Jussipussi.
Se taas änkeää päälle, suomalaiskansallinen vapautusjuhla. Juhannus. Mittumaari. Oksat pois mummun puujalasta, vaatteet hankeen ja kokkoa polttamaan. Siinä ohessa vaikka palaisi naapurin sauna, niin eikös mitä! Meno jatkuu. Koivua vaan rapunpieleen ja vastalla selkänahkaa pieksemään. Kossua koneeseen, ettei pääse totuus unohtumaan. Tai siis että unohtaisi. Kaiken.
Pihisen tässä siksi juhannuksesta, kun vilpittömästi olen alkanut vieroksua kaikkia tekonenäjuhlia. Juhlaan on syytä vaikka joka päivä, mutta että "perinteitä pitää kunnioittaa". Jos niistä perinteistä ei ole jäljellä kuin rippeet, niin onko se silloin kivaa? Oikeaa juhlaa?? Ei.
Perinteiden rypistymisestä on taas nähty oiva esimerkki Hämeenlinnassa. Uhrikivi jääpi autokaupan kinttuihin ja varmaan kohta siirtävät Hämeenlinnan kaupunginkin vanhimmat osat Hattulaan tai Pälkäneelle, pois modernien lasivitriinien tieltä. Grr ja mur. Linkki etiäpäin. Lueskele, mitä mieltä.
Ei, minun piti tässä ihan muusta jupista. Siis eväistä! Mitä ihmettä se on suomalainen pienilve...pienviljelijä, torppari, kaskimaan viljelijä ja talonpoika juhannuksen aikaan oikein maaruunsa lappanut? Alkukesällä kun ei noita ravintovaihtoehtoja hirvittäviä määriä ole ollut. Oikein miettimään pistää. Kait sitä sen verran jo oli linnunmunia, ja vihreämpääkin vaihtoehtoa lienee ollut. Veikkaan kaljakeittoa tai leipäressua/jankkia tehdyn. Jos lehmät olivat alkaneet herua, niin varmaan viiliä ja piimääkin oli jo talossa talkkunan kanssa nautittavaksi. Saattoipa mehtästä mahtollisesti myös muutaman linnun iloksi pöytään pyytää. Kalaa nousi varmasti liistekatiskasta ja verkoilta. Sekä ongintaa varmaankin jo harjoitettiin sitäkin! Siemeniä ja pähkinöitäkin oli varmasti jonkin verran ruokalistalla.
"Ennen vanhaan" on ollut kiinnostuksen kohteeni koko ikäni. Mummo ja hänen sisaruksensa kertoivat paljon talonpidosta "ennenvanhaan". Pappa samoin. Sekä kasvatusisäni hulvattomat tarinat Rinssi Rohkeasta ja Ropin Hoodista Servuudin metsineen ja Nottinkhamin seriffeineen iltasatuina, olivat kimmoke tälle tonkimisen ilolle. Siihen oli sittemmin helppo yhdistää ruokaharrastuskin. Aloin mietiskelemään, mitä ihmiset söivät ennen kauppojen tuloa ja markettien valloitusretkiä?? Ei ne ihan kynsiään pureskelleet...
Mielikuvitus on hyvä olemassa. Samoin internet. Netistä on löytynyt uskomaton määrä tietoa, osa on kyllä sellaista, jonka jättäisin omaan arvoonsa, lähinnä mutujuttuja. Mutta osa on juuri sitä, jota olen etsinyt. Ja olen huomannut, että kas, tekemäni johtopäätökset ovat olleetkin uskomattoman paljon ns. oikeita. Mm. tämä vuoden kierto -ajattelu. Samoin vanhoista säilöntämenetelmistä saamani informaatio. Aika ennen pakastimia ja jääkaappeja ei ole kovin kaukana takanapäin. Vielä 70 -luvulla tehtiin asuntoja, joihin kuului vakiovarusteena viileäkaappi. Kaappi, jonka seinässä oli pari reikää suoraan ulkoilmaan, eikä jääkaappia. Tosin silloin oli kivijalkakauppojakin. Myös nukkumalähiöissä! Kivenlahdessa oli Gladin K-Kauppa Merivalkama ykkösessä. Pieni ja pätevä. Riitti hyvin ns. Ala-Kivenlahden asukkaiden tarpeisiin. Mitä ei ollut, se tilattiin.
No, takaisin luontoon. Nykypäivänä luonnon hyödyntäminen on pääasiassa puunkorjuuta. Ennen oli enemmän kasvupaikkoja riistaeläimille kuin nykyisin näissä pirstaleisissa metsälänteissä. Toki on Suomessa vielä metsiä, joihin pystyy eksymäänkin moneksi viikoksi. Niiden vuoksi vaan pitää matkustaa vähän kauemmas. Täällä eteläisessä periferiassa ei eksyksissä pysty olemaan kuin ehkä, noh, kaksi minuuttia. Aina jostain kuuluu jonkun tien möyke sen verran hyvin, että linnunlaulusta ei ole tietoakaan. Ellei kotisko karju korvaan.
Olen tässä pari päivää suunnitellut rosvopaistin tekoa. En kylläkään kokonaisesta lampaasta vaan siankappaleista. Tuolla olisi oiva paikkakin paistomontulle. Jospa sitä kattelisikin reilusti sikaa eikä niinkään rasvatappeja. Grillata voi myöhemminkin. ...ai, juu, voisihan ne vihannekset laittaa tonne grilliin. Ja kunnollinen ytykastike päälle.
Lähden suunnittelemaan!
Reipasta taikajuhannusta! Tehkää juhannustaikoja. Syökää hyvin. Nauttikaa. Syksy tulloo.
Pihisen tässä siksi juhannuksesta, kun vilpittömästi olen alkanut vieroksua kaikkia tekonenäjuhlia. Juhlaan on syytä vaikka joka päivä, mutta että "perinteitä pitää kunnioittaa". Jos niistä perinteistä ei ole jäljellä kuin rippeet, niin onko se silloin kivaa? Oikeaa juhlaa?? Ei.
Perinteiden rypistymisestä on taas nähty oiva esimerkki Hämeenlinnassa. Uhrikivi jääpi autokaupan kinttuihin ja varmaan kohta siirtävät Hämeenlinnan kaupunginkin vanhimmat osat Hattulaan tai Pälkäneelle, pois modernien lasivitriinien tieltä. Grr ja mur. Linkki etiäpäin. Lueskele, mitä mieltä.
Ei, minun piti tässä ihan muusta jupista. Siis eväistä! Mitä ihmettä se on suomalainen pienilve...pienviljelijä, torppari, kaskimaan viljelijä ja talonpoika juhannuksen aikaan oikein maaruunsa lappanut? Alkukesällä kun ei noita ravintovaihtoehtoja hirvittäviä määriä ole ollut. Oikein miettimään pistää. Kait sitä sen verran jo oli linnunmunia, ja vihreämpääkin vaihtoehtoa lienee ollut. Veikkaan kaljakeittoa tai leipäressua/jankkia tehdyn. Jos lehmät olivat alkaneet herua, niin varmaan viiliä ja piimääkin oli jo talossa talkkunan kanssa nautittavaksi. Saattoipa mehtästä mahtollisesti myös muutaman linnun iloksi pöytään pyytää. Kalaa nousi varmasti liistekatiskasta ja verkoilta. Sekä ongintaa varmaankin jo harjoitettiin sitäkin! Siemeniä ja pähkinöitäkin oli varmasti jonkin verran ruokalistalla.
"Ennen vanhaan" on ollut kiinnostuksen kohteeni koko ikäni. Mummo ja hänen sisaruksensa kertoivat paljon talonpidosta "ennenvanhaan". Pappa samoin. Sekä kasvatusisäni hulvattomat tarinat Rinssi Rohkeasta ja Ropin Hoodista Servuudin metsineen ja Nottinkhamin seriffeineen iltasatuina, olivat kimmoke tälle tonkimisen ilolle. Siihen oli sittemmin helppo yhdistää ruokaharrastuskin. Aloin mietiskelemään, mitä ihmiset söivät ennen kauppojen tuloa ja markettien valloitusretkiä?? Ei ne ihan kynsiään pureskelleet...
Mielikuvitus on hyvä olemassa. Samoin internet. Netistä on löytynyt uskomaton määrä tietoa, osa on kyllä sellaista, jonka jättäisin omaan arvoonsa, lähinnä mutujuttuja. Mutta osa on juuri sitä, jota olen etsinyt. Ja olen huomannut, että kas, tekemäni johtopäätökset ovat olleetkin uskomattoman paljon ns. oikeita. Mm. tämä vuoden kierto -ajattelu. Samoin vanhoista säilöntämenetelmistä saamani informaatio. Aika ennen pakastimia ja jääkaappeja ei ole kovin kaukana takanapäin. Vielä 70 -luvulla tehtiin asuntoja, joihin kuului vakiovarusteena viileäkaappi. Kaappi, jonka seinässä oli pari reikää suoraan ulkoilmaan, eikä jääkaappia. Tosin silloin oli kivijalkakauppojakin. Myös nukkumalähiöissä! Kivenlahdessa oli Gladin K-Kauppa Merivalkama ykkösessä. Pieni ja pätevä. Riitti hyvin ns. Ala-Kivenlahden asukkaiden tarpeisiin. Mitä ei ollut, se tilattiin.
No, takaisin luontoon. Nykypäivänä luonnon hyödyntäminen on pääasiassa puunkorjuuta. Ennen oli enemmän kasvupaikkoja riistaeläimille kuin nykyisin näissä pirstaleisissa metsälänteissä. Toki on Suomessa vielä metsiä, joihin pystyy eksymäänkin moneksi viikoksi. Niiden vuoksi vaan pitää matkustaa vähän kauemmas. Täällä eteläisessä periferiassa ei eksyksissä pysty olemaan kuin ehkä, noh, kaksi minuuttia. Aina jostain kuuluu jonkun tien möyke sen verran hyvin, että linnunlaulusta ei ole tietoakaan. Ellei kotisko karju korvaan.
Olen tässä pari päivää suunnitellut rosvopaistin tekoa. En kylläkään kokonaisesta lampaasta vaan siankappaleista. Tuolla olisi oiva paikkakin paistomontulle. Jospa sitä kattelisikin reilusti sikaa eikä niinkään rasvatappeja. Grillata voi myöhemminkin. ...ai, juu, voisihan ne vihannekset laittaa tonne grilliin. Ja kunnollinen ytykastike päälle.
Lähden suunnittelemaan!
Reipasta taikajuhannusta! Tehkää juhannustaikoja. Syökää hyvin. Nauttikaa. Syksy tulloo.
Kommentit
Tuubi majoneesia
rasia tuoretta chiliä
persiljanippu
pari oksaa rosmariinia
sitruunamelissaa samoin pari oksaa
sipulinipusta puolet
ruuttaus vahvaa sinappia
paprikajauhetta väriksi
Silputaan pieniksi kaikki paitsi majoneesituubi. Sekoitetaan majoneesiin ja ruutataan sinappia sekaan. Saa nauttia salaatin, lihan tai kalan kanssa. Tai kaikkien. Saa syödä ihan sinältäänkin!