MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Suossa poljetaan. Kaikin puolin. Kuntoni on romahtanut alle kaikkien alimpien arvojen. Hyvä, kun jaksan läjässä pysyä. Lisäksi huomasin, että kumartelu, kävely, nostelu ja kirjoitteleminenkin käy huonommin kuin koskaan. Mutta mitäs näistä häistä, pidetään huomenna uudet. Suossa ollaan ja syvällä. Odotan kuitenkin, että josko tämä tästä vielä paranisi. Huomasin kuitenkin ilokseni sunnuntaina, että kuntoni kesti kuudensadan kilometrin autoilun ja viiden tunteroisen turnajaiset. Siis turnajaiset eivät ole nyt sanan varsinaisessa merkityksessä turnajaiset, vaan eräs hauska tapahtuma, johon kiiruhdimme paikalle. Sekä osallistumaan että yleisöksi. Jotain kummallista minussa on kyllä tapahtunut. Harkintakykyni ruokailun suhteen on palautumassa normaaliksi. Enää ei vedetä ihan koko kattilallista kerralla ja vielä jälkkäriksi puolikasta leipää tai muita sellaisia. Koska en ole oikein ollut makean ystävä, niin sitten suolaista onkin kulunut aivan saatanan tavalla. Oluen ystäväkin olen, ja si...

Koska ajatukseni katkokävelevät, niin hyppyseni katkokirjoittelevat. Vasen käsi ei ole ihan niiin hyvä kirjoittamisen jalossa taidossa, kuin oikeani. Siis käsi. Oikeassaolemisen tarvekin on vähän katkolla. Ja oikealta tulemisen. Kihisen siis liemissäni muuten vaan. Lääkepoliittisen tilanteen tarkistaminen kertaheitolla paremmaksi on irroittanut minusta jonkin verran osia. Pääosin ulkopuolisia, eli vyötäröni kohdalla oleva paksunnos on kitistynyt nyt alle 130 senttiseksi. Eikös suunnilleen sen mittaiset mene kouluun. Jalkapohjieni varassa tasapainoileva painoni on nyt harventunut neljän kilon verran, jota pidän aivan loisteliaana määränä kolmen viikon jälkeen. Vähän rauhoittui siitä ennen Jussinpäivää saavutetusta tuloksesta, joka oli 3kg. Ja annos on nyt siinä hoitoannoksessa. Kokeilin myös suurempaa annostusta, jonka saisin ihan lekurin luvalla ottaa, mutta siitä tulikin jo kehno olotila, joten pärjäilen mukavasti tällä. Miksipä siis suurentelemaan. Tässä satunnainen lukijani pyys...