HopFlopDiet ja suuri muodonmuutos
Maailma on vääränään erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia painosta ja sen pudottamisesta. Yhdestä asiasta koko konkkaronkka on samaa mieltä. Painon pudottaminen on hyväksi nykyihmiselle, joka ei enää pelmua ojalapion kanssa soissa päivät päästään. Eikä riehu varsta kourassa puimalassa, saati painu pitkin metsiä ansoja kokemassa. Siinähän se kaloria paloi kuin kuloheinä. Humps vain, ja syöty leipä oli muuttunut energiaksi vähän sassiin. Ruokatottumukset jäivät torpparitasolle ja nykyvintiö elää kuin kuningas. Ei kakarainkaan tarvitse eväänsä reväyttää, kun pedofiilipelkoiset vanhemmat kyöräävät herranlahjansa ovelta ovelle, kuin veeär tavarat muinoin. Tästä tulee tietysti turpaan, että pedofiili on todellinen vaara mailman pilteille. Ai, vielä viisitoistavuotiaille kultamussuillekin? Jotka käyvät karatessa ja niillä on ruskea vyö?
Tai sitten downshiftataan. Siis himmataan, muka. Muutetaan jonnekin erämaahan länässä seisovaan mökkiin, ilman muita mukavuuksia, kuin savuttavat leivinuuni ja puuhella, pihanperällä on huussi eli hyyskä. Mökki puretaankin hetimiten ja paikalle laaditaan linna, johon saadaan juuri ja juuri mahdutetuksi kaikki mukavuudet poreammeesta mikrouuniin. Sähkö tulee tolpasta, ekosähkö. Juu. Ja ruokapuoli on edelleen lähiruokaa, lähin mäkkäri tai hesetyspaikka sijaitsee siinä heti viidenkymmenen kilsan päässä, jonne hybridiautolla on hyvä hyräytellä. Pizzaa saa kirkonkylän entiseltä huoltoasemalta, josta saa vielä automaattipensaakin.
Mutta kun se maha vaan kasvaa. Ei kun ravintovalmennukseen, -terapiaan tai laihtumiskurssille muiden innokkaitten mukana. Ihminenhän on sosiaalinen eläin, ainakin jotkut on, itsestäni en puhu mitään. Siellä sitten käydään kolme viikkoa sillä terapistilla ja alkaa tulla noita tuotanoin, menoja. Eipä sovikaan enää klo 19.00 eikä klo 17.30, kun Markometterimikapetteri pitää hakea verkkopalloseuran kesäleirin konfirmaatiosta tai Annapannaliisamaija viedä kotitalouskerhon viljelykurssin päättötilaisuuteen tai hakea ne kersat niistä pois. Eikä painoakaan ole saatu pudotettua.
Sitten kuvioihin ilmestyy postilaatikosta HopFlopDiet. Se on kuin jumalallinen ilmestys! Paksulle mattapaperille painettu esite suorastaan vie menneessään. Ei enää ikinä laihduttamista, ei kärvistelyä nälkäkuurilla, ei kalorien eikä minkään laskemista, tai no, jahti pitää kyllä vesille laskea. Eikä minkään sortin ressiä enää mistään!
Kaikki hoituu nyt kerralla, yhdellä kädenliikkeellä ja heti hetkessä, teet vaan niin kuin piisk..henkilökunta sanoo! Eikä maksa paljon 1 500€ kuussa ja ALV! Eli melkein ilmaista! Eikä mitään tarvitse tehdä itse, ihan vaan tehdään, niinkuin sanotaan, ja pidetään vähän ruokapäikkyä. Että pliis, kome in tö litöl vöörlt ohv piis ohv keikki. Niinpä hybridillä hybridoidaan likeisimpään HFP -konttoriin, ihan siinä torin kulmalla, allekirjoitetaan kolmekymmensivuinen sopimus ja vastaanotetaan suoraveloitustunnus kuukausimaksua varten. Sillä lailla! Asiakas on aina oikeassa, ja yksillöllinen malli sopii jokaiselle! Eleijaa! Ylistetty olkoon yksilönvapaus! Tästä saatte Painonvinguttajat molemmille poskille ja kääntäkää vielä ne toisetkin posket! Henkilö on yksilöllisesti nyt pelastettu!
Kotona sitten perehdytään matroonan tarjoilemaan materiaaliin, joka kehottaa heti ensimmäisestä huomisaamusta alkaen laittamaan kaiken ylös mukana seuraavaan pieneen, mustaan kirjaan, johon pannaan kaikki ylös. Sekä kävelemään postilaatikolle, jollei se sijaitse sisätiloissa. Niinpä omin pikku kätösin ilmestyy kirjan sivulle numero neljä aamupalan sisältö rivi riviltä. Paitsi, että puuroon laitettu voisilmä unohtuu pois, eihän semmoinen mitätön määrä voita mihinkään riitä. Sata grammaa. Samoin se lapsilta jääneet voileivät, juustolla ja meetvurstilla, niistä kirjataan vain kirsikkatomaatit, kolme koopeeäl. Eikä myöskään kahvikermaa tule laitetuksi, kun kirjoitetaan vaan, että kahvi. Lounas nautitaan tuttavien kanssa kaneetilla "Tiistaitiima" vähän paremmassa ravintolassa. Ruokalistasta poimitaan kirjaan nimi, jota ei osata lausua, ja sulkuihin kirjoitetaan ruoka-aineet, jotka on tunnistettu, tunnistamattomiksi jää mm. kermakastike ja veltot kasvikset, josta ei enää saa tolkkua edes biologian opettaja, joka istuu vastapäätä. Perunoita, 2kpl, härän ulkofilepihvi, salaatti, josta unohtuu leipäkuutiot ja kana, sienikeitto öpaut 2dl (tosielämässä 3,5dl), leipä, talon viini ja jälkiruoaksi juustotarjotin ja kahvi sekä likööri. Unohtuupa sekin keskustelun tuoksinassa laittaa ylös, että pihvin päällä oli komea möhkäle maustevoita, salaatissa öljykastike, viiniä kului kuusi lasillista ja juustotarjottimen ohessa oli kivoja rixraxkeksejä ja hedelmiä, jotka nekin jäivät merkkaamatta ylös mustaan kirjaan. Sekin jäi laittamatta, että ahneuksissaan henkilö söi kaiken lopun juuston. Näyttäähän se hienolta, että kirjassa lukee 1 homejuustoa, 1 valkohomejuustoa, gryereä, emmentalia(mustaleim.) ja joku tunnistamaton, mutta hyvä.
Kuukautinen käynti toimistossa, jossa kaikki paremmaksi muuttuu, HFD:n täti selailee mustaa kirjaa ja syöttää muutamia valittuja ruokia tietokoneeseen, jonka printteri rätkäisee ulos seuraavan kolmen viikon liikuntaohjelman. Lisäksi odottaa tapaaminen liikkumisihmeen kanssa. Hän näyttää muutamia helppoja liikeryhmiä jokapojalle ja -tytölle. Kas näin, leikiten nyt saa lihat kyytiä, lähtee läski ja maailman valtaa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Kolme viikkoa pidetään myös liikuntapäikkyä. Helpostihan tuo onnistuu, mustassa kirjassa on sitä varten oma osio! Sinne vaan ylös kaikki liikkeet, ja jos on pakkoliikeitä, niin nekin! Yksinkertaista! Näin päästiin taas kirjailemaan ylös kaikki pieneen mustaan kirjaan. Taisi putkahtaa mukaan pari kuntosalikeikkaa, vaikka oli istuttu pubissa kaljaa imemässä. Noh, mitäs pienistä... Jo alkaa kyllääntyä asiakas yksinkertaiseen, mutta kun on kolmen kuukauden soppari. Sopimusta ei voi irtisanoa, ennen kuin kolme kuukautta on täynnä. Mitta olisi jo. Täynnä. Kilogrammaakaan ei ole lähtenyt. Rahaa kyllä.
Viimeinen käynti ja musta kirja pöytään. Valittujen kohtien naputtelua ja kohta ryskyttää printteri kuusitoista sivua loppuyhteenvetoa, sekä tarjouskupongin kahdelle kaverille plus itselle. Loppuyhteenveto väittää, että hölö olisi luopunut luonnollisista syistä seitsemästätoista kilosta! No niin, vaikka siis ei oman vaakan mukaan ole päästy kuin kolme kiloa yläviistoon kilogramma-asteikolla. Mystistä. Johonkin on siis kadonnut se 17kg, mutta mistä tai kenestä! Ehkä jopa että miksi. Vikahan ei ole peilissä jos naama on vino, eipä tietenkään. Lähempi tarkastelu näyttää, ettei todellista muutosta mihinkään suuntaan ole tullut. Ei edes ajatustasolla. Saati reaalitodellisuudessa. Tai juu on, pankkitili on vähän laihempi. Tai aika paljonkin. Samaan aikaan toisaalla lopettaa perheenemäntä perunankeiton, pastan syönnin ja riisipuuron mättämisen, voisilmällä tai kanelisokerilla. Ja lisää kasviksia, muutaman kananmunan, lihaa ja erityisesti kalaa, voita, kermaa ja herkullisia öljyjä. Paino mätkähtää puolessa vuodessa 25kg alaviistoon. Eikä ruokarahasto juurikaan kärsi vaurioita.
Tai sitten downshiftataan. Siis himmataan, muka. Muutetaan jonnekin erämaahan länässä seisovaan mökkiin, ilman muita mukavuuksia, kuin savuttavat leivinuuni ja puuhella, pihanperällä on huussi eli hyyskä. Mökki puretaankin hetimiten ja paikalle laaditaan linna, johon saadaan juuri ja juuri mahdutetuksi kaikki mukavuudet poreammeesta mikrouuniin. Sähkö tulee tolpasta, ekosähkö. Juu. Ja ruokapuoli on edelleen lähiruokaa, lähin mäkkäri tai hesetyspaikka sijaitsee siinä heti viidenkymmenen kilsan päässä, jonne hybridiautolla on hyvä hyräytellä. Pizzaa saa kirkonkylän entiseltä huoltoasemalta, josta saa vielä automaattipensaakin.
Mutta kun se maha vaan kasvaa. Ei kun ravintovalmennukseen, -terapiaan tai laihtumiskurssille muiden innokkaitten mukana. Ihminenhän on sosiaalinen eläin, ainakin jotkut on, itsestäni en puhu mitään. Siellä sitten käydään kolme viikkoa sillä terapistilla ja alkaa tulla noita tuotanoin, menoja. Eipä sovikaan enää klo 19.00 eikä klo 17.30, kun Markometterimikapetteri pitää hakea verkkopalloseuran kesäleirin konfirmaatiosta tai Annapannaliisamaija viedä kotitalouskerhon viljelykurssin päättötilaisuuteen tai hakea ne kersat niistä pois. Eikä painoakaan ole saatu pudotettua.
Sitten kuvioihin ilmestyy postilaatikosta HopFlopDiet. Se on kuin jumalallinen ilmestys! Paksulle mattapaperille painettu esite suorastaan vie menneessään. Ei enää ikinä laihduttamista, ei kärvistelyä nälkäkuurilla, ei kalorien eikä minkään laskemista, tai no, jahti pitää kyllä vesille laskea. Eikä minkään sortin ressiä enää mistään!
Kaikki hoituu nyt kerralla, yhdellä kädenliikkeellä ja heti hetkessä, teet vaan niin kuin piisk..henkilökunta sanoo! Eikä maksa paljon 1 500€ kuussa ja ALV! Eli melkein ilmaista! Eikä mitään tarvitse tehdä itse, ihan vaan tehdään, niinkuin sanotaan, ja pidetään vähän ruokapäikkyä. Että pliis, kome in tö litöl vöörlt ohv piis ohv keikki. Niinpä hybridillä hybridoidaan likeisimpään HFP -konttoriin, ihan siinä torin kulmalla, allekirjoitetaan kolmekymmensivuinen sopimus ja vastaanotetaan suoraveloitustunnus kuukausimaksua varten. Sillä lailla! Asiakas on aina oikeassa, ja yksillöllinen malli sopii jokaiselle! Eleijaa! Ylistetty olkoon yksilönvapaus! Tästä saatte Painonvinguttajat molemmille poskille ja kääntäkää vielä ne toisetkin posket! Henkilö on yksilöllisesti nyt pelastettu!
Kotona sitten perehdytään matroonan tarjoilemaan materiaaliin, joka kehottaa heti ensimmäisestä huomisaamusta alkaen laittamaan kaiken ylös mukana seuraavaan pieneen, mustaan kirjaan, johon pannaan kaikki ylös. Sekä kävelemään postilaatikolle, jollei se sijaitse sisätiloissa. Niinpä omin pikku kätösin ilmestyy kirjan sivulle numero neljä aamupalan sisältö rivi riviltä. Paitsi, että puuroon laitettu voisilmä unohtuu pois, eihän semmoinen mitätön määrä voita mihinkään riitä. Sata grammaa. Samoin se lapsilta jääneet voileivät, juustolla ja meetvurstilla, niistä kirjataan vain kirsikkatomaatit, kolme koopeeäl. Eikä myöskään kahvikermaa tule laitetuksi, kun kirjoitetaan vaan, että kahvi. Lounas nautitaan tuttavien kanssa kaneetilla "Tiistaitiima" vähän paremmassa ravintolassa. Ruokalistasta poimitaan kirjaan nimi, jota ei osata lausua, ja sulkuihin kirjoitetaan ruoka-aineet, jotka on tunnistettu, tunnistamattomiksi jää mm. kermakastike ja veltot kasvikset, josta ei enää saa tolkkua edes biologian opettaja, joka istuu vastapäätä. Perunoita, 2kpl, härän ulkofilepihvi, salaatti, josta unohtuu leipäkuutiot ja kana, sienikeitto öpaut 2dl (tosielämässä 3,5dl), leipä, talon viini ja jälkiruoaksi juustotarjotin ja kahvi sekä likööri. Unohtuupa sekin keskustelun tuoksinassa laittaa ylös, että pihvin päällä oli komea möhkäle maustevoita, salaatissa öljykastike, viiniä kului kuusi lasillista ja juustotarjottimen ohessa oli kivoja rixraxkeksejä ja hedelmiä, jotka nekin jäivät merkkaamatta ylös mustaan kirjaan. Sekin jäi laittamatta, että ahneuksissaan henkilö söi kaiken lopun juuston. Näyttäähän se hienolta, että kirjassa lukee 1 homejuustoa, 1 valkohomejuustoa, gryereä, emmentalia(mustaleim.) ja joku tunnistamaton, mutta hyvä.
Kuukautinen käynti toimistossa, jossa kaikki paremmaksi muuttuu, HFD:n täti selailee mustaa kirjaa ja syöttää muutamia valittuja ruokia tietokoneeseen, jonka printteri rätkäisee ulos seuraavan kolmen viikon liikuntaohjelman. Lisäksi odottaa tapaaminen liikkumisihmeen kanssa. Hän näyttää muutamia helppoja liikeryhmiä jokapojalle ja -tytölle. Kas näin, leikiten nyt saa lihat kyytiä, lähtee läski ja maailman valtaa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Kolme viikkoa pidetään myös liikuntapäikkyä. Helpostihan tuo onnistuu, mustassa kirjassa on sitä varten oma osio! Sinne vaan ylös kaikki liikkeet, ja jos on pakkoliikeitä, niin nekin! Yksinkertaista! Näin päästiin taas kirjailemaan ylös kaikki pieneen mustaan kirjaan. Taisi putkahtaa mukaan pari kuntosalikeikkaa, vaikka oli istuttu pubissa kaljaa imemässä. Noh, mitäs pienistä... Jo alkaa kyllääntyä asiakas yksinkertaiseen, mutta kun on kolmen kuukauden soppari. Sopimusta ei voi irtisanoa, ennen kuin kolme kuukautta on täynnä. Mitta olisi jo. Täynnä. Kilogrammaakaan ei ole lähtenyt. Rahaa kyllä.
Viimeinen käynti ja musta kirja pöytään. Valittujen kohtien naputtelua ja kohta ryskyttää printteri kuusitoista sivua loppuyhteenvetoa, sekä tarjouskupongin kahdelle kaverille plus itselle. Loppuyhteenveto väittää, että hölö olisi luopunut luonnollisista syistä seitsemästätoista kilosta! No niin, vaikka siis ei oman vaakan mukaan ole päästy kuin kolme kiloa yläviistoon kilogramma-asteikolla. Mystistä. Johonkin on siis kadonnut se 17kg, mutta mistä tai kenestä! Ehkä jopa että miksi. Vikahan ei ole peilissä jos naama on vino, eipä tietenkään. Lähempi tarkastelu näyttää, ettei todellista muutosta mihinkään suuntaan ole tullut. Ei edes ajatustasolla. Saati reaalitodellisuudessa. Tai juu on, pankkitili on vähän laihempi. Tai aika paljonkin. Samaan aikaan toisaalla lopettaa perheenemäntä perunankeiton, pastan syönnin ja riisipuuron mättämisen, voisilmällä tai kanelisokerilla. Ja lisää kasviksia, muutaman kananmunan, lihaa ja erityisesti kalaa, voita, kermaa ja herkullisia öljyjä. Paino mätkähtää puolessa vuodessa 25kg alaviistoon. Eikä ruokarahasto juurikaan kärsi vaurioita.
Kommentit