Canned health, instant wellness ja pure mua.
Hyvät ihmiset. Tänään pitäisi olla 14.5, kun laitoin tämän ajastuksella putkahtamaan simmujenne ulottuville. Että rokkenroll vaan, jos on joku muu päivä, kun tämä turahtaa tajuntaanne turhauttamaan.
Äimistelin tässä vastaikään ilmoille roiskahtanutta, erään ns. luontaistuoteketjun lärpäkettä. Löysin hyvin vähän luontaista koko lehdykästä. Enempi oli väsättyä, värkättyä ja tekemällä tehtyä. Toki pistelen itsekin lisäravinnetta toisen seuraksi purnukoista, mutta silti. Luontaistuote, joka on kasattu erinäisestä määrästä keinotekoisia kemiallisia aineita tai käsitelty tunnistamattomaksi, on minun pienen mieleni mielestä ihan jotain muuta. Completely diffrent. Tabua, jauhetta, töhnää ja kauniita pakkauksia. Justiinsa.
Sitten me hyväuskoiset, terveyttä nyt heti tavoittelevat ihmisparat menemme ja tyttösen suosituksesta ostamme puketin ja paketin ja pillerirasian, ja olemme aivan saatananpeetanan terveitä ja kauniita. Kaksi päivää. Ei auttanut pontius-venyttely eikä valuraudan heilauttelu, ainoa joka auttaisi olisi suomalaiskansallinen välineurheilu, leukakiikku. Ei kutistu läskikasa, kutistuu lompsa. Ja on pakko ostaa jotain halpaa ja nopeaa hiukopalaa. Vaikka äitien lihamakaronilootaa ja yksi tomaatti. Sillähän sitä elääkin jo monta päivää. Ja onhan hyllyssä monta purkkia terveellisiä lisä- ja väriaineita. Pahin nälkä hillitään sahajauhonmakuisilla patukoilla. Sekä veteensotkettavilla mössöillä, joita kehtaavat nimitellä vanukkaiksi. KORVIKKEITA, sanon minä.
Tämän jälkeen valitetaan vatsavaivoja. Kai niitä vaivoja tulee, kun mahaparka ei saa enää mitään luonnollista. Pussitettuja sössöjä ja lisää-vain-vesi -töhniä, jotain pirun smoothieita ja pillereitä. Ei tietenkään ne ole syypäitä, ne teollisesti tuotetut ja käsitellyt sörsselit, ei. Vaan viljat. Viljat on myrkkyä, tappavat talossa ja puutarhassa. Vilja ei ole ihmisravintoa eikä kelpaa näin ollen mihinkään. Ei ainakaan syötäväksi. Tämän kuullessaan jokainen tunnollinen, kiltti ja mielestään saatanan lihava nais- ja miesihminen kiikuttaa kaiken leipään ja jauhoihin viittaavankin pois silmistä. Jauhokaapissa tehdään Stalinin puhdistus. Ja lehdistä leikataan leipomoitten mainokset pois. Mutta pullahan ei ole sama asia, ja täytyyhän sitä iltapäiväkahvilla pullaa ja keksejä saada, että sitten jaksaa olla töissä kotiinlähtöön asti. Halloota, onko siellä korvienvälissä muuta, kuin kastunut pururata.
Eräs asia, mitä en myöskään ymmärrä laisinkaan on tämä smoothievimma. Ja varsinkin niihin työnnettävät aineet. Mahtaa olla herkullista, kun tunkee blenderiinsä eli suomen kauniilla kielellä, tehosekoittimeensa jotain hemmetin viherjauhetta, inkivääriä ja muita herrrrkkuja. Sitten surrursekaisin. Vatsaa jo pelkällä värillään kääntävä liemi huulien välistä sisään, purematta niellen. Yök. Ja se joka minulle nyt tulee väittämään, että tökötti imeytyy paremmin, kun se on hienonnettua. Joo, sanon minä, tervakin imeytyy perseestä paremmin kuin naamasta, että tervatkoon sen julkisesti näkymättömän päänsä. Kai ihmisellä on hampaat, että se puree ja rouskuttaa ja aloittaa sen ruoansulatuksen sylkensä entsyymeillä. Ainakin niin minulle on opetettu ja niin minä tietosanakirjasta luin, osasta O-R, sanasta ruoansulatus. Kai se tuo vatsalaukku hätkähtää tolaltaan, kun sinne hulahtaa läjä lähinnä lehmänpaskaa muistuttavaa töhnää, ja vielä kylmää, saatana.
Luulisin ihan näin maalaisjärjellä ajatellen, että kun pureksii ruokansa hyvin, niin ei tarvita sitä evästä niin helvetinmoista määrää, että pääsee kunnon mittoihin. Kuten minä. Kun on aina kiire, hoppu ja pitää olla koko ajan jossain muualla kuin syömässä rauhallisesti, niin kyllä kai sitä oppii nielemään appelsiinitkin kokonaisina kuorimatta. Ja on niiiin terveellistä, niin terveellistä. Suomalaisilla on liian lyhyet ruokatunnit. Niin koulussa kuin kotonakin. Organiseeraamalla työt ja muut asiat voisi olla hyödykästä vähän pidentää niitä sapuskointiaikoja. Ja kyllä minä syön mielummin happamia tyrnimarjoja kuin homeisia gojimarjoja, joiden alkuperä on hämäränhyssyn peitossa, piruvie. Mainostetaan kyllä joka puolella niin superina ja luonnollisena ja herkkuna näitä kaikenmaailman omituisuuksia. Minulle piisaavat ihan oman maan herkut. Klasissa on nyt kevään ensimmäinen satsi mustikan- ja vadelmanlehtiteetä. Ihan tästä puhtaasta lähiluonnosta.
Kyllä terveydellä ja purkkiterveydellä on vissi ero. Tosin onhan sellaisia tutkimuksia tosin mailma pullollaan, joissa on todisteltu plasebovaikutusten ylivertainen teho tehottomiin lääkkeisiin verrattuna. Äitini syötti minulle kakarana kalkkitabletteja, kun valitin kipuja. Jos eivät auttaneet, vasta sitten siirryttiin oikeisiin lääkkeisiin tai mentiin lekurin juttusille. Joka aina muisti kehua, kuinka terveen näköinen lapsi minä olin. Nykyneuvolakäyrien tuolla puolen. En ollut lihava. Purkista sain tosin kalkkirakeita ja deevitamiinia. Ja tarvittiin vauhtia lujasti, että meikäläisen luita saatiin poikki. Osteoporoosista ei ole vieläkään minkäänsortin hajua. Mutta pääkoppani kyllä olen kolaroidessani sotkenut pahan kerran, läski istuu päällä kuin tauti. Diabetes, tyyppi 2, inskat ja kaikki. Haaveilen edelleen insuliinista kokonaan eroon pääsemisestä.
Mutta nyt menen tekemään itselleni paistetuilla herkkusienillä, valkosipulilla ja juustolla kuorrutetun, grillatun kesäkurpitsaherkun. Ensin itketän ja grillaan paksun, pitkittäin leikatun kesäkurpitsasiivun, maustan chilillä ja inkiväärillä, varovasti, lätkin päälle paistetut, tuoreet herkkusieniviipaleet, ruttaan veitsenlappeella valkosipulinkynsiä lättänöiksi, kopsuttelen pilkkeiksi ja herkkusienten kanssa samaan paikkaan. Päälle juustoraastetta tai juustomurenia, ihan mitä tahansa juustoa, hetkeksi uuniin tai grilliin, niin että juusto vähän sulaa ja värittyy. Iäntäkohen. Onhan hyvvee. Syödään maiskutellen ja ahkerasti pureskellen. Joku guruntapainen on joskus sanonut, että vesikin olisi hyvä pureskella. Paskat smoothiesta, ne on tarkoitettu hampaattomille, uudet tekarit ja pureksimaan.
Äimistelin tässä vastaikään ilmoille roiskahtanutta, erään ns. luontaistuoteketjun lärpäkettä. Löysin hyvin vähän luontaista koko lehdykästä. Enempi oli väsättyä, värkättyä ja tekemällä tehtyä. Toki pistelen itsekin lisäravinnetta toisen seuraksi purnukoista, mutta silti. Luontaistuote, joka on kasattu erinäisestä määrästä keinotekoisia kemiallisia aineita tai käsitelty tunnistamattomaksi, on minun pienen mieleni mielestä ihan jotain muuta. Completely diffrent. Tabua, jauhetta, töhnää ja kauniita pakkauksia. Justiinsa.
Sitten me hyväuskoiset, terveyttä nyt heti tavoittelevat ihmisparat menemme ja tyttösen suosituksesta ostamme puketin ja paketin ja pillerirasian, ja olemme aivan saatananpeetanan terveitä ja kauniita. Kaksi päivää. Ei auttanut pontius-venyttely eikä valuraudan heilauttelu, ainoa joka auttaisi olisi suomalaiskansallinen välineurheilu, leukakiikku. Ei kutistu läskikasa, kutistuu lompsa. Ja on pakko ostaa jotain halpaa ja nopeaa hiukopalaa. Vaikka äitien lihamakaronilootaa ja yksi tomaatti. Sillähän sitä elääkin jo monta päivää. Ja onhan hyllyssä monta purkkia terveellisiä lisä- ja väriaineita. Pahin nälkä hillitään sahajauhonmakuisilla patukoilla. Sekä veteensotkettavilla mössöillä, joita kehtaavat nimitellä vanukkaiksi. KORVIKKEITA, sanon minä.
Tämän jälkeen valitetaan vatsavaivoja. Kai niitä vaivoja tulee, kun mahaparka ei saa enää mitään luonnollista. Pussitettuja sössöjä ja lisää-vain-vesi -töhniä, jotain pirun smoothieita ja pillereitä. Ei tietenkään ne ole syypäitä, ne teollisesti tuotetut ja käsitellyt sörsselit, ei. Vaan viljat. Viljat on myrkkyä, tappavat talossa ja puutarhassa. Vilja ei ole ihmisravintoa eikä kelpaa näin ollen mihinkään. Ei ainakaan syötäväksi. Tämän kuullessaan jokainen tunnollinen, kiltti ja mielestään saatanan lihava nais- ja miesihminen kiikuttaa kaiken leipään ja jauhoihin viittaavankin pois silmistä. Jauhokaapissa tehdään Stalinin puhdistus. Ja lehdistä leikataan leipomoitten mainokset pois. Mutta pullahan ei ole sama asia, ja täytyyhän sitä iltapäiväkahvilla pullaa ja keksejä saada, että sitten jaksaa olla töissä kotiinlähtöön asti. Halloota, onko siellä korvienvälissä muuta, kuin kastunut pururata.
Eräs asia, mitä en myöskään ymmärrä laisinkaan on tämä smoothievimma. Ja varsinkin niihin työnnettävät aineet. Mahtaa olla herkullista, kun tunkee blenderiinsä eli suomen kauniilla kielellä, tehosekoittimeensa jotain hemmetin viherjauhetta, inkivääriä ja muita herrrrkkuja. Sitten surrursekaisin. Vatsaa jo pelkällä värillään kääntävä liemi huulien välistä sisään, purematta niellen. Yök. Ja se joka minulle nyt tulee väittämään, että tökötti imeytyy paremmin, kun se on hienonnettua. Joo, sanon minä, tervakin imeytyy perseestä paremmin kuin naamasta, että tervatkoon sen julkisesti näkymättömän päänsä. Kai ihmisellä on hampaat, että se puree ja rouskuttaa ja aloittaa sen ruoansulatuksen sylkensä entsyymeillä. Ainakin niin minulle on opetettu ja niin minä tietosanakirjasta luin, osasta O-R, sanasta ruoansulatus. Kai se tuo vatsalaukku hätkähtää tolaltaan, kun sinne hulahtaa läjä lähinnä lehmänpaskaa muistuttavaa töhnää, ja vielä kylmää, saatana.
Luulisin ihan näin maalaisjärjellä ajatellen, että kun pureksii ruokansa hyvin, niin ei tarvita sitä evästä niin helvetinmoista määrää, että pääsee kunnon mittoihin. Kuten minä. Kun on aina kiire, hoppu ja pitää olla koko ajan jossain muualla kuin syömässä rauhallisesti, niin kyllä kai sitä oppii nielemään appelsiinitkin kokonaisina kuorimatta. Ja on niiiin terveellistä, niin terveellistä. Suomalaisilla on liian lyhyet ruokatunnit. Niin koulussa kuin kotonakin. Organiseeraamalla työt ja muut asiat voisi olla hyödykästä vähän pidentää niitä sapuskointiaikoja. Ja kyllä minä syön mielummin happamia tyrnimarjoja kuin homeisia gojimarjoja, joiden alkuperä on hämäränhyssyn peitossa, piruvie. Mainostetaan kyllä joka puolella niin superina ja luonnollisena ja herkkuna näitä kaikenmaailman omituisuuksia. Minulle piisaavat ihan oman maan herkut. Klasissa on nyt kevään ensimmäinen satsi mustikan- ja vadelmanlehtiteetä. Ihan tästä puhtaasta lähiluonnosta.
Kyllä terveydellä ja purkkiterveydellä on vissi ero. Tosin onhan sellaisia tutkimuksia tosin mailma pullollaan, joissa on todisteltu plasebovaikutusten ylivertainen teho tehottomiin lääkkeisiin verrattuna. Äitini syötti minulle kakarana kalkkitabletteja, kun valitin kipuja. Jos eivät auttaneet, vasta sitten siirryttiin oikeisiin lääkkeisiin tai mentiin lekurin juttusille. Joka aina muisti kehua, kuinka terveen näköinen lapsi minä olin. Nykyneuvolakäyrien tuolla puolen. En ollut lihava. Purkista sain tosin kalkkirakeita ja deevitamiinia. Ja tarvittiin vauhtia lujasti, että meikäläisen luita saatiin poikki. Osteoporoosista ei ole vieläkään minkäänsortin hajua. Mutta pääkoppani kyllä olen kolaroidessani sotkenut pahan kerran, läski istuu päällä kuin tauti. Diabetes, tyyppi 2, inskat ja kaikki. Haaveilen edelleen insuliinista kokonaan eroon pääsemisestä.
Mutta nyt menen tekemään itselleni paistetuilla herkkusienillä, valkosipulilla ja juustolla kuorrutetun, grillatun kesäkurpitsaherkun. Ensin itketän ja grillaan paksun, pitkittäin leikatun kesäkurpitsasiivun, maustan chilillä ja inkiväärillä, varovasti, lätkin päälle paistetut, tuoreet herkkusieniviipaleet, ruttaan veitsenlappeella valkosipulinkynsiä lättänöiksi, kopsuttelen pilkkeiksi ja herkkusienten kanssa samaan paikkaan. Päälle juustoraastetta tai juustomurenia, ihan mitä tahansa juustoa, hetkeksi uuniin tai grilliin, niin että juusto vähän sulaa ja värittyy. Iäntäkohen. Onhan hyvvee. Syödään maiskutellen ja ahkerasti pureskellen. Joku guruntapainen on joskus sanonut, että vesikin olisi hyvä pureskella. Paskat smoothiesta, ne on tarkoitettu hampaattomille, uudet tekarit ja pureksimaan.
Kommentit
TiinaKoo.
Luontaistuotteista ei tarvitse edes kertoa, mitä ne sisältävät, saati että olisi tutkittu, onko niistä jotain hyötyä tai mahdollisesti jollekulle jopa peräti haittaa. Kun haittoja ei ole tutkittu, niitä ei ole, kulkee luontaistuotekaupan asiakkaan aatos.
Kaikenlaisia terveysväittämiä saa esittää niin paljon kuin sielu sietää, kun luontaistuotteita ei koske lääke- eikä elintarvikelaki. Minä tuntisin oloni hyvin paljon turvallisemmaksi, jos terveysväittämät olisivat todistettuja, ja jos kaikki luontaistuotekaupan rohdokset tutkittaisiin samalla tarkkuudella kuin "viralliset" lääkkeet. Silloin tietäisin, mitä niissä on, mihin ne vaikuttavat ja minkälaisia sivuvaikutuksia käytöllä voi olla.
Sillä niitä on, nyt niistä vain ei kerrota.
Goji-marjojen sun muiden epämääräisyyksien suosio todistaa mainonnan ja markkinoinnin voimasta. Eihän mustikka voi olla mitään superfoodia, kun se ei maksa mitään ja kasvaa joka metsässä, ihan liian arkinen ja tavallinen tuote.