Rillit kuumana!

Meillä on taas ilo huomata, että ilma on sakeanaan helikopterinkokoista hyttystä. Ja muutakin kauhistuttavaa öttimööniäistä. Heräsin aamuyöstä melko sekavissa tunnelmissa. Olin jo lähes täysin varma, että nyt on tullut pahanlaatuinen tinnitus mun korvaraukkaan. Ei ollut. Avioliiton kautta saatu lisäosa rankaisi itseään jostakin läpsimällä itseään ympäri korvia. Tai siltä se kuulosti pimennykse vallitessa. Napsautin valot ja yllämme hillui paitsi peitto, niin noin kvartziljoona hyttystä. Tai siltä se kuulosti pimennyksen vallitessa. Nyt olivat hävinneet kuin pieru Saharaan. Ei ensimmäistäkään. Yksissä tuumin unenpöpperössä päätimme, että tähän tönöön hommataan paitsi lisää hyttysverkkoja myös kesäovi (semmoinen hyttysverkko-ovi, joita näkee jenkkileffoissa) sekä ötökkäpyydys, sähöllä toimiva pyyntiväline. Siis sillä savuenergialla. Jos sähkökäyttöisestä vekottimesta nousee savu, se lakkaa toimimasta ja looginen päätelmä tästä on se, että savu kulkee tuolla sähkölangoissa. Kun ilmapistoolilla ei osu unenpöpperössä ja ilman näköelimistön vahvistimia.

Toinen itkun aihe ovat nämä kesävaatteeni. Ovat usein aika jänskättäviä. Pitkiä housuja en riuhdo jalkaan kesällä kuin pakon edessä, mutten käytä kyllä hameitakaan. Ei, en kuljeksi alusvaatteisillani. Shortsit tai jotain sinne päin ovat lemppariasusteeni. Julistin viime kesänä suruajan, kun rakkaat Mersushortsit rispaantuivat siihen muotoon, että niitä ei enää voinut asentaa päälleen. Outoa niissä oli se, että risaisuus oli etu- eikä takapuolella. Takaliston paikka oli niin hiutumaton, kun olla voi. Mutta lahkeiden etumus. Voi helevettiläenen.
Nyt kyllä venyn tässä ihan yöppärissä, kun hyttyslaivueet ajoivat minut vahtaamaan lämpömittaria, kahvepannua ja teenkeitintä, eikun toisinpäin. Kahvimittaria, lämpökeitintä ja teepannua. Eiku. teemittaria, kahveenkeitintä ja lämpöpannua. No olkoon. Kuitennii sain aikaiseksi aikaisin kahvia, aamu ei ole mitään ilman kahvia, teetä ja lämpö ulkona on noussut kymmenen astetta! Ristus notta...Taas ei tiedä, millaisissa vermeissä tästä päivästä selviää. Tai sitten en selviä. On kuukausittaisen perjantapullon aika. On kuulema vaarallista pistellä alkoholipitoisia aineita janoonsa. Joo, niin on. Tulee helvetinmoiseen tuulimyllyhumalaan. Töspeli vaan persieen ja energiat talteen. Kyllä sen seuraavana aamuna tietää, että oliko hyvä känni vai paha känni. Jos on paha elämä aamulla, niin oli se paha känni. Tule, tule hyvä känni!

Kuapunnissa asustelijat asustelevat itseään miten sattuu. Kesälook on sattua joko kohilleen tai sitten ei. Ja sitten sattuu. Ainakin polveen, jos mukkaa rotvallinreunaan, nääs. Tampesterissa semmoinen uhka on.
Tsupukka postasi tässä viime viikolla kesäihmisistä. Kuvitti juttunsa aika puistattavilla kuvilla. Ehken ihan niin alas sentään vajoa, vaikka pari vuotta kuljin niissä risoissa shortseissa. Siis pukeutumisessa. Tänne minä en tunnu saavan kuvia kuin joskus. Myöntää kyllä tämän kesäpukeutumisen tiimoilta täytyy, että kun kukaan ei vaivaudu tekemään meille läskeille minkään valtakunnan hyvinistuvia vaatteita, niin tuotahan se sitten on. Ja tietenkin joku pälli meni ja kopsasi koko bloggauksen nahkoineen, karvoineen! Paljonkohan meikäläisen juttuja on kopsailtu? Ainakin tutunomaisia sananhelinöitä on levinnyt myös oikeiden mediaa vääntävien teksteihin. En kyllä kunniaa ota kokonaan itselleni. Vaikka mieli tekisi, koska ihminen on ahne. Ahneus näkyy monella tavalla.

Tosin Tsupukan blogautuksen alkuperäsivusto oli tämä: People of Wallmart, jossa on järkyttävän roiseja pukeutumistyylejä ja muuta, mistä Tsupu ne kuvat raksi. Minä sorrun usein vitsipaitoihin, joka on synti ja kauhistus, ja Tsupukka vetelisi minua taatusti käsväskyllä pitkin korvia. Kuten Pahiksen "Mora, kun kädet ei riitä ja sanat ei auta". Tai muihin vastaaviin typeryyksiin pukeutuneena, hiihtelen kyllä kylää ympäriinsä. Vyölaukkuun en ryhdy. Kahdestakin syystä. Ensikseen se on hirvittävän näköinen vehje ja toisekseen, en ole löytänyt yrittämälläkään semmoista, jonka hihna ylettyy "vyötärön" ympäri. Luojan kiitos.
Jostain omituisesta syystä muutamana viime vuotena olen alkanut suosia hihattomia yläosia kesäisin, joskus talvellakin. Kaikesta huolimatta. Se on semmoista siedätyshoitoa. Minulle ja muille. Lapset joskus tuijottavat pitkään, mutta en minä sitäkään huomaa kuin vahingossa. Kun kädessä on rujo arpi tuolla allipuolella.  Jotenkin vaan tuli mieleen, että asenne erilaisia tapauksia kohtaan asuu todella syvällä suomalaisessa mielenmaisemassa. Tätähän minä pohdin aiemminkin. Että vaikka kuinka pelaisi suvaitsevaista ja avarakatseista, pääsee primitiivireaktio yllättämään toverin ihan simona. Ja aivan puun takaa.

Kun nyt rilleistä tuli puhe tuolla otsikossa, niin olen hukuttanut jonnekin, tuskin tuohon paikalliseen jorpakkoon kuitenkaan, kaksitehoklasini. Ei vaan tuppaa löytymään niin mistään. Sen sijaan olen löytänyt kahdet ruskeasankaiset, yhdet "pitsisankaiset", yhdet mustasankaiset ja yhdet aurinkolasit. Voimakkuuksilla. Voimalasit? Voi että. Rillien kanssa on elo muutenkin helepompaa, kun näkee, mihin menee. Vaikka sanotaan, että millään muulla ei näe niin hyvin kuin silmällä. Protest! Minä en näe, ilman rillejä. En näkisi tuota sapuskaakaan. Että viipaloinko mahdollisesti kesäkurpitsaa vai kurkkua. Tulisi meinaan aika vetinen "lasagne" jos vääntäisin sitä kurkusta..Jaa-a, mitenkähän lasagnea väännetään kurkusta? Kaksin käsin? Kuristusotetta vaan tiukemmalle? Äh, siis vihanneksesta, nimeltä kurkku. Tarkalleen ottaen, onko kurkku hedelmä, vihannes vai marja? Mansikkahan ei ole marja vaan turvonnut kukkapohjus. Että meni taas ruokahalut.

Mutta väkisin tulee myös tuosta otsikonretaleesta mieleen tämä suomalaiskansallinen vierasperäisten sanojen ääntäminen. Olympiaa suomalainen ei koskaan saa sanotuksi oikein. Paitsi H.Kahila ja Arvi Lind. Grilli on myös melko korkealla vaikeusasteikolla. Rillihän siitä tulee. Ja kaikki sanat, joissa on B, D ja F. Pohojalaaset ei saa tuota D-kirjainta sanotuksi millään. Se onkin varmaan niitten aapisiikin painettu kohdalle ÄR; REE. Aa, Pee, See, Ree, Eee, Ähvä(lausutaan V). Siellähän on näitä V:llä alkavia traktoreitakin luvuittain! Voortti, Viiatti, Verkussoni ja Valmetti, unohtuiko joku? Voortsonni? Ventti? Muttei tästä tämän enempiä.

Mieleen juolahtihe tässä AAMUGRILLAUS. Ulkona on sovelias lämpö, kaasugrilli vaatii vähemmän ponnistuksia, hifistelyä ja odottelua kuin tuo hiiliversio. Eli kaasutan aamupalani. Taidan tehdä parit munakoisonyytit. Kun tuo koisokasvin tuotos killuu niin kivasti ensimmäisenä vihanneslaatikossa. Viipaleiksi vaan vinottain(itse asiasta luultuna: viipaloin ja suolasin se jo!), suolataan ja odotellan, kun kasvi itseksensä itkeskelee. Taputellaan ajoittain talouspaperiin ne krokot eikun munakoisonkyyneleet. Eilen ostamastani siskonmakkarapaketista napsautan saksilla kaksi pötkälettä. Turistan ne kulhoon, jossa on jo tuorejuustoa, valitsin siihen chilimaustetun tuorejuustonlopun. Sotketaan lusikalla. Maustan vielä vähän, pippuri on oivallista mihin tahansa. Käytänkin piruuttani maustepippuria. Sudin vähän oliiviöljyä molemmin puolin viipaleeseen, tinttaan noin vajaan ruokalusikallisen makkaramössöä toiseen päähän ja rullaatirullaati. Tikulla kiinni ja se on siinä.

Siskonmakkarasta saa kaikensorttisia täytteitä näihin muuten tylsiin juttuihin. Niinkuin herkkusieniin. Muuten eivät maistu miltään. Paitsi palaneilta herkkusieniltä. Taidankin sotkea muitakin täytteitä tuosta siskonkorvista. Mainittuihin herkkiksiin, kaalinlehdille(eräänlainen kaalikääryle syntyy tästä) ja sen, mitä jää sotken keskenään, leipaisen pihveiksi kuumalle pannulle ja otan hiiligrillin makua niinhin illemmalla. Kaikkea tuntuu voivan grillata. Noh, ehkei kaurahiutaleita ja suklaata sentään, mutta vihannesosastolla on grillaajan taivas. Olen minä grillannut hedelmiäkin. Omenoita, banaaneja, ananasta, päärynää noin joitain mainitakseni. Banskun voi nakata grilliin kuorineen. Muuta viipaleina. Ananas kuorittuna.

Ai pakana, saatiin eilen haukia tuosta lammikosta. En jaksanut niiden kanssa enää pelata ehtoolla. Joten suolistin ne ja tungin täyteen nokkosia ja oheen ripsauksen suolaakin laitoin. Riivin vielä nokkosia laatikon pohjalle pediksi. Tyrkkäsin kalat siihen maate, täysine nokkosvatsoineen ja peittelin tiiviisti nokkospeitolla. Säilyvät ilman jääkaappia iltaan. Ovat kyllä kellarissa viileässä, muttei siellä nyt kuivatuksen aikaan mitään kovin kylmää ole. Tiedän, että kun otan vedenelävät sieltä nokkosten lomasta, niin ovat melkein yhtä tuoretta tavaraa, kuin lutakosta nostettaessa. Suolettomia poikia! Sitten eikun rilloomaan. Ei niitä suomustaa kannata. Öljytään vaan ritilä ja kuivaksi pyyhitty kalannahka ja pannaan hitaastikytevään grilliin. Tehdään joku herkullinen majoneesisalaatti kalan kaveriksi. Hauki kun tuppaa sisältämään myös ruotoja, niin palasia voi nakella sinne salaatin viereen. Nautitaan hyvän oluen kera. Keravan kuraa ei lasketa olueksi. Enkä nyt ala mainostamaan alkoholipitoisia juomia. Sahti on ruoka.

Mainoslauseiden hyöky on välillä ihan käsittämätöntä potaskaa. "Grillauskausi kuumimmillaan"(no vittu varmasti, eihän ne makkarat kylmässä grillissä paistu); "Kesän kuumimmat bikinit"(siis rannalle reporankana ja hiki valuu solkenaan, kun bikinit kuumottaa);"Kesän kuumimmat autokaupat!"(NOT. Minä en kuumaan ilmanalaan sovi, enkä siis mene autokauppaan hikeä vuodattamaan); "Kuumimmat sijoitusvinkit"(Että hiilihankoa tanaan vaan ja osakekaupoille); "Kuumat kesätytöt sivulla 25"(Heti kotiin! Kuumeisena ei saa hillua vähissä vaatteissa pitkin kyliä!); "Kesän kuumimmat grillausohjeet!"(eihän niitä voi syödä, jos ne on niin jumalattoman hottisia, sormet ja kituset pallaa!!) *huoh* Minusta olisi tullut oivallinen sloganien vääntäjä. Mainostoimistot, ohoi!

Käsi on edelleen toistoiminen. Särky on taas mittaamaton. Peukalo. Peukalo on riehaantunut särjeskelemään. Enkä oikein saa mitään aikaiseksi. Nuo munakoisoviipaleet ovat vähän hoippuvia, kun nirhasin niitä vasurilla. Mutta eiköhän tämä tästä. Enkä usko, että tähän amputaatiokaan auttaa. Käsi lähtee. Särky jää.

Mutta yrittäkäähän selvitä viikonlopusta. Sommoro.