Keskikokoinen laihdutuspaniikki ja Pohjoismainen ravitsemusdirektiivi.
Olen pysytellyt tiukasti poissa viimeaikaisista ravitsemus-, laihtumis- ja muista tunteita herättävistä, perimmäisiä kysymyksiä ja atavistisia vaistoja pöyhäyttävistä, asiosta. Kuten syömisestä. Syssyllä kun pudotetaan kesäkiloja, ennen joulua laihdutetaan pikkujoulukuntoon, joulun jälkeen pyristellään eroon joulukiloista, keväällä talvikiloista ja yritetään epätoivon vimmalla bikinikuntoon kesäksi. Sama karuselli alkaa alusta joka vuosi uudelleen.Uudelleen.
Saattaisinpa väittää, että laihdutuksella leipänsä (!!) tienaavat ovat keksineet ikiliikkujan ja iänkaikkisen raha-Sammon. Eikun DanskeBankin. Äh, siis tienaavat sumeilematta rahaa, mainetta ja kunniaa! Olen ihan jumalattoman kateellinen moisesta.
Joukkoon onneksi mahtuu aina muutama järjen äänikin, joilla on palava tarve tutkia myös sitä, mitä on näiden laihtumisväitteiden tuolla puolen. Aina tuolloin tällöin käydään sitten julkinen kädenvääntö ja sanansäiläily esimerkiksi teeveeseessä. Tai hitaammalla vaihteella lehdykäisten sivuilla. Somesta nyt puhumattakaan. Jossa paukkuu, havisee ja mäikää tämän tuosta. Sekä jurnutetaan hyvällä palkalla ruokasuosituksia uusiksi.
Somessa on myös kummallinen piirre, siellä aikuinenkin tulee lapseksi jälleen! Ja pätkii kanssakeskustelijaa muovilapiolla päähän. Et tuu mun hiekkikselle leikkimään. Etkä rupee oleen mun kanssa eri mieltä! Et ainakaan eri mieltä ruuasta! Etkä varsinkaan siitä, miten laihtuminen SUORITETAAN. Nimenomaan, kaikesta on tullut henkilökohtaiseen loukkaantumiseen oikeuttavaa toimintaa, varsinkin syömisestä, jota sitten parsitaan vaikkapa hyvällä aterialla. Mutta vain lääkkeeksi. Laastariksi henkisiin haavoihin. Ja mielellään helppoa, nopeaa ja herkullista. Noista kolmesta ei oikein ole kavereiksi. Ei. Tai se on makuasia, sanoi Musti, kun muniaan nuoli. Toiset vaan tykkäävät eineksistä, jotka pääosin maistuvat keinotekoiselle tai sitten jeeralle. Chilimaustetut maistuvat poikkeuksetta saippualle.
Epäilemättä koko kansa on ollut jossain elämänsä vaiheessa jonkin sortin dietillä eli ruokavaliolla. Pitää mahtua niihin viimevuotisiin farkkuihin. Ja se toinen, vähän pulskempi puoli on jokaisen uuden, laihistelua käsittelevän kahvipöytäkeskustelun aikana väittänyt ainakin kolme kertaa, ettei laihdu sitten niin millään tai että ei perusta moisista humputuksista, pullaa mutustellen. Ja potien julkean hirveän huonoa omaatuntoa siitä, ettei kykene suoriutumaan syömisestään. Suoriutumaan oikein, siis niin, että laihtuu. Ai stana. No, tempaistaanpa esiin ravitsemussuositukset ja niillä keskustelukumppania räikeästi turpaan. Pam ja läts, siitäs sait! Minä syön suositusten mukaista ruokaa, sinä tikku-ukko!! Lääläläläläääläälääläää!
Minä syön juuri niinkuin suositukset suosittelee ja direktiivit määrää! Prosentteja, jumalauta! Eikä mitään esimerkkejä ja mututuntumaa. Aivan niinkuin Pohjoismaiset ravitsemussuositukset määrää!Aivan mahottoman hienoa olisi näinniinkuin rautalangasta vääntää, että mikä helvetti on E%? Joku uusi ruoanmittausyksikkö vai europrosentti? Vai mikä helvata. En saanut oikein mitään irti koko ravitsemussuosituslöpinästä. Enkä A-streamin "keskustelusta". Puhuttiin nimittäin punaisesta lihasta ja lihajalosteista. Runsaasta lihan käytöstä. Sekä sen laadusta. Ja minä heittäisin tähän vielä niiden elukoitten ruokinnan laadun tähän jatkumoon. En pystynyt katsomaan ko. ohjelmaa edes loppuun. Tuskin pääsi alkamaankaan. Sen verran alkoi uhata hermokohtauksen saanti kesken kaiken. Ryhdyin tuumimaan asioita itse valmistamani mustaherukkaviinin kera. Lasillisen ajan jaksoin jauhaa ennenkuin ratkesin lähes ryyppäämään. Korkki kiinni hetimiten.
Pistin lasin pois heti asian todettuani ja pullon jääkaappiin. Promillet pyörivät silmissä ja siitähän oli oivallista karauttaa prosenttien ja saantisuositusten maailmaan! Paljonko tässä porkkanraasteessa on rosenttija, sano. Entäpäs mitähän rosenttija on meetvurstissa saati mikä on päivän saantisuositus silakoissa. Joita on muuten helvetin vaikea enää saada mistään! Pitänee lähteä kerjuulle jonnekin rantsuun, että an ny mul silakka, yks silakka. Millaiset prosentit tulevat maidosta, juustosta ja kirnuvoista. Entäpä kiljusta? Sahdista? Saatika siansivusta ja silavasta. Olisiko sonninkiveksiä tyrkyn niiten protsenttien kanssa. Saisko lammaslihaa prosenteilla, päivän saantisuosituksilla? Merileväarkkeja? Syömätikkuja? Paistettuja muikkuja, saako niistä nyt riittävästi niitä päivän saantisuositusprosentteja.
Puistatusten vallassa, jotka eivät johtuneet viileästä ilmasta tai ikävänmakuisesta viinistä (oli muuten järkyn hyvää se viini) hiitelin tähän konheen ääreen sulattelemaan tiedonjanoani. Suosituksissa ei ollut MITÄÄN esimerkkejä, mistä näitä Eprosentteja voisi napostella. Ei mitään järjellistä. Tokihan jokainen valveutunut yksilö tietää, että seleeniä saa jauhoista. Erityisesti täysjyväjauhoista. Leseistä. Kun vaan sitä seleeniä olisi siellä maaperässä. Ja lihasta, muttakun punainen liha on itsestään perkeleestä. Sitä ei voi syödä. Ei ainakaan lokakuussa. Kiitti Rantala. Teit juuri 2010-luvun pikkukakaroille oman Biafran. Mutta toisaalta, pääseväthän julkkikset sitten "haastamaan" itseään kyseisen tempauksen puitteissa.
Punainen lihahan aiheuttaa myös paksusuolensyöpää. Ai jaa?! Että alkoholi ei aiheuta. Eikä muut aineet. Eikä sukurasite, taipumus saada paksusuolensyöpä, joka on ihan todistettavissa. Mutta että vitamiinit. Että mistä niitä vitakutamiinejä nyt sitten saa muualta kuin purkista? Niin, ja saako jumalattoman myrkytystilan, jos syö yli päivän saantisuosituste? Kuoleeko Biafrassa taas sata lasta, kun jätin perunat ja riisit lautaselle? Eläisikö kehitysmaalapsi viikon sillä kahdella perunalla? Onko tässä keskustelussa enää minkäänlaista tolkkuakaan!? Kun tämä kirjoitukseni tästä kimpoaa bittiavaruuteen seilaamaan, olen varma, että jo kohta ollaan toista mieltä ja päinvastaista mielipuolta.
Saako mistään viljellystä saantisuosituksien mukaista evästä vai pitääkö alkaa metsästäjäkeräilijäksi ja muuttaa jonnekin hirvilavan alle synkmetsiin? Repiä ihokkaasa, ripotella tuhkaa päälleen ja heittäytyä selälleen Senaatintorille oihkaisemaan, että on tehnyt niiiin paljon ruokasyntiä! Kieritellä vielä sitten vaikkapa ravassa. Suomalaisesta ruokakeskustelusta puuttuu ymmärrys antaa tilaa kaikille mielipiteille. Sen on huomannut räikeästi mm. Vaspuukissa FB Kokit -ryhmässä. Olet heti myrkyttäjä, jos syöt viljaa ja leivot.(hähää, olen syyllistynyt tähän itsekin! On vaan ninpal paree ollakseni) Tai olet jumalauta natsi, jos noudatat VHH-ruokavaliota. Natsi! Se oli jopa minusta liian paksua.
Se on kuulkaa delikaatti asia tämä syöminen. Kait tässä mennään kohden kokonaisvaltaista sotatilaa ruokarintamalla, poteroita on kaiveltu monta vuotta. Sekokeskustelu on koskenut tänäkin päivänä mm. lihavalmisteiden tuotantomenetelmiä. Ne pomppaavat säännöllisesti kuin vieteriukko kansan syvien rivien tietoisuuteen. Jo 70-luvulla kohistiin makkarasta. Kun vikahan on siinä, miten ihmisten käsitys eläimistä on aikain saatossa kääntynyt hyötysuhteesta ystävyyssuhteeksi, Ennen eläimet hyödyttivät ihmistä jollain tavalla. Nythän maito siis tulee purkista ja lihat paketista valmiiksi pureksittuina, niin voidaan sitten mennä paijailemaan jotain semmosia etäisiä möhkäleitä kuin "lehmiä" tai kattella telsusta raveja. Niinpä niin, sanoi Kana Kot lastenkirjassa. Ja munat on kanan lapsia. Kornia.
Kaikenkaikkiaan: nämä ovat SUOSITUKSIA eivät määräyksiä, jotka julkaistiin 3.10. Ja DIREKTIIVI on suositus siinä missä tavan suosituskin. Eikä LAKI. Jos minä voin huonosti syödessäni leipää, pastaa, perunaa, pullaa, riisiä, makaronia ja muita runsaasti sokeristuvaa hiilaria sisältävää ravintoa, niin en kai minä jumalauta ala näiden suositusten perusteella syömään ruisleipää joka aterialla? Tai laita voita leivälle? No, vähän helvetin hankalaa se onkin, kun ei syö sitä leipää...voi laitetaan kuumien kasvisten päälle. Enkä minä edes joka päivä syö lihaa, joten R.Rantalan, Animalian, vegaanien ja muiden itsesidosryhmien ei tarvitse olla huolissaan mässäilystäni. Ja kummastelen, että mistä semmoinen kuva on tullut, että VHH:ssa mässätään lihalla??? HÄH? Osaatteko kertoa!? Sitäpaitsi, työttömällä mummolla ei ole edes varaa syödä lihaa, ainakaan kokolihaa, kuin kerran, pari kuukaudessa! Jotta haloo vaan taas ideanikkareille. Että mitä ostaisit kun fyrkkaa on n. 50€ viikolle. Sisäfilettä?
Yksi suurimmista ongelmista asuu siinä, että nyt ei kinata pelkistä perusasioista vaan myöskin teollisuuden intresseistä. Liha-, lääke-, tuotantoeläin-, vienti-, tuonti- ja niihin sidoksissa olevien teollisuuden haarojen suuren mielenkiinnon kohteista. Ja se on isompi juttu, kuin ravitsemussuositukset tai lihaton lokakuu. Marraskuussa on hyvä rynnätä taas lihatiskelle, kun on ensin koko lokakuun popsinut näitä: Lihaton lokakuu. Mutta minäpä pirän ihan issekseni LOHETTOMAN LIKAKUUN. Paitti jos lohi käy pyydykseen.
Päivän ateriana on, jämistä rakennettu keitto, johon kuuluu mm. selleriä(selleripihvien jämät), naurista, lanttua, ruusukaalia (kertaalleen jo keitettypaistettu) sekä pakastimesta kiskottu haukifile. Purnukka kermaa. Eli pilkoin raa'at aineet, nauris&lanttu, kuutioiksi ja veteen kiehumaan. Samoin nuo valmiiksi kypsät, kun raakaosasto on melkein kypsää.. Sulatin hauen, kypsensin, nypin ruodot veks ja samallahan se pilkkoutui. Chiliä soppaan, tottakai! Älkääkä unohtako myöskään runsasta tilli- ja persiljakourallista. Ruohosipulikin on paikallaan. Kermat lurautetaan kattilaan, tarkistetaan maku, todetaan, että suola puuttuu. Lisätään. Nautitaan. Perhana, olisikohan pakkasessa vielä katkarapuja...
Saattaisinpa väittää, että laihdutuksella leipänsä (!!) tienaavat ovat keksineet ikiliikkujan ja iänkaikkisen raha-Sammon. Eikun DanskeBankin. Äh, siis tienaavat sumeilematta rahaa, mainetta ja kunniaa! Olen ihan jumalattoman kateellinen moisesta.
Joukkoon onneksi mahtuu aina muutama järjen äänikin, joilla on palava tarve tutkia myös sitä, mitä on näiden laihtumisväitteiden tuolla puolen. Aina tuolloin tällöin käydään sitten julkinen kädenvääntö ja sanansäiläily esimerkiksi teeveeseessä. Tai hitaammalla vaihteella lehdykäisten sivuilla. Somesta nyt puhumattakaan. Jossa paukkuu, havisee ja mäikää tämän tuosta. Sekä jurnutetaan hyvällä palkalla ruokasuosituksia uusiksi.
Somessa on myös kummallinen piirre, siellä aikuinenkin tulee lapseksi jälleen! Ja pätkii kanssakeskustelijaa muovilapiolla päähän. Et tuu mun hiekkikselle leikkimään. Etkä rupee oleen mun kanssa eri mieltä! Et ainakaan eri mieltä ruuasta! Etkä varsinkaan siitä, miten laihtuminen SUORITETAAN. Nimenomaan, kaikesta on tullut henkilökohtaiseen loukkaantumiseen oikeuttavaa toimintaa, varsinkin syömisestä, jota sitten parsitaan vaikkapa hyvällä aterialla. Mutta vain lääkkeeksi. Laastariksi henkisiin haavoihin. Ja mielellään helppoa, nopeaa ja herkullista. Noista kolmesta ei oikein ole kavereiksi. Ei. Tai se on makuasia, sanoi Musti, kun muniaan nuoli. Toiset vaan tykkäävät eineksistä, jotka pääosin maistuvat keinotekoiselle tai sitten jeeralle. Chilimaustetut maistuvat poikkeuksetta saippualle.
Epäilemättä koko kansa on ollut jossain elämänsä vaiheessa jonkin sortin dietillä eli ruokavaliolla. Pitää mahtua niihin viimevuotisiin farkkuihin. Ja se toinen, vähän pulskempi puoli on jokaisen uuden, laihistelua käsittelevän kahvipöytäkeskustelun aikana väittänyt ainakin kolme kertaa, ettei laihdu sitten niin millään tai että ei perusta moisista humputuksista, pullaa mutustellen. Ja potien julkean hirveän huonoa omaatuntoa siitä, ettei kykene suoriutumaan syömisestään. Suoriutumaan oikein, siis niin, että laihtuu. Ai stana. No, tempaistaanpa esiin ravitsemussuositukset ja niillä keskustelukumppania räikeästi turpaan. Pam ja läts, siitäs sait! Minä syön suositusten mukaista ruokaa, sinä tikku-ukko!! Lääläläläläääläälääläää!
Minä syön juuri niinkuin suositukset suosittelee ja direktiivit määrää! Prosentteja, jumalauta! Eikä mitään esimerkkejä ja mututuntumaa. Aivan niinkuin Pohjoismaiset ravitsemussuositukset määrää!Aivan mahottoman hienoa olisi näinniinkuin rautalangasta vääntää, että mikä helvetti on E%? Joku uusi ruoanmittausyksikkö vai europrosentti? Vai mikä helvata. En saanut oikein mitään irti koko ravitsemussuosituslöpinästä. Enkä A-streamin "keskustelusta". Puhuttiin nimittäin punaisesta lihasta ja lihajalosteista. Runsaasta lihan käytöstä. Sekä sen laadusta. Ja minä heittäisin tähän vielä niiden elukoitten ruokinnan laadun tähän jatkumoon. En pystynyt katsomaan ko. ohjelmaa edes loppuun. Tuskin pääsi alkamaankaan. Sen verran alkoi uhata hermokohtauksen saanti kesken kaiken. Ryhdyin tuumimaan asioita itse valmistamani mustaherukkaviinin kera. Lasillisen ajan jaksoin jauhaa ennenkuin ratkesin lähes ryyppäämään. Korkki kiinni hetimiten.
Pistin lasin pois heti asian todettuani ja pullon jääkaappiin. Promillet pyörivät silmissä ja siitähän oli oivallista karauttaa prosenttien ja saantisuositusten maailmaan! Paljonko tässä porkkanraasteessa on rosenttija, sano. Entäpäs mitähän rosenttija on meetvurstissa saati mikä on päivän saantisuositus silakoissa. Joita on muuten helvetin vaikea enää saada mistään! Pitänee lähteä kerjuulle jonnekin rantsuun, että an ny mul silakka, yks silakka. Millaiset prosentit tulevat maidosta, juustosta ja kirnuvoista. Entäpä kiljusta? Sahdista? Saatika siansivusta ja silavasta. Olisiko sonninkiveksiä tyrkyn niiten protsenttien kanssa. Saisko lammaslihaa prosenteilla, päivän saantisuosituksilla? Merileväarkkeja? Syömätikkuja? Paistettuja muikkuja, saako niistä nyt riittävästi niitä päivän saantisuositusprosentteja.
Puistatusten vallassa, jotka eivät johtuneet viileästä ilmasta tai ikävänmakuisesta viinistä (oli muuten järkyn hyvää se viini) hiitelin tähän konheen ääreen sulattelemaan tiedonjanoani. Suosituksissa ei ollut MITÄÄN esimerkkejä, mistä näitä Eprosentteja voisi napostella. Ei mitään järjellistä. Tokihan jokainen valveutunut yksilö tietää, että seleeniä saa jauhoista. Erityisesti täysjyväjauhoista. Leseistä. Kun vaan sitä seleeniä olisi siellä maaperässä. Ja lihasta, muttakun punainen liha on itsestään perkeleestä. Sitä ei voi syödä. Ei ainakaan lokakuussa. Kiitti Rantala. Teit juuri 2010-luvun pikkukakaroille oman Biafran. Mutta toisaalta, pääseväthän julkkikset sitten "haastamaan" itseään kyseisen tempauksen puitteissa.
Punainen lihahan aiheuttaa myös paksusuolensyöpää. Ai jaa?! Että alkoholi ei aiheuta. Eikä muut aineet. Eikä sukurasite, taipumus saada paksusuolensyöpä, joka on ihan todistettavissa. Mutta että vitamiinit. Että mistä niitä vitakutamiinejä nyt sitten saa muualta kuin purkista? Niin, ja saako jumalattoman myrkytystilan, jos syö yli päivän saantisuosituste? Kuoleeko Biafrassa taas sata lasta, kun jätin perunat ja riisit lautaselle? Eläisikö kehitysmaalapsi viikon sillä kahdella perunalla? Onko tässä keskustelussa enää minkäänlaista tolkkuakaan!? Kun tämä kirjoitukseni tästä kimpoaa bittiavaruuteen seilaamaan, olen varma, että jo kohta ollaan toista mieltä ja päinvastaista mielipuolta.
Saako mistään viljellystä saantisuosituksien mukaista evästä vai pitääkö alkaa metsästäjäkeräilijäksi ja muuttaa jonnekin hirvilavan alle synkmetsiin? Repiä ihokkaasa, ripotella tuhkaa päälleen ja heittäytyä selälleen Senaatintorille oihkaisemaan, että on tehnyt niiiin paljon ruokasyntiä! Kieritellä vielä sitten vaikkapa ravassa. Suomalaisesta ruokakeskustelusta puuttuu ymmärrys antaa tilaa kaikille mielipiteille. Sen on huomannut räikeästi mm. Vaspuukissa FB Kokit -ryhmässä. Olet heti myrkyttäjä, jos syöt viljaa ja leivot.(hähää, olen syyllistynyt tähän itsekin! On vaan ninpal paree ollakseni) Tai olet jumalauta natsi, jos noudatat VHH-ruokavaliota. Natsi! Se oli jopa minusta liian paksua.
Se on kuulkaa delikaatti asia tämä syöminen. Kait tässä mennään kohden kokonaisvaltaista sotatilaa ruokarintamalla, poteroita on kaiveltu monta vuotta. Sekokeskustelu on koskenut tänäkin päivänä mm. lihavalmisteiden tuotantomenetelmiä. Ne pomppaavat säännöllisesti kuin vieteriukko kansan syvien rivien tietoisuuteen. Jo 70-luvulla kohistiin makkarasta. Kun vikahan on siinä, miten ihmisten käsitys eläimistä on aikain saatossa kääntynyt hyötysuhteesta ystävyyssuhteeksi, Ennen eläimet hyödyttivät ihmistä jollain tavalla. Nythän maito siis tulee purkista ja lihat paketista valmiiksi pureksittuina, niin voidaan sitten mennä paijailemaan jotain semmosia etäisiä möhkäleitä kuin "lehmiä" tai kattella telsusta raveja. Niinpä niin, sanoi Kana Kot lastenkirjassa. Ja munat on kanan lapsia. Kornia.
Kaikenkaikkiaan: nämä ovat SUOSITUKSIA eivät määräyksiä, jotka julkaistiin 3.10. Ja DIREKTIIVI on suositus siinä missä tavan suosituskin. Eikä LAKI. Jos minä voin huonosti syödessäni leipää, pastaa, perunaa, pullaa, riisiä, makaronia ja muita runsaasti sokeristuvaa hiilaria sisältävää ravintoa, niin en kai minä jumalauta ala näiden suositusten perusteella syömään ruisleipää joka aterialla? Tai laita voita leivälle? No, vähän helvetin hankalaa se onkin, kun ei syö sitä leipää...voi laitetaan kuumien kasvisten päälle. Enkä minä edes joka päivä syö lihaa, joten R.Rantalan, Animalian, vegaanien ja muiden itsesidosryhmien ei tarvitse olla huolissaan mässäilystäni. Ja kummastelen, että mistä semmoinen kuva on tullut, että VHH:ssa mässätään lihalla??? HÄH? Osaatteko kertoa!? Sitäpaitsi, työttömällä mummolla ei ole edes varaa syödä lihaa, ainakaan kokolihaa, kuin kerran, pari kuukaudessa! Jotta haloo vaan taas ideanikkareille. Että mitä ostaisit kun fyrkkaa on n. 50€ viikolle. Sisäfilettä?
Yksi suurimmista ongelmista asuu siinä, että nyt ei kinata pelkistä perusasioista vaan myöskin teollisuuden intresseistä. Liha-, lääke-, tuotantoeläin-, vienti-, tuonti- ja niihin sidoksissa olevien teollisuuden haarojen suuren mielenkiinnon kohteista. Ja se on isompi juttu, kuin ravitsemussuositukset tai lihaton lokakuu. Marraskuussa on hyvä rynnätä taas lihatiskelle, kun on ensin koko lokakuun popsinut näitä: Lihaton lokakuu. Mutta minäpä pirän ihan issekseni LOHETTOMAN LIKAKUUN. Paitti jos lohi käy pyydykseen.
Päivän ateriana on, jämistä rakennettu keitto, johon kuuluu mm. selleriä(selleripihvien jämät), naurista, lanttua, ruusukaalia (kertaalleen jo keitettypaistettu) sekä pakastimesta kiskottu haukifile. Purnukka kermaa. Eli pilkoin raa'at aineet, nauris&lanttu, kuutioiksi ja veteen kiehumaan. Samoin nuo valmiiksi kypsät, kun raakaosasto on melkein kypsää.. Sulatin hauen, kypsensin, nypin ruodot veks ja samallahan se pilkkoutui. Chiliä soppaan, tottakai! Älkääkä unohtako myöskään runsasta tilli- ja persiljakourallista. Ruohosipulikin on paikallaan. Kermat lurautetaan kattilaan, tarkistetaan maku, todetaan, että suola puuttuu. Lisätään. Nautitaan. Perhana, olisikohan pakkasessa vielä katkarapuja...
Kommentit