MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Mikähän erinommaanen ny on, kun tässä ärsyttää taas vähän kaikki. Aloin ärsyyntyä jo edellisestä postauksestani, kun nyt luettuna se tuntui osittain helvatillisen tekopyhältä jaarittelulta. Varpu oli kommentoinut sitä juuri sillä, että mikähän siinä on, ettemme osaa elää ja antaa toistenkin elää? Niin mikä? Entisessä elämässäni koin juuri näitä juttuja, etten "saanut olla rauhassa", vaan minulle tuli sellainen olo, että minua kytättiin. Tunne kasvoi hallitsemattomaksi pelkäämiseksi, ettei suunnilleen verhoja uskaltanut avata! Saati että olisi kuunnellut radiota tai katsonut telkkaria, varsinkaan myöhään illalla. Jos valot unohtuivat päälle, niin jo joku kyseli alkoholinkäytöstä. Tai jos sait itsesi kinnattua keppien kanssa kaupalle, niin olit luopio, joka jättää "toverit" pulaan. Auts! Tunsin, etten enää hallitse itseäni! Vaan se on joku ulkopuolinen, joka kertoo, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kuulkaa, arvatkaa onko ollut pitkä tie pois tuosta "hallitse...

Aamullinen säikähdys teki tepposet. En päässyt tänne näppylöimään yhtään mitään, virhekoodia vaan pukkasi. Niipä tyydyin polttelemaan tässä yöpaita päälläni, villasukat jalassa ja tukka sekaisin, vaikka mitä. Tupakit on kauempana, ja nyt ei ole tullut sitäkään lajia paljon harrastettua. Siis CD-levylle polttelin vanhan koneeni sisikuntaa. Mutta. Eiliseen läskikapina -postaukseeni viittoillen, mennäänpä vähän tähän juttuun: suvaitsevaisuus. Miten te käsitätte tämän käsitteen? Mitä suvaitsevaisuus oikeasti on teidän mielestänne? Onko suvaitsevaisuuden varjolla toisten ihmisten syyllistäminen teistä oikein? Entä painostaminen suvaitsevaisuudella? Oletko parempi ihminen, jos olet suvaitsevainen? Minkälaista on suvaitsevaisuutenne? Käytättekö suvaitsevaisuutta suojautumiseen vai lyömäaseena? Minä kun olen sitä mieltä, että suvaitsevaisuuden varjolla tehdään politiikkaa siinä missä kodin, uskonnon ja isänmaankin. Eli sitä käytetään hyväksi kaikin tavoin ja suvaitsevaisuus -parka kärsi...

Perustan perkele Lihavien Ihmisten Ihmisoikeussäätiön. Yksi syistä löytyy täältä: http://www.facebook.com/home.php?ref=home#/note.php?note_id=159718034659&ref=nf Mur.

Ihmettelin erinäisiäkin asioita tässä aamutuimaan, ja eksyin ruokasivuille, feissariin ja huomasin, että linkkilistastani puuttuu Raholan syötäviä sanoja. Rahola, muistaakseni Jaakko Rahola. Joka on kerännyt valtavan tietopankin tavallisen ja tavattomankin pulliaisen tutkittavaksi omille sivuilleen netin uumeniin. Kiitos siitäkin! Laitan tähän vielä linkinkin: http://www.ruokasanastot.net/ koska jäin niille jumiin puoleksi tunniksi...Taas. Usein bongailen tuolta ideoita, sillä tekstissä saattaa sellaisiakin vilahdella. Vaikka kyse on asiapitoisesta, joskus vähän kuivakastakin kirjoittelusta. Tai eihän tuo mitään "kirjoittelua" ole, ennemmin täyttä asiaa. Niin noh, mitäs tässä taas pitikään pähkiä. Joku mainitsi feissarin puolella sanat kilvoittelu ja askeesi. On meitä moneksi, totta kai! Mutta se mitä minä olen kautta aikain ihmetellyt, on tämä kilvoittelu, kisaaminen, kilpailu ja muu ottelu tämän laihtumisen kanssa. Kun esimerkiksi tuosta kilvoittelusta tulee todell...

Kiitos otsikosta Petri & Petterson Brass. Biisihän oli Päätön Polle. Siinä laulettiin justiin, että "mieltä mieletöntä ollaan vaan ja matkaan polle, ohoi!" Suomalainen 70 -luvun iskelmämusiikki on sanoituksineen ja covereineen edelleen ehtymätön ilonlähteeni ja sutkausteni pankki. Kiitos teille sanoittajille, jotka silloin värkkäilitte mitä moninaisimpia ilmaisuja. Upeeta! Olisin aikanaan halunnut liittyä joukkoonne, mutta kun ei ikä riittänyt. ...jaa, mistäs ... niin! JUU! Muistankin. Sekosin tuossa introssani niin intensiivisesti musiikkiin, että varsinainen asia meinasi unohtua tykkänään. Ajattelin pamista taas ja jälleen tuosta mielen voimasta. Mikä se on? Miten se toimii? Millä tavalla sitä voi käyttää? Onko mitään mieltä olla mieltä? Mielikö ohjaa meitä arkisiin ratkaisuihin? Millä mielellä? Siinä liuta vastausta vailla olevia kysymyksiä! Vastaan osaan itse, ja loppuja saattekin miettiä päissänne. Minusta mielen voima on yllättävän vähän huomioitu elementti tä...

Vaihteeksi värkkäilin itselleni maittavan sopan. Viimeviikkoista soppaakin olisi vielä ollut. Mutta käytin sitä lisukkeena. Siis: Vettä kiehumaan. Silputaan kiinanakaalia sopiva määrä samoin purjoa että myöskin kunnollinen chili Tehdään vedestä liemi, esim. kuutiota apuna käyttäen. Maustetaan kalakastikkeella, sillä thai -versiolla nuoc mam lienee nimeltään. Ripsautetaan joukkoon hitunen limettiä. "Vokataan" kaalisuikaleet, purjo ja chili. Sekoitetaan keskenään. Vedetään huuleen. Minä käytin lisukkeena vähän sitä edellistä keittoa. Siinä oli lihaa, ja se ei enää oikein ole keittoa...! Vaan pataa. Siis sitä vähän lautasen pohjalle päälle ammensin tätä tuoreempaa versiota. Hyvvee olj.

Tässä lainaus tuolta jostain alkukesältä: -lainaus itseltäni- Vähän henkilökohtaisia mittojani: pituus 169cm (OLI 170...), aloituspaino: 125 tai enemmän. Nyt 110 kg. Pahimmassa vaiheessa juoksin (=nilkutin) puntaria karkuun. Mutta tuo 125 on punnittu lääkärin vastaanotolla, joten se pitää paikkansa. Eli aloitin vissiin siitä. Ehkä. "Vyötärö" OLI pahimmoillaan 138cm...nyt "enää" 118cm! Vaihtelu on nyt 5cm ja 2kg ylöspäin. Tämä nykyinen 110-112 kg lienee jokin maaginen raja, koska vielä en ole päässyt tuon 110kg:n alapuolelle. Tai sitten vaaka on juuttunut . -lainaus loppuu, ihan itse-   Nyt olen tilanteessa: 112cm (joskin oli lauantaina taas 115cm) vyötäröllä, kroppani painaa 105 -107 kg! Vaikka vaakani onkin juutuksissa, niin olen silti varmahko, että näytti liki oikein. Lienee syytä ostaa uusi tuon koirankuseman vaakani tilalle.   Peuhaan par'aikaa keittokirjastossani ja yritän saada aikaan jotain herkkua. Ei ihan lenkkimakkara nyt iske, eikä munakas. ...