Patentti hakusessa, takuuvarmalla konstilla eroon kiloista!
Nyt kun kaikki ämmäinaviisit ja itseäänkunnioittavat fitnessshitnesslehdykät sekä muut maanvaivat ovat vääränään erisorttisia keinoja päästä hengestä, terveydestä ja elämänilosta, ilahdutan teitä kertomalla, että olen selvittänyt laihtumisen perimmäisen mysteerin.
Millekään ei kertakaikkiaan tarvitse tehdä mitään. Ei millekään. Paitsi syömiselle. Tietenkin, arvoisat pannarinpurijat. Syömiselle pitää tehdä jotain, että laihtuu. Siis jättää se tekemättä. Takuuvarmat tulokset. Vähän niinkuin, että jätät panematta ilman kondomia. Ei tule lapsia eikä klamydiaa. Eikä muutakaan. Syömistä siis pitää varoa, kuin kipeetä pi...pikkusormea. Ei missään nimessä aleta röystäilemään millään jättiannoksella kerrosburgereita ja ranskalaisia punaviinejä. Tai vaan ranskalaisia. Ketsupilla, majoneesilla ja kurkkusalaatilla.
Korvia vaan luimuun, ainakin te, jotka kuvittelette pääsevänne kiloista eroon ilman vaivaa ja ponnistelua, vähän niinkuin vetäisitte vessan. Svooosh! Sinne meni kymmenen kiloa! Tai kuvitelette, että ihan kaikki itsensärääkkäämis- ja aineenvaihdunnantuhoamiskeinot on käytettävä, kärsittävä helvetin tuskat ja piestävä itseään orapihlajanoksilla ympäri vuoden, että ansaitsee itselleen sen kaiken ihailun, jonka painonpudotuksen jälkeen on SAATAVA. Ettäs tiedätte, menette vaan kehumaan sitä vittumaisinta työtoverianne sujuvasti, vaikka puittekin nyrkkiä taskussa. Nih.
Suussa maistuu edelleen se eilinen mättö, mutta eihän se haittaa, jos vähän nyt sortuu. Aloitan huomenna uudelleen! En pode omantunnontuskia, eikä se haittaa nyt, kun menen nakkikopin kautta kotiin! Mättöä, lihiksiä, bulkkia, eineksiä, pizzaa, lettuja, hilloa ja koska kevyttä tahdotaan, niin rasvatonta maitua pari purkkia. Ja tietenkin terveellistä tuoremehua. Mutta viimeistään ylihuomenna taas parannetaan ne tavat. Juu, sitten alkavat kirkua sekä iltapäivälehdet että netti ilosanomaa 5:2 -dieetistä. Että pari paastopäivää viikossa riittää pitämään painon normaalina. Noooo joo, kyyyyllä. Jos se paino olisikin se normaali, mutta kun sitä on hiiviskellyt semmoiset kivat kolokytäkilloo liikaa! Markettivaatteiden perään enää huokaillaan, että olipa Rismassa kivat varmarit. Vaan kun ei mahtuneet päälle, vaikka olivat ihan mun kokoa, 44, ne kiinalaiset kun on niin helvetin paljon pienempikokoisia. Eikä tajuta lain, että on itte se läski.
Minä onnekas opin nelivuotiaana lukemaan. Ja tuskia on podettu sen koommin. Äärettömiä, myriadeja sivuja myöhemmin olen opetellut myös luetun ymmärtämistä. Ja vimosina vuosina tässä myös sen luetun ymmärtämistä OIKEIN. Eikä minään omina sovelteina, että ei koske minua, kun minä olen vähän erilainen kuin muut. Mulla on niin painavat noi luutkin. Ja tän ihran alla mulla on tiukat lihakset. Ja lihas painaa enemmän kuin luu ja nahka yhteensä, läski on kevyttä ja auttaa kellumisessa. Nih. Ihmisen aineenvaihdunnalla kun on taipumus toimia aina jotenkin sinne päin, mitä tutkijasedät ovat kirjoissaan ja tutkimuksissaan kirjoitelleet. Pieniä poikkeamia lukuunottamatta. Mutta minä en ole se poikkeus, jonka jumalainen vartalo on valettu pronssiin tai näytteillä museossa.
On minun aineenvaihdunnassani joitain pienenpieniä poikkeamia, kyllä. Mutta ne eivät ole niin ratkaisevan perustavanlaatuisia, ettenkö tulisi niiden kanssa toimeen vielä käydessäni kuudettakymmenettä vuosikymmentäni. Eivät. Liikunta laittaa minutkin hikoilemaan. Vesi ei pysy kropassani sisällä sen kummemmin kuin muidenkaan. Kusena sekin tulee ulos, kierrettyään ensin pääni kautta. Eikun oliko ne munuaiset? Oliko ne munuaiset niinku päässä? Verta minäkin vuodan, nykäistyäni leipäveitsellä kämmeneen. Paskalla joutuu käymään niinkuin jokapahinen elävä ihminen. Jos ei perustoimintoja ole, ei ole elossa. Väkevä johtopäätös. Ja jos syömisesi näkyvät ulospäin, enenevänä itrakerroksena, niin olet todennäköisesti tehnyt jotain väärin. Avannut suusi väärässä paikassa. Se paikka ei ole kuitenkaan mikään muu, kuin sellainen, jossa on mahdollisuus tunkea kita täyteen mössöjä.
Kun ymmärsin jossain vaiheessa, että kolesterolini eivät johdu siitä, että mäiskin rasvaa kitusiini vaan siitä että sen rasvan kanssa sisään menee myös rutkasti viljatuotteista peräisin olevaa sokuria, niin homma helpottui huomattavasti. Aloi kääriä sitä rasvapitoista kasviksiin. Kuten kiinankaaliin, kaaliin ja salaatinlehtiin. Vähensin hiukan maitopohjaisia tuotteita, kuten rasvatonta maitoa, jonka korvasin täysmaidolla. Alkoivat arvot hilautua kohdalleen. En kyllä väitä, että ne nytkään aivan kuosissaan ovat, mutta kelpaavat minulle. Tohtorityttönen saa taas kuitenkin jonkinlaisen kohtauksen. Lääkärin huone on oivallinen kohtauspaikka. Siellä saa saada juuri sellaisia kohtauksia, kuin haluaa, oli sitten asiakas tai lekuri. Kohtaamaan vaan! Saa omat kohtauksesi turvallisesti!
Äääh, nautin eilen flavonoideja sen verran, että tänään väsyttää. Mutta ajattelin tässä sitä, että kun taas on keksitty ihan uusi juttu laihtumisrintamalla. Se, että kellonaika, jolloin syöt, laihduttaa. Ok, huomenna jos syön klo 07.11, niin paljonkohan laihdun? Varmaan ihan hirveästi. Ei siinä paljon syömään ehdi. Kun syömisen pitää olla ohi, ennen kuin kello on 07.12. Että niin paljon, kuin ehdit minuutissa tunkemaan muotoosi. Seuraavan kerran saat syödä sitten kello jotain. Tai vedät kaksiviikkoisen vyö kireällä. Toisen kaksiviikkoisen sitten kaiken, mikä ei edestä lähde juoksemaan. Toisaalta: tuntuu kyllä hitusen nyt siltä, että taidan kokeilla tuota kaksi-kaksiviikkoisjutskaa. Siis kokeilla. Ehkä vaihdan vaan ruokavalion toisella kahden viikon jaksolla kasvispitoiseksi. Etten syö sitten elukoita, ja toisella rupeamalla syön elukoita.
Enivei:
Vanhat kunnon marjarahkat ovat tälläytyneet taas tänne.
Purkki rahkaa, purkki kermaa ja pirusti marjoja. Kerma vaahdoksi, rahka vaahdoksi ja sekoitetaan kaikki keskenänsä. Mausta sen huomaat! Melekeen kuin jätskiä! Ja pashaksi tuo muuttuu, kun korvaat marjat limellä/sitruunalla, raastat vähän sittiksen kuorta joukkoon ja pilkot sekaan aprikoosia. Naminami. Voit myös lisätä parit liivatteet sekaan. Saat taas uusia ulottuvuuksia!
Millekään ei kertakaikkiaan tarvitse tehdä mitään. Ei millekään. Paitsi syömiselle. Tietenkin, arvoisat pannarinpurijat. Syömiselle pitää tehdä jotain, että laihtuu. Siis jättää se tekemättä. Takuuvarmat tulokset. Vähän niinkuin, että jätät panematta ilman kondomia. Ei tule lapsia eikä klamydiaa. Eikä muutakaan. Syömistä siis pitää varoa, kuin kipeetä pi...pikkusormea. Ei missään nimessä aleta röystäilemään millään jättiannoksella kerrosburgereita ja ranskalaisia punaviinejä. Tai vaan ranskalaisia. Ketsupilla, majoneesilla ja kurkkusalaatilla.
Korvia vaan luimuun, ainakin te, jotka kuvittelette pääsevänne kiloista eroon ilman vaivaa ja ponnistelua, vähän niinkuin vetäisitte vessan. Svooosh! Sinne meni kymmenen kiloa! Tai kuvitelette, että ihan kaikki itsensärääkkäämis- ja aineenvaihdunnantuhoamiskeinot on käytettävä, kärsittävä helvetin tuskat ja piestävä itseään orapihlajanoksilla ympäri vuoden, että ansaitsee itselleen sen kaiken ihailun, jonka painonpudotuksen jälkeen on SAATAVA. Ettäs tiedätte, menette vaan kehumaan sitä vittumaisinta työtoverianne sujuvasti, vaikka puittekin nyrkkiä taskussa. Nih.
Suussa maistuu edelleen se eilinen mättö, mutta eihän se haittaa, jos vähän nyt sortuu. Aloitan huomenna uudelleen! En pode omantunnontuskia, eikä se haittaa nyt, kun menen nakkikopin kautta kotiin! Mättöä, lihiksiä, bulkkia, eineksiä, pizzaa, lettuja, hilloa ja koska kevyttä tahdotaan, niin rasvatonta maitua pari purkkia. Ja tietenkin terveellistä tuoremehua. Mutta viimeistään ylihuomenna taas parannetaan ne tavat. Juu, sitten alkavat kirkua sekä iltapäivälehdet että netti ilosanomaa 5:2 -dieetistä. Että pari paastopäivää viikossa riittää pitämään painon normaalina. Noooo joo, kyyyyllä. Jos se paino olisikin se normaali, mutta kun sitä on hiiviskellyt semmoiset kivat kolokytäkilloo liikaa! Markettivaatteiden perään enää huokaillaan, että olipa Rismassa kivat varmarit. Vaan kun ei mahtuneet päälle, vaikka olivat ihan mun kokoa, 44, ne kiinalaiset kun on niin helvetin paljon pienempikokoisia. Eikä tajuta lain, että on itte se läski.
Minä onnekas opin nelivuotiaana lukemaan. Ja tuskia on podettu sen koommin. Äärettömiä, myriadeja sivuja myöhemmin olen opetellut myös luetun ymmärtämistä. Ja vimosina vuosina tässä myös sen luetun ymmärtämistä OIKEIN. Eikä minään omina sovelteina, että ei koske minua, kun minä olen vähän erilainen kuin muut. Mulla on niin painavat noi luutkin. Ja tän ihran alla mulla on tiukat lihakset. Ja lihas painaa enemmän kuin luu ja nahka yhteensä, läski on kevyttä ja auttaa kellumisessa. Nih. Ihmisen aineenvaihdunnalla kun on taipumus toimia aina jotenkin sinne päin, mitä tutkijasedät ovat kirjoissaan ja tutkimuksissaan kirjoitelleet. Pieniä poikkeamia lukuunottamatta. Mutta minä en ole se poikkeus, jonka jumalainen vartalo on valettu pronssiin tai näytteillä museossa.
On minun aineenvaihdunnassani joitain pienenpieniä poikkeamia, kyllä. Mutta ne eivät ole niin ratkaisevan perustavanlaatuisia, ettenkö tulisi niiden kanssa toimeen vielä käydessäni kuudettakymmenettä vuosikymmentäni. Eivät. Liikunta laittaa minutkin hikoilemaan. Vesi ei pysy kropassani sisällä sen kummemmin kuin muidenkaan. Kusena sekin tulee ulos, kierrettyään ensin pääni kautta. Eikun oliko ne munuaiset? Oliko ne munuaiset niinku päässä? Verta minäkin vuodan, nykäistyäni leipäveitsellä kämmeneen. Paskalla joutuu käymään niinkuin jokapahinen elävä ihminen. Jos ei perustoimintoja ole, ei ole elossa. Väkevä johtopäätös. Ja jos syömisesi näkyvät ulospäin, enenevänä itrakerroksena, niin olet todennäköisesti tehnyt jotain väärin. Avannut suusi väärässä paikassa. Se paikka ei ole kuitenkaan mikään muu, kuin sellainen, jossa on mahdollisuus tunkea kita täyteen mössöjä.
Kun ymmärsin jossain vaiheessa, että kolesterolini eivät johdu siitä, että mäiskin rasvaa kitusiini vaan siitä että sen rasvan kanssa sisään menee myös rutkasti viljatuotteista peräisin olevaa sokuria, niin homma helpottui huomattavasti. Aloi kääriä sitä rasvapitoista kasviksiin. Kuten kiinankaaliin, kaaliin ja salaatinlehtiin. Vähensin hiukan maitopohjaisia tuotteita, kuten rasvatonta maitoa, jonka korvasin täysmaidolla. Alkoivat arvot hilautua kohdalleen. En kyllä väitä, että ne nytkään aivan kuosissaan ovat, mutta kelpaavat minulle. Tohtorityttönen saa taas kuitenkin jonkinlaisen kohtauksen. Lääkärin huone on oivallinen kohtauspaikka. Siellä saa saada juuri sellaisia kohtauksia, kuin haluaa, oli sitten asiakas tai lekuri. Kohtaamaan vaan! Saa omat kohtauksesi turvallisesti!
Äääh, nautin eilen flavonoideja sen verran, että tänään väsyttää. Mutta ajattelin tässä sitä, että kun taas on keksitty ihan uusi juttu laihtumisrintamalla. Se, että kellonaika, jolloin syöt, laihduttaa. Ok, huomenna jos syön klo 07.11, niin paljonkohan laihdun? Varmaan ihan hirveästi. Ei siinä paljon syömään ehdi. Kun syömisen pitää olla ohi, ennen kuin kello on 07.12. Että niin paljon, kuin ehdit minuutissa tunkemaan muotoosi. Seuraavan kerran saat syödä sitten kello jotain. Tai vedät kaksiviikkoisen vyö kireällä. Toisen kaksiviikkoisen sitten kaiken, mikä ei edestä lähde juoksemaan. Toisaalta: tuntuu kyllä hitusen nyt siltä, että taidan kokeilla tuota kaksi-kaksiviikkoisjutskaa. Siis kokeilla. Ehkä vaihdan vaan ruokavalion toisella kahden viikon jaksolla kasvispitoiseksi. Etten syö sitten elukoita, ja toisella rupeamalla syön elukoita.
Enivei:
Vanhat kunnon marjarahkat ovat tälläytyneet taas tänne.
Purkki rahkaa, purkki kermaa ja pirusti marjoja. Kerma vaahdoksi, rahka vaahdoksi ja sekoitetaan kaikki keskenänsä. Mausta sen huomaat! Melekeen kuin jätskiä! Ja pashaksi tuo muuttuu, kun korvaat marjat limellä/sitruunalla, raastat vähän sittiksen kuorta joukkoon ja pilkot sekaan aprikoosia. Naminami. Voit myös lisätä parit liivatteet sekaan. Saat taas uusia ulottuvuuksia!
Kommentit