MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Oletko juuttunut arkeen, jossa ei tunnut tapahtuvan mitään. Eikö tapahtumia kalenterissa? Viekö työsi kaiken aikasi? Etkö selviä omista ajatuksistasi? Oletko työtön viisikymmenvuotias uraohjus?   Onko naapurissa kaikki paremmin? Eikö maisema näytä maisemalta? Menetkö kipsiin kaupassa? Tuntuvatko vaatteesi oudoilta? Sinulla on selkeästi elämä hukassa ja elät väärin! Nyt näillä helpoilla kikoilla voit saada autuuden ja kaiken parhaimmista upeimman elämäkokemuksen, jota et ole edes uneksinut saavasi. Kas näin elämä onnistuu parhaiten. 1. Syötkö ruokaa vai ruoakkeita ja korvikkeita? Eikö jääkaapissasi ole valon lisäksi kuin vissyvettä? Ota nyt seuraava askel kaupan, verkkokaupan tai elintarvikeliikkeen suuntaan. Täytä jääkaappisi ruoalla, joka on ruokaa ja maistuu. Siis välttele eineksiä ja korvikkeita. 2. Viekö painonpudotus kaiken aikasi, joka jää työnteolta? Juu, kyllä vain! Lopeta hikkarointi. Painoasiat eivät ole kurttuotsaisten hommia. Ne pitää suorittaa? Eipäs. Painonpudotuk...

Paha kertomus.  Yritteleiksin tässä miettiä, että mikä oli se niitti, joka katkaisi hanhen selän enkä tullut viisastakaan hurskaammaksi. Oliko se ainainen lihominen. Oliko ehkä fyysinen 27/7 -kärsimys jatkuvien kipujen muodossa. Oliko peräti se, että menin työpaikkaan, jossa en kuitenkaan viihtynyt enkä uskonut sitä pientä ääntä kellossani, joka moiki korvat lukkoon. Tai jopa lääkityksen yhteisvaikutukset? Varmaan koko paletti yhdessä. Sekaan kun heitettiin vielä pari-kolme puutaheinää (tre och hö) puhuvaa idioottia, niin liemestä tuli kyllä paksu, tulinen ja painava. Monesti keitetty. Arvosteluja ei olisi pitänyt missään tapauksessa kuunnella lainkaan, lääkityksen rukkaamisessa olisi pitänyt uskoa itseään ja idiooteilta olisi pitänyt katkaista kaula, kieli ja raajat heti eikä vasta tilipäivänä. Nih. Jälkiviisaus se on ajokoirankin hyve. Elämää mielikuvituksessa Koko paskanjauhantahan tässä blogissa alkoi siis jo viisi vuotta sitten. Kun koin ruokaherätyksen ikilaihduttajan om...

Ajatelkaapa omalle kohallenne, nii. Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa olen rynnännyt ajatusten barrikaadeille sen kummemmin ajattelematta. Ajatuksena, johtoajatuksena, oli silloin viisi vuotta sitten koota tämä blogi täyteen ajatuksia laihtumisesta ruokavaliolla. Nimenomaan kunnolla kakkostyypin diabeetikolle sopivalla ruokavaliolla. Tästä tulikin ajatusten synkeä vuo, jossa ajattelematta kirjoitettujen lätinöiden loppumaton suo rääkkää kaikkia tätä lukemaan erehtyneitä. Ajatelkaapa, jos olisi oikein ajateltukin mitä kirjoitellaan. Ei kirjoiteta, vaan kirjoitellaan. Vähän niinkuin kaikki autoilijat asian tietävät, että ajellaan. Ei ajeta. Sillä jos kaikki ajaisivat, niin ajeleminen jäisi vähiin ja kolarisumatkin puolittuisivat. Se liikennepolitiikasta. Mitä syömiseen ja sen sietämättömyyteen tulee, olen jännityksellä odottanut Keltaisen Lehdistön julkimointia aiheesta "Oletko pyyhkinyt perseesi vuosia väärin? Katso kohottavat kuvat oikeasta tekniikasta!". Kun ne ovat...

Olisi pitänyt, pitäisi, varmaan ehkä olisi, jos olisin. Tuollahan sitä selitykset aloitetaan. Oli kyse sitten terveyden-, sairauden-, ihon- tai muun asian hoidosta. Olisi pitänyt laittaa aurikorasvaa, olisi pitänyt syödä silliä. Olisi pitänyt, ehkä olisi pitänyt. Että jotta! Mutta kun, että. Eräs seuraamani ryhmä tuolla Vaspuukin uumenissa on syömmeni lähistöllä viihtyvään ruokatottumuksiin suuntautunut Karppi -porukka. Ajoittain siellä leimahtelee keskusteluja aiheen "liikaa hiilihydraatteja" -tiimoilta. Joku mainitsi voivansa syödä purkillisen silliä yhdeltä istumalta. Heti alkoi kauhistelu, että sillissä on sokeria. Kauheita määriä! Jooh. Ottiatuota. Tieteen näkökantilta tutkiminen on kaiken alku ja juuri. Ja tutkimustulosten vääristely. Äsh, eikun parantelu. Tarkoitan sittenkin, että tulosten julkaisu vain hieman valikoiden. Sillälailla valikoiden, kuinka tutkimuksen tuloksia tarvitaan. Vähän niinkuin tarveharkintaisesti. Jos tutkimus osoittaa, että tupakka...

Mitäs minun pitikään? Jaa-a, kun taas pätkii, niin pätkiköön. Jänskättää vaan, että tuleeko kirjallinen oksennukseni framille sille laatimanani päivänä, päivää ennen vaiko peräti myöhässä. Sen kun tietäisi. Mene ja tiedä. Tietämättömyydestä on jälleen tullut luettua juttu jos toinenkin, varsinkin kolmas. Epuuttelen mielessäni sitä, että kuinka helvetin hukkateillä ovat nykyihmiset. Missä se mahtaa maalaisjärki maleksia silloin, kun suomalaista persujunttia viedään kaupoille. Joko torille tai sitten ihan tavan ruokakauppaan. Ehdoton ehkäily alkaa jo kilometriä ennen. Ostaisiko sitä tai tätä. Tai ostaisiko sittenkin tota. Eikun ostankin niitä mikroskooppisen pieneksi sörsseliksi pilkottuja lihalimppejä, jota karjalanpaistiksi rasian kannessa mainitaan. NOT! Ostin tässä taannoin moista moskaa, paljastui lähes syömäkelvottomaksi. Karjalanpaistilihat pitää olla kunnon kuutioita eikä pikkusormenpään kokoista silppua. En lähettänyt palatutetta valmistajalle ja nyt harmittaa. Karjalanpaistis...

Törmäilty on taasen siellä ja täällä, Blogistaniassakin, kaikensorttisiin mätönhillintäjuttuihin. Puhumattakaan kusenvärisestä lehdistöstä saati valtavirran päivälehdykäisistä. Siis törmäilty on ravitsemuksellisiin asioihin. Eräskin julistus käsitti sokerittoman vuoden viettämisen vaikeuden ja sen jälkeiset ajat. No joo, ihminen on kummallinen epeli. Outoa ei minusta ole ollenkaan se, että etsitään sitä kaikkein helpointa ja nopeinta keinoa kaikkeen. Laiskuus on hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Mutta minusta jotenkin vaan tuntuu, että sekään ei sovi aivan kaikkeen. Edes syömisessä. Tai ehkäpä juuri siinä. Luin muutamiakin sivustoja siinä toivossa, että edes jossain sanottaisiin jotain järjellistä. Turha oli työni ja toivoni sain kaivoon heittää. "Tämä kikka saattaa auttaa laihtumaan". Siinä oli pari semmoista sanaa, jotka musersivat toivon heti: SAATTAA ja KIKKA. Näitä oli paljon, aivan liian paljon! Pullapoliisi oli järjen ääni tässä hutunkeitossa. Lukekaapa juttu tä...

Nyt kun kaikki ämmäinaviisit ja itseäänkunnioittavat fitnessshitnesslehdykät sekä muut maanvaivat ovat vääränään erisorttisia keinoja päästä hengestä, terveydestä ja elämänilosta, ilahdutan teitä kertomalla, että olen selvittänyt laihtumisen perimmäisen mysteerin. Millekään ei kertakaikkiaan tarvitse tehdä mitään. Ei millekään. Paitsi syömiselle. Tietenkin, arvoisat pannarinpurijat. Syömiselle pitää tehdä jotain, että laihtuu. Siis jättää se tekemättä. Takuuvarmat tulokset. Vähän niinkuin, että jätät panematta ilman kondomia. Ei tule lapsia eikä klamydiaa. Eikä muutakaan. Syömistä siis pitää varoa, kuin kipeetä pi...pikkusormea. Ei missään nimessä aleta röystäilemään millään jättiannoksella kerrosburgereita ja ranskalaisia punaviinejä. Tai vaan ranskalaisia. Ketsupilla, majoneesilla ja kurkkusalaatilla. Korvia vaan luimuun, ainakin te, jotka kuvittelette pääsevänne kiloista eroon ilman vaivaa ja ponnistelua, vähän niinkuin vetäisitte vessan. Svooosh! Sinne meni kymmenen kiloa! Tai k...