MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Sain tässä jonniinmoisen herätyksen päivänä muutamana tutkaillessani kyökkini uumenia. Suomeksi sanottuna, katsastin pari loodaa, josko niiden järjestämisellä saisi lisää säilytystilaa. Hiki tuli, mutta mehulinkokin löytyi. Edellinen käyttökerta taisi olla joskus viime vuoden kevättalven puolella. Pesin härvärkin ja aloin suunnitella herkullisia tuoresmehjuja. Kas, respektistä voi nyt unohtaa klassiset omenat, päärynät, appelsiinit ja muut etelänhetelmät. Raapiessani siinä ohtaani, ajattelin pistää hiukopalaksi annoksen hapankaalia. Unohduin kaalinhakureissulla jääkaappiin. Tein sen uumenista löytöjä. Pala lanttua,varsisellerin jämä, juurisellerin kappale, muutama pieni nauris, suolakurkkuja (OIKEITA), kaalia, porkkanoita, punakaalia, paprikaa, tomaattia, chiliä...ja niin edelleen! Purin ne kaikki leikkuulaudan välittömään läheisyyteen. Vielä sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kaveriksi, niin eiköhän siitä jotain tule! Eli mehulinkoni kitaan joutui lantunpalanen, parit s...

Ihminen ei sitten perusluonnoltaan muutu. Keskiajalla ja sitä ennen näyttää olleen aivan kuten nykyäänkin. On joukko individualisteja ja joukko perässähiihtäjiä. Perässähiihtäjät tarvitsevat itselleen auktoriteetin, jonka neuvot ovatkin sitten viimeisen päälle "jumalansanaa". Individualistit ovat se porukka, jotka kyseenalaistavat ja miettivät uusia "jumalansanoja" näille perässähiihtäjille. Nyt väkeviä julistuksia tulee näiden ihmelääkitysten ja -laastareiden, pirtelöiden, ateriankorvikkeiden, mutustelupatukoiden, diettiuskonsuuntien ja muiden ruokaanliittyvien menojen suunnilta. Keskimäärin yksi tai kaksi päivässä. Minuakin on jo lähestytty mitä ihmeellisimpien viritysten kokelun kera. Meidän isi on vahvempi, kuin teidän isi -metodi tulee ihan hakematta mieleen. Oukei, mäikkäsin eilisessä sopotuksessani tästä superruoasta. Mikä helevieterin superfood? En edelleenkään tajua, mistä tässä hönzötyksessä on kymysys. Kun terve ihminen on terve ihminen, jonka elimist...

Eli siis just ruokaa. Ruokaa. Siis sitä, mitä me inehmot tuppaamme turpavärkkiimme päivittäin, monta kertaa päivässä. Nyt ruokanörtit ajavat kuin käärmettä pyssyyn tätä superfoodia. Ja komeesti rahankiilto molemmissa silmissä. Se on taas yksi ruokajumaluusoppineiden tapa kerätä kansalta aneet kirstuun ja voida itse hyvin, kansasta viis. Uusi, uljas uskonto on syntynyt! Halleluja, ota vuoteesi ja käy!Pöytään! On perustettu erinäisiä kauppoja ja nettikauppoja, luennoitsijat julistavat supervuudin sanaa ruoan temppeleissä, kuin lähetyssaarnaajat konsa. Blogit ovat pinkeinään tätä tilitystä, kuinka ruoan parantava voima on nostanut Lasaruksenkin kuolleista! Halleluja! Ja elimie...eikun elämänhallinnssa auttaa tietenki kurssi, kun ihmisellä ei tietenkään ole aivoja, jolle pääsee arvioittamaan ties mitä, eikä paljon maksa. Mitä nyt työttömän melkein kuukauden tilipussillisen. Jolla jo tuota kotimaista hyperruokaa söisikin aimo kassillisen. Ei, en minä ole mitenkään ruokavastainen, päin v...

Kyllä. Se taisi olla sitten SIKAlunssa ihan tosissaan. Tässä on viimeisen viikon räkinyt vaan keuhkojaan tantereelle, kun karmea pesäpallomailayskä muuttui lohkeavaksi röhäksi. Keskiviikkona kuuntelutin keuhkot, eikä hälyttävää ollut havaittavissa. Menen vielä tänään. Ja imen tuota helmetin yskäntroppia vielä pari päivää. Kun kahta viikkoa kauempaa ei sitä tohdi kurnautella iäntäkohen. Nyt olen ottanutkin sitä ainoastaan yötä vasten, että saan nukutuksi edes tovin. Positiivista sinällään, nukuin koko viime yön! Ainakin melkein. Inkivääriteeni alkaa jo hippasen kylläännyttää. Pari litraa päivässä kun nieleskelee, niin johan se valuu korvasta laattialle...hyvä troppi kuitenkin. Pistän tähän vielä resettin vastaisen varalle: INKIVÄÄRITEE - peukalon mittainen pätkä inkivääriä ohuina viipaleina (ei tarvitse kuoria) - 10 -> tai enemmän veitsenlappeella murskattuja valkosipulinkynsiä (siis maun ja sietokyvyn mukaan) - tuoretta chiliä (sietokyvyn mukaan, yllättäen) - timjamia joko tu...

Onneksi myös näitä ajatuksensirpaleita on tullut koottua sinne ja tänne. Tässä taannoin ajattelin, että mitäpä sitä sen kummemmin kenellekään mainostamaan tätä ruokavaliota. Olisi pitänyt päänsä silloin pitää. Nimittäin nyt joudun tappelemaan siitä, että minä EN noudata mitään ATKINS -valiota. Enkä todellakaan raakkaa kaikkia hiilareita ruokavaliostani pois. Mikä helvetti siinä on, että jos vähennät hiilihydraatteja ja korvaat niitä paremmin sietämilläsi, niin olet Atkinsilla. Eihän tämä näin mene! En todellakaan noudata tri Atkinsin neuvoja. Kehittelen omaa tyyliäni. Joka ei sotke sokereita ei muutenkaan aineellistumistani. Siis aineenvaihduntaani. Katselin tässä myös, että mitä en ole syönyt vähiin aikoihin. Peruna, pasta ja riisi. Niiden kanssa en tule toimeen, samoin ns. suora sokeri. Eli kaikki ne asiat, jotka sokeroivat minut sisältäpäin. Jos syön ruisleipää, niin se pitää verensokerin kyllä tasaisena. Tasaisen korkeana ja kauan. Ei sovi ruokavalioon. Kasvikset sekä raakana e...

Kröööh, juu ajatus ei kulje, ei. Se ryömii. Rustaan kuitenkin harmiksenne jotain pientä tämän jomotuksen keskellä. Minä olenkin nyt varsinainen Jomo ja vielä Keniatta. Ei ole Keniaa minulla, ei. Olen siis saanut peljätyn lentsun, tai sitten vaan ihan tavallisen röhän. Kun eivät arvauskeskuksessa varmistaneet, mikä tämä tauti on omaa sukua. Laulelen silti, että "Ooo, Tami, oo-tami-tami-flu, oo-tami-flu..." Kirkan äänellä. Oma on hukassa. Ihan tässä yskänkohtausten välissä. Tulehduskipulääkkeitä nappaillen ja yskänlääkettä pillillä imeskellen. Niillähän sitä elää isompikin ihminen, juu. Kivat tytinät teki kuitenkin tuohon verensokuriini, yöllä yskiessäni mittaroin pari päivää sitten "yösokurin", oli toisellakymmenellä. Piikki mahanahkaan. Viime yön saldo olikin jo 17! aaarrrgggHH!! Sassiin pikainskaa, ja hyvä ettei suoneen. En tiedä, onko sitten teenjuonnilla (EN laita kupilliseen kiloa hunajaa) tms. vaikutusta, mutta eilen ehtoolla tuli kyllä imeskeltyä sekä kurk...

Tuo tarkoittaa, tuo otsikko sitä, että nyt on käyty euforinen vaihe läpi ja on aika tarkistaa, että mitä että! Tuliko tehtyä oikein, väärin vai oikein väärin, kropan mielestä. Vaakani, jonka vanha herrakoira kusi jumiin, on saatu jälleen elävien kirjoihin, mutta kauanko toiminee, sitä ei tiedä edes Aino Kassinen. No, Ainolla on multaa nokan päällä jo jonkin verran, että voihan vastausta joutua odottelemaan... Niin! Rämäytin siis kroppaani painonlisää erinäisiä kilogrammoja. Koko paska alkoi edellisestä hormonihyrskeestä ja siitä, että enimmäkseen istun tässä koneella naputtamassa vimmaisesti, ties mitä. Eikä sitä tiedä edes tämä naputtaja itse. Nyt pitäisi tehdä pari selvitystä sinne ja tänne sekä raapata CV:tä uuteen uskoon ja toivoon, mutta näyttää siltä, että a) vanhat naiset eivät saa duunia b) kuulostan puhelimessa mainiolta, mutta ulkonäkö ei passaa vartalolle... Eipä silti, että vaipuisin mihinkään toivottomuuden tilaan, täytyy järkkäillä tässä vähän. :) Vaipumisesta toivot...

Ihan käsittämätöntä! Kerrassaan outoa ja omituista. Verrattoman huvittavaa, erinomaisen naurettavaa. Osallistuin tässä kyselytutkimukseen eli galluppiin. Kotimaisittain kalluppiin. Siinä kyseltiin rasvankäytöstä jne. Ja kysymykset olivat ihan jänskiä. "Saiko tämä xxx ajattelemaan kolesterolia...blabla" NO EI! Ensin pitää lääkärikunnan päästä sovintoon siitä, mikä on ensinnäkin normaali kolesteroli ja paljonko on yksilöllinen vaihtelu viitearvoon ja vielä sekin, että miten se kolesteroli jakautuu. Ei voida tuijottaa vain kokonaiskolesterolia ja tukea pas...eikun margariiniteollisuutta. Voi vehnä, että kiukuttaa. Kun mielestäni määrä ratkaisee, oli kyse sitten siitä, millaista rasvaa käytät, tai siitä, millaisia hiilihydraatteja syöt. Jos ravinto koostuu enimmäkseen hiilihydraateista, niin voihan perse. Ainakaan olo ei parane, saati kolesteroliarvot, kun siitä on minunkin tuttavapiirissäni esimerkkejä vähän liiankin kanssa. Mm. eroppi (entinen avoppi) sai määräyksen syödä k...

Tässä olen naureskellut sitä, että ihmiset kuvittelevat, että muiden elämä on helmetin helppoa ja mukavaa, rikasta ja vaivatonta. Eikä tarvitse tehdä mitään. Ai, miten tämä hiilihydraattitietoisuuteen liittyy? No, siten, että jotta. Antakaas kun selitän. Sain tässä viime yönä rankkaakin paremman idean. Ja se ei ollut, että vien peiton sängyn toisenlaidan nukkujalta.  Vaikka huusholliamme lämmitetäänkin vain yhdellä takalla ja kiukaalla. Noh, siis, sen piti olla piisohvkeikkiä, muttei ihan niin. Samoin tämä laihtuminen, se ei ole ihan niin helppoa ja hupaisaa, kuin mitä ulkopuoliset kuvittelevat! Se on enimmäkseen aivotyötä. Ja monihan väittää, että lihava on laiska ja tyhmä. Voi olla että joku onkin, mutta väitän, että valtaosa on kuitenkin järjellä varustettuja ja varmasti aikaansaapia inehmoja. Nyt tämän viimeisimmän takapakkini aikaan, olen varmaan kiikkunut jossain pilvilinnoissa, kun tällä tavalla ei vaan tapahdu mitään. Siis suunnanmuutos ja korjaus käsikirjoitukseen. Eik...

Tässä patsastellessani tuli mieleen, että eihän tässä ole kuin yksi huiskaus, ja on monien palvoma rahan ja syöminkien juhla, joulu. Että joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten. Kuten vanhankansan viisaus sanoo. Aloin tässä vaivaamaan aivojani, että mitähän sitä pitäsi silloin harrastaa. Syömistä tietenkin ja millaista, niin tulee hetimiten mieleen, että skarppia tietenkin. Kompuroin kuitenkin syöminkien ohella juominkeihin...kun lapsia ei tässä jaloissa pyöri ja pörrää, niin mikä ettei sitä vähän alkoholilla marinoisi jo syötyä evästään. Evästään kala tunnetaan. Tässä viikon mittaan olen taas ja jälleen tehnyt kaikkinaisia viilauksia. Viilasin mm. vähän eräästä hampaastani, joka oli kehittänyt saatanan terävän reunan tuonne kielen puolelle. Hammaslääkäri on varmaan riemuissaan...ihan tuollaisella hienolla metalliviilalla vetäisin sen sileäksi. Meinaan sitä kun kolme kertaa samalla viikolla herää siihen, että veri tirskuu suussa ja sattuu aivan helvetisti, niin jotainhan sii...