Ei koodeja, eipä tässä mitään, eh, tuota kiitos ja.

Harhauduin tässä internetin ihmeellisessä maailmassa kahlaamaan erisorttisia bloggauksia. Toisiin vajosin polvia myöten ja toisista piti kiirehtää ääreen, ennen kuin katkeaa suoni ottasta. Hakusanoina käytin hauskasti muutamia itseäni kiinnostavia asioita. Kuten terveys, kuntoilu ja terveysruoka. Ristus, että vieläkin muutamat vavistavat kuin tuhannen wattua. Mikä saa ihmiset höyrähtämään pseudotieteeltä kuulostavaan "syömiseen", kun olisi ihan tavallista perusevästäkin tarjolla? En halua olla ilkeä, mutta minusta tulee ilkeä ääri-ilmiöiden kanssa. Minusta tulee ilkeä siinäkin suhteessa, että kun "epäterveelliset" asiat havaitaankin terveellisiksi, niin kansa sankoin joukoin ja ämpärein kiiruhtaa laittamaan voipaketin kahden näkkärin väliin. Suuntaus ei ole hyvä. Ja seassa huseeraa joukkio virallisia tai terveellisiä tai oman käden kautta viisastuneita saarnamiehiä, julistajanaisia ja terveyshenkilöitä.

Otetaanpa ensin nämä terveyshenkilöt, jotka kohkaavat ravinnon ja treenaamisen suhteiden laskukaavoja, proteiinilitkuja, marjamössöä ja kivikausiravintoa imakkeen kukkuroilleen. Kyllä menee sekä uskottavuus että huumorintaju sekä tajunnanvirta sammuu, kun tavailee näitä taivaita tavoittelevia rääkkäyssessioiden kuvauksia. Autuaine oloineen, pyhine mössötyskolminaisuuksineen ja vielä paheksutaan lisäaineiden käyttöä, vaikka niitä tuppaa olemaan treenareiden "valmisatrioissa" ihan sakeana tihentymänä. Ne vaan näyttää kirjoitetun kirjaimilla eikä koodeilla niihin purkkien kylkiin. Jos sitä nyt halutaan olla niin terveellistä, niin se joka jauhetta haluaa sekoitella tökötteihinsä, tehkööt ne jauheensakin itse. Muutamassa mainittiin sana synteettinen. Mitä tekee synteettinen jossain terveys -alkuliitteisessä penkkivellissä? Ja edelleenkään en ymmärrä superfuudisoimista. En.
Enkä ymmärrä myöskään sitä, että kritiikittä niellään ihammitävaan. Kunhan se on jonkun tunnetusti tunnetun ja likimelkein kuuluisan mahdollisesti jopa hyvännäköisen tai ainakin tekotukalla varustetun ehkä jopa ihmeellisesti, pyytämättä ja yllättäen valaistuneen, tervehtyneen tai ainoastaan markkinoinnista arvosanan 5 saaneen tyypin huolellisesti laatima likiarvoterveystotuus. Kannattaisi käyttää niitä glutamaatin syömiä aivoja. Minulla alkaa kritisointi myös tuota glutamaattihysteriaa kohtaan kohta. Olisiko kuitenkin eroa luonnollisen ja synteettisesti valmistetun välillä? Olisikohan??

Aaah, saarnamiesten tiuha joukkue. Näissä sitä piisaa joka lähtöön sukupuoleen, ihonväriin, pituuteen(myös sen), koulutukseen, kouluttamattomuuteen ja muuten vaan kaikkeen katsomatta. Varsinkin karvoihin. Tästä veijariletkasta löytyy jokaiselle oma kotitonttu. Jos haluat olla tiukkapipoinen ruokaniuhottaja, liity samankaltaisen nillittäjän remmiin ja maailma pelastuu. Jos haluat olla joviaali sukankuluttaja ja syödä joskus vaikkapa pätkän jauhomakkaraa sinapin ja kaljan kanssa kylmänä, siis syötävät kylmänä, niin etsi verkosta kaltaisesi. Jos haluat julistaa tulta ja tulikiveä nykysyömisen ylle, niin kaiva lapiolla, hakulla ja kauhakuormaajalla netin synkistä uumenista rikille uhoava perkele, joka julistaa maailmaloppua joka ikisen eineksen syöjälle anno domini nyt, heti, huomenna tai ainakin ensi viikon perjantaina. Löydät myös helvetintulta, vaivaa, itkua ja hammasten kiristystä. Päätät luovuttaa jo ennen kuin aloitat. Mitään. Siinä ohessa tämä joukkio kauppaa aneita, rihkamaa, horoskooppeja, kirjallisuutta, asusteita ja kaikkea uskoonsa liittyvää materiaalia, josta on hankala seuloa itselle tarpeellisimmat tuotteet ennestäänkin roippeen ja roinan täyttämään huusholliin.

Ja voi ihanuus! Julistajat! Ei pelkästään naiset vaan myös miehet. Heistä irtosivat sekä itku että nauru. Kummatkin sekä pienempänä että huutoversiona. Ketään en lainaa suoraan, sillä en välitä siitä, että oven takana punottaa jonkin sortin punaniskainen taliaivo, jonkan kanssa kinaaminen on sama, kuin keskustelut akvaariokalojen kanssa. Minä en ymmärrä miekkapyrstöä eikä se minua. Sen verran kaukana olivat muutamalla järjenhivenet neuvokeissansa! Minullakin oli parempi, pakinoitsija Ollilta varastettu idea, Laihdutusväline Kuikka.

Se näiden julistajien ja muiden kohkaajien jäljiltä jäi kyllä mietityttämään, että ensinnäkin miten pelkästään sauvasirkan imitoiminen ihmiskeholla tekisi mielen onnelliseksi ja tasapainoiseksi? Miten lisää voimantunnetta, nälänpoistoa ja itsehallintaa pirtelöiden, pehmelöiden ja smoothieiden nautinta? Kuinka tekee onnen ja autuuden kivikautisen sapuskan nauttiminen, jos se nautinnon kohde on smoothie tai muu lälli? Esiäitimme taisivat kanniskella blenderiä pitkin kuravatukoita evästä etsiskellessään. Sinne sitten vaan marjat, sienet ja postimyynnistä tilatut jauheet? Entäs kuinka ravistaakaan ytimiä myöten virallisen ruokavalion noudattaminen puhdasoppisesti ja tiukasti? Voiko sen laittaa CV:een? Tai saako ylimääräisiä taivaspisteitä(tähtiä, sydämiä tai kukkasia) kun onnistuu päivän kulkemaan vähemmillä hiilihydraateilla, pekoninriekaleet huulesta roikkuen? Onko paratiisiin suora tie kalorien vähennyksellä ja kolmella salaatinlehdellä kitumisellä, kulautellen vettä sekaan?

Ja edelleenkin huomaan inhoavani sanaa leppoistaminen. Downshiftaaminen saa silmälasit heittämään pari volttia pääni päällä. Miksi ei kukaan enää rauhoitu, rauhoita tai ihan vaan pomppaa oravanpyörästä?
Senkään vuoksi en tähän linkittele kenenkään blogia hyvänä enkä huonona esimerkkinä, koska minusta se on tarpeetonta. Käyttäkää aivojanne. Normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa kyllä epuutella ja ihmetellä epäloogisuuksia, joita minunkin kirjoituksissani vilisee rutkasti! Kielioppivirheet ja huono kielenkäyttö mukaan lukien. Minäpä vetoankin siihen, että ne ovat tyylikeino. Että kun vähän käytteleepi harmaita aivosolujansa, niin voi kirkastua montakin hassua asiaa, joita täällä blogimaalimassa kuljeksii.

Viimelopuksi, tuota, äh ja öh, totaeikuniinku, *kiemurtelua,kiemurtelua* Pronutritionist -juutuuppiklippi oli jotenkin tunkenut minutkin näine ruotoisine blogeineni sinne sekaan, missä puhutaan asiaa. Meikäläinen vetelee mutkia suoriksi ja nauraa räkättää välillä selällään itselleen ja muille. On täällä sittenkin varmaan vähäsen asiaakin joukossa. Ja pientä merkitystäkin ravitsemusbloggauksen laajalla rintamalla. Nöyrä kiitos, Janne ja Reijo.