se hallitseva tekijä. Enkä myöskään voi väittää lihasten olevan se juttu, miksi painan keskivertoa enemmän. Kun on lihava, niin on lihava. Ja tästä päästäänkin jälleen lempiaiheeseeni. Kun olte lihava, olet automaattisesti myös idiootti. Ja jos olet jostain kohdasta kipeä, niin sehän automaattisesti johtuu siitä, että olet lihava. Ei ny saatana.

Vaihteeksi kolesterolini on saanut lääkärin skrivaamaan jonkun reseptin. En aio siihen koskea, otan tälläisen ennakkoasenteen siksi, etten todellakaan tahdo enempää lääkitystä, kun tuosta entisestäkin olen pyrkimässä eroon mitä suurimmassa määrin. Helsinzki Pravda, eli Hesari tänään julkaisikin julmetunmoisen artikkelin kolesterolista, katson saisiko sen linkitettyä. No, alun ainakin, kilkkaa. Kun oma hyvä kolesteroli on yli yhden. Mutta niin on ns. huonokin yli raja-arvon.

Nyt alkoi tehdä mieli jotain kolesterolipitoista ja jännittävää. Teenkin tuoreista munista munakkaan. Semmoisen vähän erikoisemman version. Kun en vispaamaan mitään kunnolla pysty, niin teen siis yksinkertaisen munakkaan, johon ei vaahdoteta valkuaisia ja keltuaisia erikseen. Kuten oikein hienoon herrasväenmunakkaaseen pitäisi. Kun eilen sulatin vahingossa pussillisen mustikoita, ja ajattelinkin ripottaa ne siihen munakkaan pinnalle, lusikallinen kerrallaan. Ja pistellä hyvällä halulla. Ehkä tippanen hunajaa mausteeksi. Sekin tekee ihmeitä verensokerille. Nostaa sen taivaisiin liikaa käytettynä, kuten mikä tahansa muukin hiilihydraatti. Tämä on sitten oikein SuperMUNAKAS. Kun on näitä superfoodeja käytetty siihen... ja pitäisiköhän se nauttia mustikkapiimän kera. Jo toki. Mustikkaa vaan piimän sekaan, niin kyllä on hyvvee. Skål.