Suolaa haavoihin, lentävä lautasmalli ja Profeetallinen Ilmestys.
Nyt on paha dejavu vai oliko se delirium, että tästä on puhuttu ennenkin. Jossain muualla, jossain toisessa blogissa, jossain toisessa ajassa...aikakäsitykseni kun on tälläerää melko venähtelevää plaatua. Eilen voi olla myös toissapäivänä tai viime viikolla.
Enivei. Olen ahtanut itseeni Michael Pollanin Oikean Ruoan Puolesta -kirjaa kuin kärmestä tussariin. Myönnettäneen, että on siinä popularisointiakin ja asioita, jotka riipivät sisäistä korvaani, mutta niiden ohessa aivan samoja asioita, joista jaksan kiivailla vuodesta toiseen. Helsingin Sanomista, tuosta valikoidun tiedon mekasta, bongasin amöriikkalaisen ruokasuosituksen muuttumisen suolattomampaan suuntaan(HS 17.6.10). Meni maku.
HeSan valikoivista uutisista puhun siksi, että elämäni suola, moottoripyöräily ja varsinkin motoristeille sattuneet vahingot uutisoidaan poikkeuksetta niin, että asiasta saa kuvan toisen osapuolen olleen oikeassa. Ja se ei ole moottoripyörä! Samoin motoristijengeillä/moottoripyöräkerhoilla tarkoitetaan puolirikollisia moottoripyörällä ajelevia yhteenliittymiä, joilla ei juurkaan ole tekemistä mp-kerhojen kanssa...nyttemmin valikoivaan journalismiin tutustunevat tuhannet koiria kasvattavat ihmiset ympäri Suomenmaata. Eikun, joo, asiaan.
Siis amöriikkalaisten ruoasta vähennetään suolaa. Ja lisätietoja asiasta: http://www.cnpp.usda.gov/
Tämähän ei taida enää suomalaista, suolattoman ruoan maailmassa elelevää paljon hätkäyttää? Kun graavikalaan joutuu lisäämään suolaa, niin jossain on jotain pahasti vialla! Ainakin säilyvyys kärsii runsain mitoin. Ja yritetään sitten paikata tappamalla loppukin, vakuumiin vaan. Mutta sitä minä en edelleenkään käsitä, miten niidenkin ruokasuosituksiin on tämä tyydyttyneiden rasvojen pelko iskostettu? Jos niitä yhdistelee vallattomasti hiilihydraatteihin, niin silloin syytä pelkoon onkin vähän enempi. Hampurilainen olkoon hyvä huono esimerkki asiasta. Hiilihydraattipommi tyydyttyneellä rasvalla ja suolalla varusteltuna. KA-BOOM! Mielestäni yhtälö hiilihydraatit+tyydyttynyt rasva(voi kuulkaa olla kasvirasvaakin!)+suola on se pahin.
Tässä omassa jaakobinpainissani olen selkeästi suunnannut mähkimistäni tuonne kasvisten laajaan kirjoon. Kasviksiini eivät kuulu vilja eikä peruna. Kummallista kyllä, mutta osa oivalluksista on saapunut sulostuttamaan minua ihan omasta ajukopastani tai lapsuusmuistoista. Tai Römpsästä. Siis Strömsössä kokatuista outouksista, joita ei tietenkään voi sanoa ihan arkiruoaksi, vaikka Svensson sitä kovasti yrittääkin husmanskostina mainostaa. Kaikki viänny ihan tavan sukankuluttajalta.
Ravintoaineiden suhteen lienevät monet raakaravinnon kannattajat melko oikeassa, mutta tähän ruokavalioon kun ei sovi, kuin tartarpihvi ja graavikala, niin olen laajentanut sitä höyrytettäviin, kevyesti paistettaviin, uuniruokiin ja kaikkeen siltä väliltä. Raparperi ei ole kyllä ihan raakanasyötävän oloinen kekkales. Ja omanihan ovat näivettyneet aivan liian pienikokoisiksi. Lannoituksen puute. Jep, mutta kuitenkin, sitä kun on vuosikymmeniä yrittänyt elää kaikensaatanan pohjoiskarjalaprojektien, anorektikkoihanteiden, soosoo -setien ja tätien, sydäntuotteiden, ruokaympyröiden, lautas-ja missimallien, syömä-,juoma- ja makeutuskorvikkeiden maailmassa, jossain vaiheessa tulee stoppi. Ei-ju-ma-lau-ta. Kun luvataan että tällä laihtuu tonnin viikossa, tämä pitää kilot kurissa(joo, kukkarosta), tässä ei ole yhtään lisättyä sokeria(luontaista sitäkin enemmän), ei natriumglutamaattia(mutta hiivauutetta on), tämä on kevyttä(mitä hittoa, tuoteseloste alkaa: vesi, glukoosi!!Glukoosia "kinkussa"!). Jossain vaiheessa vaan se kamelin oljenkorsi katkeaa ja mies joutuu mäkeen, parempi pyy otetaan pivoon ja laitetaan jallaalla koreasti. Alkaa synkkenevän aivotoiminnan aika.
Useita tuttaviani on villinnyt viime vuosina uskonlahko, joka kieltää muut tyylit, suunnat ja oman aivokopan käytön. Tosin tämän uskonnon patamusta profeetta sai minut kyllä ajattelemaan ja aloittamaan peuhaamisen ruoan ainesosien ja ruoan ravintoarvojen parissa yleensä. Perimmäinen tarkoitukseni oli kyllä laihtua sen tonni viikossa. Ei kukaan ehdottanut utopioista luopumista tai ihmeisiin uskomisen lopettamista. Olen nyt neljän vuoden sisällä kahlannut läpi jättiläismäisen kasan kirjallisuutta, tehnyt kotilaboratoriossani uskomattoman määrän kokeiluja sekä räyhännyt nyt jo jonkun tovin tässä Blogistanian häpeäpilkussa, omassa pikku maailmassani. En ulkoisesti ole juurikaan muuttunut, mutta tästä on jäänyt käteen paljonkin sellaista, mitä olisi pitänyt tietää jo kaksikymmentä...äää...YLI kaksikymmentä vuotta sitten. Olisi varmaan viimeiset 20 kiloa jääneet tulematta.
Sitä tässä edelleen ihmettelen, mikä kotiruoanlaitosta on tehnyt niin mahdotonta? Viitsiminen? Äitien ylirasittuminen töissä? Isien ainainen kiire? Perheiden yhteisten ruoka-aikojen puuttuminen? Tiedon puute?
Olisin valmis perustamaan "homecooking" -franchising yrityksen. Rahkeet eivät tässä nyt ihan riitä, ehkä joskus tulevaisuudessa. Mutta sitä ennen aherran ruokamaailmassa sen verran ahkerasti, että teen edelleen kotilaboratoriokokeilujani. Sekä yritän säilyttää ravintoaineet ruoassa, hankkia tarvikkeet läheltä ja laiskotella hellan ääressä mahdollisimman paljon. Nautin ruoanlaitosta. Onneksi minulla on jätemyllyjä koti vääränään. Tosin joku jo ehti syyttää melkein eläinsuojelurikoksesta, kun annoin koirille pizzanpohjat, joita en syönyt.
Virallinen lautasmalli saa nyt lentää puolestani vaikka Marsiin, ehken jopa kauemmas, että saa Luukanen-Kildekin evästä reissullansa, suolaa ripottelen entiseen malliin enkä liity näihin ruokauskontojen perässähiihtäjiin ja julistajiin, joille Profeetan sana on pyhä, ja ruokavaliota ei voi soveltaa niin, että voisi hyvin. Kun suomalaisen mentaliteettiin on iskostettu se hemmetin "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -jollotus. Miksei "Käristä, käristä paremman ruoan saat"? No, siksi, kun ihminen on syntynyt kärsimään, elämä on kärsimystä, kaikki on kärsimystä, kärsimys on elämän suola, kärsimällä se sikakin elää ja nykyään kuoleekin...! Ai että mä kärsin!
Seuraavaksi kehittelen lautasmallin seuraksi ruokarytmin kuukaudeksi. Naisten kuukaudeksi.
Enivei. Olen ahtanut itseeni Michael Pollanin Oikean Ruoan Puolesta -kirjaa kuin kärmestä tussariin. Myönnettäneen, että on siinä popularisointiakin ja asioita, jotka riipivät sisäistä korvaani, mutta niiden ohessa aivan samoja asioita, joista jaksan kiivailla vuodesta toiseen. Helsingin Sanomista, tuosta valikoidun tiedon mekasta, bongasin amöriikkalaisen ruokasuosituksen muuttumisen suolattomampaan suuntaan(HS 17.6.10). Meni maku.
HeSan valikoivista uutisista puhun siksi, että elämäni suola, moottoripyöräily ja varsinkin motoristeille sattuneet vahingot uutisoidaan poikkeuksetta niin, että asiasta saa kuvan toisen osapuolen olleen oikeassa. Ja se ei ole moottoripyörä! Samoin motoristijengeillä/moottoripyöräkerhoilla tarkoitetaan puolirikollisia moottoripyörällä ajelevia yhteenliittymiä, joilla ei juurkaan ole tekemistä mp-kerhojen kanssa...nyttemmin valikoivaan journalismiin tutustunevat tuhannet koiria kasvattavat ihmiset ympäri Suomenmaata. Eikun, joo, asiaan.
Siis amöriikkalaisten ruoasta vähennetään suolaa. Ja lisätietoja asiasta: http://www.cnpp.usda.gov/
Tämähän ei taida enää suomalaista, suolattoman ruoan maailmassa elelevää paljon hätkäyttää? Kun graavikalaan joutuu lisäämään suolaa, niin jossain on jotain pahasti vialla! Ainakin säilyvyys kärsii runsain mitoin. Ja yritetään sitten paikata tappamalla loppukin, vakuumiin vaan. Mutta sitä minä en edelleenkään käsitä, miten niidenkin ruokasuosituksiin on tämä tyydyttyneiden rasvojen pelko iskostettu? Jos niitä yhdistelee vallattomasti hiilihydraatteihin, niin silloin syytä pelkoon onkin vähän enempi. Hampurilainen olkoon hyvä huono esimerkki asiasta. Hiilihydraattipommi tyydyttyneellä rasvalla ja suolalla varusteltuna. KA-BOOM! Mielestäni yhtälö hiilihydraatit+tyydyttynyt rasva(voi kuulkaa olla kasvirasvaakin!)+suola on se pahin.
Tässä omassa jaakobinpainissani olen selkeästi suunnannut mähkimistäni tuonne kasvisten laajaan kirjoon. Kasviksiini eivät kuulu vilja eikä peruna. Kummallista kyllä, mutta osa oivalluksista on saapunut sulostuttamaan minua ihan omasta ajukopastani tai lapsuusmuistoista. Tai Römpsästä. Siis Strömsössä kokatuista outouksista, joita ei tietenkään voi sanoa ihan arkiruoaksi, vaikka Svensson sitä kovasti yrittääkin husmanskostina mainostaa. Kaikki viänny ihan tavan sukankuluttajalta.
Ravintoaineiden suhteen lienevät monet raakaravinnon kannattajat melko oikeassa, mutta tähän ruokavalioon kun ei sovi, kuin tartarpihvi ja graavikala, niin olen laajentanut sitä höyrytettäviin, kevyesti paistettaviin, uuniruokiin ja kaikkeen siltä väliltä. Raparperi ei ole kyllä ihan raakanasyötävän oloinen kekkales. Ja omanihan ovat näivettyneet aivan liian pienikokoisiksi. Lannoituksen puute. Jep, mutta kuitenkin, sitä kun on vuosikymmeniä yrittänyt elää kaikensaatanan pohjoiskarjalaprojektien, anorektikkoihanteiden, soosoo -setien ja tätien, sydäntuotteiden, ruokaympyröiden, lautas-ja missimallien, syömä-,juoma- ja makeutuskorvikkeiden maailmassa, jossain vaiheessa tulee stoppi. Ei-ju-ma-lau-ta. Kun luvataan että tällä laihtuu tonnin viikossa, tämä pitää kilot kurissa(joo, kukkarosta), tässä ei ole yhtään lisättyä sokeria(luontaista sitäkin enemmän), ei natriumglutamaattia(mutta hiivauutetta on), tämä on kevyttä(mitä hittoa, tuoteseloste alkaa: vesi, glukoosi!!Glukoosia "kinkussa"!). Jossain vaiheessa vaan se kamelin oljenkorsi katkeaa ja mies joutuu mäkeen, parempi pyy otetaan pivoon ja laitetaan jallaalla koreasti. Alkaa synkkenevän aivotoiminnan aika.
Useita tuttaviani on villinnyt viime vuosina uskonlahko, joka kieltää muut tyylit, suunnat ja oman aivokopan käytön. Tosin tämän uskonnon patamusta profeetta sai minut kyllä ajattelemaan ja aloittamaan peuhaamisen ruoan ainesosien ja ruoan ravintoarvojen parissa yleensä. Perimmäinen tarkoitukseni oli kyllä laihtua sen tonni viikossa. Ei kukaan ehdottanut utopioista luopumista tai ihmeisiin uskomisen lopettamista. Olen nyt neljän vuoden sisällä kahlannut läpi jättiläismäisen kasan kirjallisuutta, tehnyt kotilaboratoriossani uskomattoman määrän kokeiluja sekä räyhännyt nyt jo jonkun tovin tässä Blogistanian häpeäpilkussa, omassa pikku maailmassani. En ulkoisesti ole juurikaan muuttunut, mutta tästä on jäänyt käteen paljonkin sellaista, mitä olisi pitänyt tietää jo kaksikymmentä...äää...YLI kaksikymmentä vuotta sitten. Olisi varmaan viimeiset 20 kiloa jääneet tulematta.
Sitä tässä edelleen ihmettelen, mikä kotiruoanlaitosta on tehnyt niin mahdotonta? Viitsiminen? Äitien ylirasittuminen töissä? Isien ainainen kiire? Perheiden yhteisten ruoka-aikojen puuttuminen? Tiedon puute?
Olisin valmis perustamaan "homecooking" -franchising yrityksen. Rahkeet eivät tässä nyt ihan riitä, ehkä joskus tulevaisuudessa. Mutta sitä ennen aherran ruokamaailmassa sen verran ahkerasti, että teen edelleen kotilaboratoriokokeilujani. Sekä yritän säilyttää ravintoaineet ruoassa, hankkia tarvikkeet läheltä ja laiskotella hellan ääressä mahdollisimman paljon. Nautin ruoanlaitosta. Onneksi minulla on jätemyllyjä koti vääränään. Tosin joku jo ehti syyttää melkein eläinsuojelurikoksesta, kun annoin koirille pizzanpohjat, joita en syönyt.
Virallinen lautasmalli saa nyt lentää puolestani vaikka Marsiin, ehken jopa kauemmas, että saa Luukanen-Kildekin evästä reissullansa, suolaa ripottelen entiseen malliin enkä liity näihin ruokauskontojen perässähiihtäjiin ja julistajiin, joille Profeetan sana on pyhä, ja ruokavaliota ei voi soveltaa niin, että voisi hyvin. Kun suomalaisen mentaliteettiin on iskostettu se hemmetin "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -jollotus. Miksei "Käristä, käristä paremman ruoan saat"? No, siksi, kun ihminen on syntynyt kärsimään, elämä on kärsimystä, kaikki on kärsimystä, kärsimys on elämän suola, kärsimällä se sikakin elää ja nykyään kuoleekin...! Ai että mä kärsin!
Seuraavaksi kehittelen lautasmallin seuraksi ruokarytmin kuukaudeksi. Naisten kuukaudeksi.
Kommentit
Ksantippa
Tuon patakukon ruiskansi kannattaa tehdä niin, että se ängetään täyteen ruista, niin, että ainut järjellinen käsittelylaite olisi asfalttikaulin. Mutta kotikeittiöoloissa sen voi antaa "hyytyä" yön yli ja sen jälkeen hampaat irvessä kaulia siihen kukkopadan päälle. Juju on JÄYKKÄ. Eli todella kova ruisperustaikina.
Vickan oli kaunis joo, kun ei ollut oikein muitakaan kanavia tarjolla. Mistä olisi tullut "jotain" katsottavaa, katseltiin sitten Victoriaa ja laskettiin sotilasnaisia. :D
Mansikoita mekin: kyllä neste sai kyytiä. Kaivoin pakkasesta tuoreiden seuraksi litran jäisiä, runnoin niistä "kovan" smoothien, eli lisäsin tipan alkoholipitoista ja nautittiin se sitten mansikoiden jälkkäriksi.
-Massu