MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Kyllä taas saa virrata vettä Vandaalien joessa ja muissakin pikkupurosissa ennenkuin on maailma mallillaan. Millään mallilla. On ollut jälleen sellainen kuukauden loppu, että olin vähällä lopettaa bloggaamisen, syömisen, kävelemisen, lukemisen, lehtiten tilaamisen ja paljon muuta. Perkele. Ei ole kasvanut kuin vitutus. Puutarhassa siis ei juuri mikään ole kasvanut. Eikä kyllä pienentynytkään. Varsin siis tasaista menoa. Tähän menoamiseen kehitteli kuprun myös erilaiset blogistanian uumenien ilmiöt. Siitä se vitutus vaan kasvoi. Tietenkään ei pitäisi, mutta aika ajoin potemani paha PMS laittaa ajukoppani kuori- ja muut kerrokset mitä kummallisimpiin vinkkeleihin. Ensin alkoi vituttaa se, että kopioimalla onneen -uutisten harrastajien määrä tuntui kasvaneen megalomaanisiin mittakaavoihin. Surffasin mihin vaan, niin vastassa oli kopioitu uutinen. Ei yritystäkään referointiin tai linkitykseen kuin minimaalisesti. Seuraavaksi minut sai haudan partaalle eipäsjuupastelu hifistelyn tiimolla....

Myllyteollisuus eli tämähäntä leipäaineisiin kallellaan oleva työnsarka on huolissaan suomalaisen leivänkulutuksesta. Minun mielestäni ei voida puhua varsinaisesti enää leivästä vaan teollisesta hötöstä, joka ei ainakaan paranna terveyttä.Pienet myllyt häipyvät muistojen joukkoon ja isot valittavat kustannustehokkuuden laskua. Puolivalmisteita kehitellään sen sijaan, että joka kulmaan, kivikkoon ja konnulle nousisi pienleipomo, jossa tehtäisiin taatusti käsityönä herkullinen leipä päivittäin. Se olisi niin mukava tuoreena kaapata sitten kainaloon, ken sellaista kaipaapi! Varmasti vielä moni, vaikka leipomoteollisuus muuta antaa ymmärtää. Olin inha ja näppäsin kaupassa kuvan eräänkin leipäpussin tuoteselosteesta. Se on tässä:  Vehnäjauho, vesi, lesty ruisjauho, hiiva, vehnägluteeni, osittain kovetettu kasvirasva, perunahiutale, suola, ruismallas, emulgointiaine E471 Ja vielä toisestakin: Vehnäjauho vesi, hiiva, sokeri, kananmuna, laktoositon voi, glukoosi, maitoproteiini, suol...

Tässä taannoin ryntäilin ympäri vasta-avattua ja tuntemattomassa järjestyksessä tavaraa taritsevaa kauppapuotia. Oli maustekastiketta ja kissanruokaa, lastenvaippoja ja palvelutiski. Maitohylly oli kivasti piilotettu perimmäiseksi ja jotenkin jäi sekava olotila kaupassa kaahaamisesta. Ahtaudentuntua ei poistanut edes soutaminen veneellä keskelle lampea. Oli se vaan taas myymäläsuunnittelijan taidonnäyte numero yksi! Alku oli kyllä lupaava, kun oli vielä tilaa. Mutta tuntui, kuin hyllyt olisi ahdettu alati pienenevään tilaan kohden maito-osastoa. Puistattaa edelleen. Tästäpä sitä saa oivallisen aasinsillan pieksämään markkinointia ja mainontaa noin yleensä. Tästä oli jo joku älähtänyt/jotkut älähdelleet helzinski pravdassa eli hesarissa näin meidän kesken. En nyt jaksa mennä koko viikon hesarisumaa purkamaan, mutta kuitenkin. Samoin tuntui jotenkin hiuksianostattavalta tämän artikkelin anti Mediuutisten sivuilla. Tietenkin, kun tarkastelee artikkelia sen valossa, että mitä viimeisen ...

Sitä on taas kevättulvaa virrannut paikallisessa Mississipissä ihan kiitettävästi edellisestä postauksestani. On vaan sen verran ollut pollassani yli-, ali- ja tyhjäkäyntiä sekä migreenin muodossa että monessa muussakin, ettei ole oikein ottanut tuulta alleen tämä naputtelu, edes puutarhaus ei ole tässä oikein onnistunut viime päivinä. Noh, galsaahan sitä on ollutkin eikä galsassa kelissä paljon huvita mikään. Eritoten, jos on vielä matalapainetta ja pilvistä. Ohut yläpilvi menettelee vielä. Jaa, minä taas eksyn aiheesta. Tai siis aiheettomuudesta. Tässä olen viime päivinä yrittänyt sisäistää asioita lukemalla. Posti on kantanut autonjouset natisten minulle uusia oppaita, luettavaa ja kahlattavaa. Olen tutustunut niiden välityksellä uusiin maailmoihin, kuten esimerkiksi erilaisiin tyyppeihin. Heh, heleppoa kuin heinänteko. Sanoisin, ettei ollenkaan. Olen kyllä nopea lukemaan ja nopea sisäistämään, mutta muutama asia aina jää kaihertamaan tuonne mielen reunoille. Ja nyt ne aiheuttivat...

Mitä teille sanoo sana "laihdutusleikkaus". Taudinhoitoni tässä vaiheessa ompelulangan taa piiloon mahtuva tyttöihminen, jolla on lääketieteellinen peruskoulutus, ehdotti minulle laihdutusleikkausta. Olin jo nousta tuolille seisomaan. En kuitenkaan. Aloin penätä haittoja. Millaista leikkausta oli typsykkä minulle kaavaillut? Pantaa vatsalaukkuun? Vatsalaukun ohitusta? Vaiko mitäkö. Miten esim. ohitusleikkaus vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen? Entäs jos saan ahimimiskohtauksen? Tai ahmin sokeriherkkuja? Pystynkö oksentamaan, jos tulee oksennustauti? Entäpäs jos pitää kesäkuumalla juoda riittävästi? Onko järkeä hoitaa seurausta, jos ei syyhyn pystytä puuttumaan hänen mielestään riittävällä nopeudella? Pitää olla ennen leikkausta laihduttanut pussidietillä N kiloa. Ryhmässä pitää olla sen ja sen aikaa, että saadaan annoskoot paikoilleen. Enkä jaksa kuukkeloida sitä, mitä kaikkea laihdutusleikkaus oikein pitää sisällään. Kuulosti siinä lyhykäisesti esiteltynä siltä, että homma ...

Käyskellessänin kirjastolaitoksen lehdykäishyllin tietämillä, hyppi silmilleni erisorttisia ruokalehtiä. Sekä kodinviihdyke-, teepäs-itte-tumpelo- ja muita alannaisten lehikäisiä. Poimin summan mutikaisessa niistä muutamia hyppyseeni. Selaillessan aviiseja, artikkelien monenlainen kirjo ilahdutti sydäntäni. Toisaalta muuansissa korealle ja kiiltävälle paperille rykäistyissä lehdissä oli jänniä asioita. Ajoittain tuli mieleen ravintolaopas tai ravintola-arvostelu. Jehna. Siinä olisikin minulle ammatti. Ravintolakriitikko. Vai kriikuna, mikähän hän lienee. Olen joistakin lehdistä, siis vähemmän kiiltopintaisistakin, seurannut tätä Suomeenkin lonkeronsa ulottanutta trendiä. Ravintoloiden asettelemista paremmuusjärjestykseen tähdillä ja ilman. Lehtien toimittajat kulkevat ympäriinsä kaulukset pystyssä ja käyvät salanimellä popsimassa herkut makoisiin suihinsa ja lehden piikkiin. En tiä. Ja bloggaajat seuraavat hissukseen perässä. Sain tästä syöttölöiden kritisoinnista jossain vaiheessa e...

Paras tapa pudottaa painoa, on ulkoistaa kaikki ruumiintoiminnot esimerkiksi sairaalalle ja krematoriolle. Senhän nyt arvaa. Seuraavaksi paras on tietenkin rääkätä itsensä henkihieveriin olemalla syömättä joitain tietynkaltaisia ruoka-aineita. Kuten minä. Minähän tunnetusti välttelen pottuja, potaskaa ja viljaa, laareissa ja ilman laareja. Laardi sen sijaan maistuisi, muttei sitä saa mistään. Näiden perässä marssivat paririvissä rasvattomat ja kevyet vaihtoehdot. Joita eivät osta kuin naamastaan harmaat askeetikot, jotka naukuvat rasvattomuuttaan joka puolella Suomea ja lihavat, jotka pyrkivät keventymään keventämällä ruokavaliotaan ja kukkaroaan, mutta kovin keinotekoisesti. Loppuviimeeksi esiinmarssin suorittavat trendien perässähiihtäjät, joille mikään ei ole hyväksi. Ei voi liikkua, kun tulee hiki. Ei voi syödä kevyttuotteita, kun ne on niin kalliita. Ei voi käydä julkisessa vessassa kun on niin ujo. Eikä voi itse tehdä, kun hella likaantuu. Vaikka halutaan bikinikuntoon kesäksi. T...

Tulin entistä hullummaksi lueskellessani uusien tutkimusten tuloksia, jota on aika liuta. Kiitän näiden juttujen linkittämisestä useitakin vaspuukissa asuvia tuttuja naamareita. Kiitos. Siitäkin. Tutkimuksia pärisee framille, kun kevätpörriäistä kukkiviin pajupuskiin. Ja kaikissa on tulosken jotain mullistavaa. Suola aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, joo, varsinkin jos sitä suolaa ei saa tarpeeksi. Hiilihydraattien kanssa pelaaminen saa aikaan ummetusta, toisille se tekee sen ummetuksen päähän. Rasva kerrostuu suoniisi, jos verenpaineen nousulta ehtii. Triglyseridit ovat välttämättömiä, eipäs vaan kolesteroli. Eipäs vaan voi. Eikun rasva yleensä. Mobil ykkönen voitelee rattaat ja vaunut sekä suolet. Eikun lihaa pitää syörä, ja kallaa. EI kallakukkaa vaan kalaa, fisua, Hiatasen affenaa ja yrttejä yllinkyllin! Ei omenoille, alas appelsiinit ja ananakset, vihaamme viljaa, paheksumme perunaa ja pastaa, emme osta reilusti Reilun kaupan banaania. MITÄ HITTOA TÄSSÄ SITTEN USKALTAA EN...

Sitämyöten pistin pystyyn myös blogin, joka on omistettu Hontelolle Auringonkukalle, linkki sivupalkissa. Sieltä voitte lukea kompurointiani kukkien, hyötykasvien ja sen sellaisten parissa. Ei mene, niinkuin Strömsössä, mutta mitäs sitten?

Tuommoinen löytyi Kotiruoka -kirjastani vuodelta 1930. Piti ihan katsoa resepti, kun sattui niin kivasti silmään tämä orleanssi. Vanukashan se, kyllä. Aika vekkuli sellainen. Reseptin pistän tähän loppuun. Ja tähän alkuun kiitän sitä tyyppiä, joka oli kantanut lähes käyttämättömän Kodin Keittiökirjaston roskalaatikkoon, josta se bongattiin ja toimitettiin pikku kätösiini. Siellä oli aivan upeita ideoita ja reseptejä. Annoskananpojat takaisin, sa***na! Samoin annoskalat!! En minä halua varttitonnin lohta pannulleni, tahdon 300g kirjolohen, jota voi jo kutsua forelliksi...Ja paljon muuta. Arvatkaa vaan, menenkö jälleen lehteilemään kyseistä kirjallisuutta? KYL-LÄ. Mikään ei virkistä niin paljon, kun kunnon reseptien tavaaminen koiraa rapsutellen. Jotenkin siinä rauhoittuu, verenpaine laskee ja maailman murheet unhettuvat! Viimeaikaiset touhotukseni eivät ole suoneet minulle aikaa tulla tilittämään tänne, että mikä nyt ottaa kupolista. Ehkä hyvä niin, sillä olisin saattanut kyllästyttää...