Katkokirjoittelua ja -ajattelua.

Koska ajatukseni katkokävelevät, niin hyppyseni katkokirjoittelevat. Vasen käsi ei ole ihan niiin hyvä kirjoittamisen jalossa taidossa, kuin oikeani. Siis käsi. Oikeassaolemisen tarvekin on vähän katkolla. Ja oikealta tulemisen. Kihisen siis liemissäni muuten vaan.

Lääkepoliittisen tilanteen tarkistaminen kertaheitolla paremmaksi on irroittanut minusta jonkin verran osia. Pääosin ulkopuolisia, eli vyötäröni kohdalla oleva paksunnos on kitistynyt nyt alle 130 senttiseksi. Eikös suunnilleen sen mittaiset mene kouluun. Jalkapohjieni varassa tasapainoileva painoni on nyt harventunut neljän kilon verran, jota pidän aivan loisteliaana määränä kolmen viikon jälkeen. Vähän rauhoittui siitä ennen Jussinpäivää saavutetusta tuloksesta, joka oli 3kg. Ja annos on nyt siinä hoitoannoksessa. Kokeilin myös suurempaa annostusta, jonka saisin ihan lekurin luvalla ottaa, mutta siitä tulikin jo kehno olotila, joten pärjäilen mukavasti tällä. Miksipä siis suurentelemaan.

Tässä satunnainen lukijani pyysi avaamaan historiani havisevia siipiä lääkesähläyksen osalta. Oookoo, en vanno, että muistan vuosikertoja mutta järjestyksen muistan kyllä..

Aloitus suoritettiin Oramet-merkkisellä lääkkeellä ja muistaakseni oli 500mg. Puolen vuoden päästä siihen laitettiin kylkeen Amaryl, sitä pienintä kokoa. Kävin diabeteshoitajalla jonkun kerran ohjauksessa. Sain sokurimittarin, liuskoja, esitteitä ja niin paljon tietoa, että nikottelin kaksi viikkoa. Väsymys vähän hellitti. Eikä aikaakaan, kun sain jo verenpainelääkkeet. Yskin kuin keuhkotautinen ja lääke vaihdettiin. Yskänpuuskat loppuivat siihen. Amaryliä hilattiin ylöspäin. Ensin lisättiin toinen pilleri. Sitten pillerien vahvuutta rukattiin. Amaryliä nostettiin. Arvottiin pillerien ottamisaikoja. Lisättiin Oramet kolmeen pilleriin päivässä. Ei vaihdettu toiseen. Amarylin vahvuutta nostettiin. Vaihdettiin verenpainelääkettä. Ja taas yskittiin. Vaihdettiin verenpainelääke takaisin samaan, kuin mitä edelleenkin syön. Kaikissa väleissä kokeiltiin jotain statiinia tai muuta kolesterolinalentajaa. Joista tuli kaikensorttisia oireita päänsäryistä katkokävelyyn ja tolkuttomiin lihaskipuihin. Ja insuliini tuli mukaan kuvioihin jo 2004 keväällä. Aloitusannos oli 2 yksikköä. Päädyin KAHTEENSATAAN.
Nyt olen päässyt eroon ateriainskasta ja pitkä insuliinikin on alentunut jo alle 200 yksikön, ollen nyt 170 yksikköä. KOLMESSA VIIKOSSA, sen jälkeen, kun sain rohkeasti ylipuhuttua arvauskeskuksen noitatohtorin. Eli keräsin rahaa liraglutidiin. Ensimmäinen aski maksoi 195 euroa ja sentit päälle. Sain myös B-todistuksen lääkekorvausta varten, ja nyt ainoastaan KELAssa työskentelevä byrokraatti voi evätä minulta lääkekorvauksen.

Kappas vain, onkin välipalan aika. Jospa vaikka nauttisin lasin vettä. Ei nimittäin ole nälkä ja verensokerikin on täysin normaali. 5,8mmol. Eikä sen paljon tuota pienempi minulla pidäkään olla. Tulen muuten kiukkuiseksi vanhaksi akaksi.