Mullon aina nälkä ja koko ajan jano...!
Oletteko koskaan miettineet, miten nälkä riivaa ruotoanne?
Tunti ruokailusta ja kurniminen vatsassa alkaa käydä niin äänekkääksi, ettei kuule omaa pieruaan! Onneksi siinä on haju...
Pitäisi saada alvariinsa työntää tuulensuojaan "jotain". Pikkupulla (siinä on vähemmän kaloreita kuin viinerissä), voikkari (tietenkin kevytkevytlevitteellä ja rasvattomilla juusto/lihapäällysteillä), korvapuusti...karkkia ihan pikkuisen, vääähän sukulaatia, lakupötiköitä vaikka ihan pieniä, iiihanaa mustikkapiirakkaa, tai muita sen semmoisia. Juuri sen jälkeen, kun on nautittu kevyt lounas, perunamuusilla ja ruisleivällä, mutta kun on jo vähän nälkä.
Minähän syön niin kevyesti, että kaiken saa naulata pöytään! Ei voita, ei salaattiin kastiketta, ei majoneeseja, ei rasvaista lihaa, ei kastikkeita, ei sitä tai tätä, EI! Muttakunonkokoajannälkä...
Jos ihan vaan ottaisin tuosta pienen palan ruisleipää...ei kyllä siihen voisi laittaa vaikka vähän KevyMöhnöä päälle. Että saa vähän makua.
Veteen on varmaan laitettu jotain kemikaaleja (porakaivoveteen???), kun iho kuivuu ja kutisee. Ei taida tämä uusi Ruumisrasva CORPSE sopia hipiälle. Otetaan tästä hyllyltä vähän tymäkämpää myrkkyä. Vaatteet luistelevat yllä, vaikka kiristävätkin pirusti...Hiuksetkin ovat elottomat ja katkeilevat koko ajan. Tukka lähtee päästä tukkoina. Peruukki! Kampaajalle 250 egen hiusanalyysiin nyt heti! Missä vika! Lisää monivitamiineja, pillereitä, pullereita ja palleroita.
Mutta ei mitään öljyistä...huuhdellaan alas jollain rasvattomalla.
Saapuu ehtoo ja saapuu yön ensi sonetit: Jääkaapille ja kaikkea mahdollista lautaselle, mikron kautta huuleen, ei väliä, oli rasvaa eli ei, sillä enhän minä osta mitään rasvaa! Muutama pala kakkua kyytipojaksi ja huuhdellaan alas parilla lasillisella valkoviiniä, jos se vaikka lohduttaisi. Ja mainostauolta takaisin syönnin iloon. Seksikään ei kiinnosta, vaikka puoliskoa kiinnostaisi. Pitää saada syömistä! Ei jaksa lähteä edes iltakävelylle, kun on niin tyrnä olo, väsyttää ja vituttaa...
Aamusella, huonosti nukutun, levottoman yön jälkeen lautaasellinen hyvää ja ravitsevaa kaurapuuroa, rasvattomalla maidolla. Kuppi kahvia, voileipä kevytpäällisillä, eikä rasvaa.
Töihin päästyä riutuminen alkaa, NÄLKÄ. Onneksi on toimistopussukka, josta napostelemalla pari karamellia nälkä häipyy, pöydälle vielä omenoita ja muuta herkkua, varsinkin banskua. Jogurttia välipalaksi. Lounaalla perunaa, leipää, rasvatonta maitoa, toki. Ja välipalajugu meneekin sitten tunnin päästä parempiin suihin. Onneksi kahvihuoneessa on keksejä, haenpa niitä muutaman.
Illalla sama rumba jääkaapin oven kanssa.
Hyvä isä, miten tästä pääsee eroon???
Kerron myöhemmin. Malttakaa mielenne! :)
Tunti ruokailusta ja kurniminen vatsassa alkaa käydä niin äänekkääksi, ettei kuule omaa pieruaan! Onneksi siinä on haju...
Pitäisi saada alvariinsa työntää tuulensuojaan "jotain". Pikkupulla (siinä on vähemmän kaloreita kuin viinerissä), voikkari (tietenkin kevytkevytlevitteellä ja rasvattomilla juusto/lihapäällysteillä), korvapuusti...karkkia ihan pikkuisen, vääähän sukulaatia, lakupötiköitä vaikka ihan pieniä, iiihanaa mustikkapiirakkaa, tai muita sen semmoisia. Juuri sen jälkeen, kun on nautittu kevyt lounas, perunamuusilla ja ruisleivällä, mutta kun on jo vähän nälkä.
Minähän syön niin kevyesti, että kaiken saa naulata pöytään! Ei voita, ei salaattiin kastiketta, ei majoneeseja, ei rasvaista lihaa, ei kastikkeita, ei sitä tai tätä, EI! Muttakunonkokoajannälkä...
Jos ihan vaan ottaisin tuosta pienen palan ruisleipää...ei kyllä siihen voisi laittaa vaikka vähän KevyMöhnöä päälle. Että saa vähän makua.
Veteen on varmaan laitettu jotain kemikaaleja (porakaivoveteen???), kun iho kuivuu ja kutisee. Ei taida tämä uusi Ruumisrasva CORPSE sopia hipiälle. Otetaan tästä hyllyltä vähän tymäkämpää myrkkyä. Vaatteet luistelevat yllä, vaikka kiristävätkin pirusti...Hiuksetkin ovat elottomat ja katkeilevat koko ajan. Tukka lähtee päästä tukkoina. Peruukki! Kampaajalle 250 egen hiusanalyysiin nyt heti! Missä vika! Lisää monivitamiineja, pillereitä, pullereita ja palleroita.
Mutta ei mitään öljyistä...huuhdellaan alas jollain rasvattomalla.
Saapuu ehtoo ja saapuu yön ensi sonetit: Jääkaapille ja kaikkea mahdollista lautaselle, mikron kautta huuleen, ei väliä, oli rasvaa eli ei, sillä enhän minä osta mitään rasvaa! Muutama pala kakkua kyytipojaksi ja huuhdellaan alas parilla lasillisella valkoviiniä, jos se vaikka lohduttaisi. Ja mainostauolta takaisin syönnin iloon. Seksikään ei kiinnosta, vaikka puoliskoa kiinnostaisi. Pitää saada syömistä! Ei jaksa lähteä edes iltakävelylle, kun on niin tyrnä olo, väsyttää ja vituttaa...
Aamusella, huonosti nukutun, levottoman yön jälkeen lautaasellinen hyvää ja ravitsevaa kaurapuuroa, rasvattomalla maidolla. Kuppi kahvia, voileipä kevytpäällisillä, eikä rasvaa.
Töihin päästyä riutuminen alkaa, NÄLKÄ. Onneksi on toimistopussukka, josta napostelemalla pari karamellia nälkä häipyy, pöydälle vielä omenoita ja muuta herkkua, varsinkin banskua. Jogurttia välipalaksi. Lounaalla perunaa, leipää, rasvatonta maitoa, toki. Ja välipalajugu meneekin sitten tunnin päästä parempiin suihin. Onneksi kahvihuoneessa on keksejä, haenpa niitä muutaman.
Illalla sama rumba jääkaapin oven kanssa.
Hyvä isä, miten tästä pääsee eroon???
Kerron myöhemmin. Malttakaa mielenne! :)
Kommentit
Ai ai, sun tekstiä on sitten KIVAA lukea. Kirjoitat hersyvästi ja elämänmakuisesti. Ja kun aihekin on liiankin henkilökohtainne (mulle), niin ymmärrän sua. Ittellä ei onneksi ole vielä tuota makeaa tautia, mutta sitä on suvussa.. Painoa pitäis saada nivelten takia pois, mieheltä vielä enemmän... Katotaan, kun pääsen tähän päivään, miten pitkälle olet päässyt! :D