MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Syömisen järkyttävä keveys teki minulle tepposet taannoin äitilässä ollessani. Pistelin hyvällä halulla iäntäkohen parit herkut ja kaffen kanssa. Totta kai. Kahviaddikti suomalainen vetelee kyllä mitä vaan rautanauloista koivuntuoheen, kunhan on kahvia. Nyt oli pari kalapitoista hiukopalaa taltrikilla. Sekä tutun tättäräisen vääntämää jännittävänoloista ns. makeaa. Aika vekkuli paistos, en ole varma tahdonko reseptiä kysellä. Enkä ole varma, oliko kyseessä edes paistos vai muuten vaan pieleen mennyt leipomotuote. Ei se pahaa ollut, mutten tosiaankaan tiedä, miten sitä nimittäisin! Olemme molemmat, äitini ja minä, lähestulkoon ammattilaihduttajia, jotka seuraavat diettirintaman viimeisiä huutoja. Huhuu. Mikään inhimilliseen viittaava ei ole vierasta ja molemmat olemme reilusti ylipainoisia, ja meillä on siihen miljoonia syitä. Parempia ja peräti vielä huonompia. Emme ajoittain usko niihin itsekään. Emme usko edes noudattamiimme ruokavaliohin. Siksipä satunnaisgeneroimme hyviä ja vielä...

Eilen sohvanpohjalla maatessani katselin toisella silmälasin puolikkaalla teeveeseetä ja toisella puolikkaalla pälyilin kasaa keitto- ja muita kirjoja. Pitäsi käväistä kirjastossa jälleen ja taas. Se oli noin päällimmäisenä mielessä. Teeveesee suolsi joitain vähä-älyisiä mainospätkiä ja nehän ovat minulle suorastaan taivaanmannaa ulukomuankielisten ruokaohjelmien ohella. Kyllä, kyttää mainosten sanomaa, rakennetta ja kontekstia, jossa tuote tai mielellään mielikuva tuotteen käyttäjästä esitetään. Samoin salavihaisesti tiiraan näitä ruokaohjelmien käännöksiä, kuten toinen lukijoistani ehkä muistaa. Molemmissa on hassuuksia ihan ääneennauramista varten. Yön yli nukuskeltuani, nimenomaan, näin aamukahvin korvalla jyrähti käsinkosketeltavasti mieleen, että ravitsemusgenressä voisi ollakin ihan aiheita mainosnikkarille a-kirjaimesta tajun tuolle puolen. Mikä ettei! Näin jo itseni palaverissa tyhjän pöydän, fläppitaulun, videotykin ja uneliaan, mutta vaivaisesti innokkaan porukan kera. Kah...

Tööttäsin ottani vaspuukissa suoraan pronutritionistin linkkaamaan uudisointiin. En puhu nyt siitä, että pronutritionist tai uutinen ontuu. Oli vaan sellainen uutinen, joista olen vouhkannut tässä epäjärjestykseisessä ja omituisesti polveilevassa bloggausmaailmassani. Koski nimittäin "lääkkeenomaisia laihdutustuotteita", juuri niitä ihmeitä ja kummia lupaavia pillereitä ja pullereita, joita syömällä saat upean vartalon, laihdut vaivattomasti mitään asialle tekemättä, syöt vain niitä hemmetin pillereitä. Ja samalla pelastuu mailma ja kaikki. Niilin tulvat palaavat, Kaksoisvirtain maasta nousee uusi kuningas, löydetään muutama uusi manner ja meritie Intiaan lyhenee tuhansia merimaileja. Juurikin näin. Lupaukset, joita näiden tököttien mainokset suoltavat simmujemme nähtäville, ovat tuota luokkaa. Ota vuoteesi ja käy! Oletteko panneet merkille, että kaikki nämä ihmepillerit ovat suunnilleen saman näköisiä, kokoisia ja makuisia, juuttuvat kurkkuun samalla tavoin ja saavat kakom...

Tässä kun on pari viikkoa nähnyt sekalaisia ja -via painajaisia ra-vit-se-mus-te-ra-peu-tis-ta, niin tulin ajatelleeksi, että mikä se on sellainen asia, joka minussa herättää uinuvan perkeleen. Siis sekä minussa että vastapelurissa. Olen huomannut, että ammatti-ihmisissä on eroja. Toiset onnistuvat ja toiset eivät onnistu. Pari tyyppiä selkeästi on kokenut minut jonkinsortin "Marshmallow Man" -tyyppiseksi kummajaiseksi. Marshmallow Man vaappui leffassa Ghostbusters. Kyseisen leffan voisin vilmatiseerata uudelleen, minä vastaan muut. Mutta joku pikku asia käytöksessäni tai tavassani ilmaista itseäni saa toisen osapuolen hyökkyylinjalle. Sitäkin minä olen pohdiskellut, että minkä vimmatun takia nyt soditaan ruokasotia? Mikä tekee niin herkäksi sen, että ruoka on tavalla tai toisella osallisena uutisointia vähän joka rintamalla. Siinä se tuli taas, rintamalla, selvää sotasanastoa. Minua viisaammat ihmiset bloggailevat sinne ja tänne, kommentoivat ja patoavat kuohuntaa. Minä pu...

Ostitko Luomua? Eikö maistu? Mitä? Eikö olekaan Luomu, kuten äitien tekemää? Eikö maistu välipalalle, mitä söit, kun äiti ja iskä oli duunissa? Eikö se Luomu olekaan sellaista, miten sitä on mainostettu! Herranjestas! Joku nyt heti tilille tästä huijauksesta! Mautonta köntsää myydään Luomuna! Eihän tätä syö naapurin laporatorionnoutajakaan vinkumatta! Tehkää jotain! Ei hätää, ainahan voit ostaa pussillisen lisäaineita! Kaupan hyllillä asuu kaikensorttista pussukkaa, jossa piilevät kaikki mahdolliset arominvahventeet ja lisäaineet, joilla saat teollisen maun kotona tehtyihin ruokiisi. Ja aivan ilman arroganttia katsantoa! Ei tarvitse käydä yhdessäkään blogissa lukemassa, kuinka on kamalaa, kun lisätään lisäaineita ihmisravintoon ja saadaan se maistumaan ties miltä. Eikä tarvitse mennä iltapäivä- ja terveyslehtien uutisointeihin, että lisäaineet on karmeita ja tappavat talossa ja puutarhassa. Ei tarvitse kuunnella ensimmäistäkään telsaohjelmaa(eihän niitä kukaan katso, kun telkka on va...

Sisältää mainoksia, kehumista, kiehumista, pakasteita ja muuta sälää. Tässä seikkaillessani vaspuukin ihmeellisessä maailmassa oli toveri Ani växännyt herkullisen kuuloisen härjänhäntäsopan. Mikä ettei! Häränhäntiä on syötetty nykymaailmassa pääasiassa koirille. Mutta ne saavat herkutella siis niin hyvällä eväällä, että ei paremmasta väliä! Vesi tulee kielelle, kun ajattelinkin soppaa. Varmaan pitää karauttaa kaupalle vaatimaan härjänhäntiä! Tuossa kaveriltani kuulin jokin aika sitten, että Kirkkonummen pohjoisen osan eläjillä on erinomainen luomuun panostava kauppapuoti. Mainostetaanpa tässä sen verran, että Jonttessa kannattaa vierailla, jos Lapinkylään sattuu matka käymään. Mainosten mukaan löytyy luomupossua ja -nautaa, porobokseja on saatavilla. Lähituottajien tuotteitakin löytyy! Mikäs sen hienompaa. Toivoa sopii, että jatkaa samaan malliin. Innostuin niin kovasti tästä ajatuksesta tehdä soppaa, että kaivoin äsken, kesken kirjoittamisen, pakkasestani kasan säästelemiäni luit...

Että jotta, tässä kun olen länkyttänyt ravitsemushitlerini käytöshäiriöistä, taidanpa pohtia asianlaitaa vähän toiseltakin laidalta. Tai ehkäpä vaikka muutamaltakin kanttikiveltä. Kyllähän se totta on, että jokainen henkilö tai etäisesti sitä muistuttava peilaa maailmaa omien kokemustensa ja kokemattomuuksiensa kautta. Minä tietenkin oman lihavan itseni kautta. En mahdu enää kuin peilikaapiston peileistä kokonaisuutena näkymään, vessan peilistäkin saa ensin katsastaa naaman toisen ja sitten vasta toisen puolen. Onko tuo mikään ihme, että terapistilla alkaa sormet syyhytä ruokavaliooni puuttuakseen. Ja minä olen sentään laihtunut monta kiloa. Monta kertaa. Useamman kymmenen kiloa, jos tarkkoja ollaan. Ainakin sata. Hankaluudet alkoivat jotakuinkin kymmenen vuotta sitten. Ehken jopa jo aiemmin. Se, mitä on sanottava terveydenhoitohenkilöstön puolustukseksi, on se, että ilmeisesti jossain on iso aukko. Toiset sanovat sitä ja toiset tätä. Yksi lääkäreistäni oli sitä mieltä, että hiilihyd...

Ihan luomua vaan! Ja oikein hyvää luomua teillekin tähän keinotekoiseen maailmaan. Tänään on perjantai, maaliskuun yhdentekevä päivä. Kaikki valmistautuvat viikonlopun viettoon, paitsi he, jotka valmistautuvat maailmanlopun viettoon tai ehkä jopa maailman pelastamiseen. Toiset valmistautuvat ottamaan Karjalan takaisin pullo kerrallaan. Minä taas valmistaudun tekemään itselleni pikkiriikkisen salaatin. Näin keveästi hukattuani heti alkuun johtoajatuksen, niin aloitanpa ihmettelyn tästä lisäaineiden tursuamisesta ihan joka mediasta. Menit sitten veikka vessaan, niin sinnekin joku on raapustanut, että ei E-koodeille. Arvaahan sen, miten siinä käy. Huonosti. Kansa nukkuu huonosti ja syö huonosti. Jos tässä vaikka on "niitä". Lisäaineista aletaan puhua kuiskaten. Einesteollisuus kiemurtelee kuin mato koukussa. Immeiset parkuvat kurkku suorana, ettei lisäaineta mihinkään sapuskoihin. Suurennuslasi hyppysessä painetaan hyllyltä toiselle kuin aropiru. Itkua veivaten kassalle, että ...

Kuten oletten huomanneet. Jostain kummallisesta syystä. Myönnän auliisti, olen individualisti henkeen ja verinäytteeseen. Sosiaalinen erakko. En tarvitse ympärilleni elävässä elämässä hovia hymistelemään. Kunhan tassuttelen villasukat jalassa ja aamutakki päällä puolille päivin, kirjoitan aamuisin ja otan päikkärit. Sekä pohdiskelen tätä painonpudotuksen sietämätöntä keveyttä laidasta laitaan, olen tyytyväinen. Teen siinä ohessa ihmiskokeita itselläni ja monta mielenkiintoista seikkaa onkin pompannut lootasta kuin vieteriukko. Tutkija-ainestahan minussa on rutkasti, jos aihe ja materiaali ovat oikeita. Ja materiaaliahan on maailma vääränään, kirjoja, netti ja paljon muuta. Tässä matoisessa maailmassa on niin paljon kaikenlaista tietoa ja tiedonkuljettajaa, että ennen putoaa metso puusta kypsänä lautaselle, kuin saa sisäistettyä koko valikoiman. Olen pienen ikäni ollut tekemisissä enempi vähempi ruoan kanssa. Koko vyyhti alkoi mummolani keittiöstä. Alakouluikäisenä paistelin lettuja v...

Niin, kävin jälleen jokakeväisessä tohtoripalaverissa. Tämä on jo seitsemäs lääkäri sitten talven 2010. Jep. Olen joutunut ramppaamaan aivan muista syistä, kuin d-kontrollissa tämän tuosta otilla. Tiesin kyllä, että veriarvot eivät nyt ole aivan priimat. Joten suhtauduin jo ovella varauksella melkein kaikkeen. Tosin kävi niinkin, että osa veriarvoista pääsi  yllättämään takavasemmalta! Olivat melko karmaisevat, mutta se vahvisti omaa käsitystäni elimistöni toiminnasta. Joka ei ole enää sellainen, kuin terveellä ihmisellä. Ihmiskokeeni siltä osin oli "onnistunut". Ja nyt on jälleen helpompi suhtautua kroppani tekemisiin ja tekemättä jättämisiin vähän joka kantilta. Kun nyt minulla on tuloksia kahdelta vuodelta. Lähes täysin toisistaan eriäviä! Mutta kaikki eivät näytä ymmärtävän sitä, että totta mooses sairaan ihmisen maksa toimii eri tavalla kuin terveen! Seuraa varoitus, jos olet ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti, älä lue pidemmälle . Mene vaikka riemurasian villiin maailmaan l...

Televisio oksensi viime viikon lopulla päälleni hirvittävän määrän sekalaista ja koottua tietoa, knowhowta ja muuta jännää. Puhuivat siellä viisaita oikein joukolla. Lisäaineet ovat olleet kaikkien huulilla jo pidempään ja osa kansasta vannookin luomun nimeen. Ja samalla aloittavat ylivertaisuuselämän. Tokihan nyt luomua syövä ihminen on aina metrin verran parempi, kuin kaupan tehotuotantoporkkanoita pelmuuttaava perheenäiti, jolla ei ole aikaa metsästää marketista luomutuotteita. Siitä kopasta, jossa on pari rasiallista muoviin (!!) pakattuja omenoita ja pussi pinaattia. Nelinkertaiseen hintaan. Katselin osan näistä ohjelmista vasta myöhemmin. Ihan vain todetakseni, että voi herranpieksut ja rouvan nappikengät. Minkähän kaltaisen kahvipöytäkeskustelun tämä parivaljakko saakaan aikaiseksi! Ihan veti kuulkaa suuta messingille. Pressiklubi ssa harrastettiin pessimismiä ja oltiin skeptisiä. Elämäntapajournalismi sai oikein reilulla kädellä ympäri korvien. Stillerin narinaa on ihan hausk...

Nyt on taottava, kun rauta on kuumaa. Rauta nousee ja rasva palaa! Hiiiop! Hiki tulee. Keittiössä olikin melkoinen savu eilen päivällä, kun poltin kaikki vanhat valurautapannut iskuun. Hella kovilla ja kovin kuumana. Sianläskiä tuli tiristeltyä pariin lettupannuun, parilapannuun ja hauskaan neliskanttiseen pannuntekeleeseen. Ajattelin ottaa käyttöön, kun nuo tavalliset pinnoitetut pannunperkeleet eivät tässä meikäläisen kestotestissä oikein menesty. Täytynee seurata, että onko pinnoite tarkoitettu kaasu- ja induktioliesille. Luulisi silloin kestävän tuossa sähköliedelläkin. Valurautaan voi kuitenkin aina luottaa. Vaikka aseena. Asennevammaisena mummuna olen taas käynyt paheksumassa melko rutkasti tiskien tarjontaa. Koira ei pääse karvoistaan. Olen entisessä elämässäni palvellut verottajaa kaupantädinkin ominaisuudessa. Kaikkeen sitä onkin kerinnyt! Sieltä on juuttunut tapa tiirata päiväyksiä. Viimeinen myyntipäivä, pakkauspäivä, viimeinen käyttöpäivä ja monta muuta koodia. Joissaki...

Koska olette joutuneet lukemaan näitä kieroonkasvaneita höpinöitäni, niin pistetäänpä tämäkin aamu tulille tekemällä aamupalasta ivamukaelma. Ja paljon muusta kyökkitoiminnasta. Ja ruokasnobismista, jota kammoan kuin valkokastiketta muinoin. Sekä jakelen tässä itselleni muutamia Miihkali-tähtiä runsaasti. Menen tietenkin yli aina siitä, missä aita on jo maassa. Miksen menisi, siitä ne meni naapurin satapäinen sonnikarjakin. Tuli meinaan taas selattua Kitumarketin lehtihyllyssä kiiltopaperille painettuja, huttu-unelmia ja höttömössöreseptejä suoltavia trendilehtiä. Vai miten niitä nimittelisi? Olin aivan hurmoksessa ja ostinkin yhden, aikanaan tilasinkin moista läpyskää. En tilaa enää, kun meni maku resepteistä. Jotenkin olivat sen verran korkealentoisia, ettei mummu saanut johtoajatuksesta kiinnni pätkääkään. Onhan tuo tuolla keittiön pöydällä ihan kiva, käyttökelpoisia reseptejä saa, kun vähän muuntelee maun mukaisiksi. Eilen ehtoolla katselin pikakelauksella Top ja Master Chefit, j...

Viime aikoina on koohotettu taas kaikkien arvojen, lisäaineiden ja vaihtoehtoisten ruokien sekä kaiken muun mahdollisen tiimoilta suureen ääneen kaikenlaista. Teeveeseen tarjonta alkaa olla jo suorastaan närkästyttävän hauskaa. Kanavilta valuu lattialle mitä ihmeellisimpiä ohjelmistoja. On kokkauskisaa ja kotikokkia, löytyy ruokalöytöretkeilijää, ahmattia ja mitä kummallisimpiin eväisiin sekoavaa hyyppää. Kaljulla ja ilman. Vastapainona joutuu tuskailemaan painonpudottajien rääkkäämisen kanssa. Porukka viedään korkeanpaikan leirille jonnekin erämaihin ja laitetaan räähkimään ja hikoamaan kaikin tavoin. Pakolla. Osallistuminen vapaaehtoista. Ihan syömmestä ottaapi! Tahi matkaan tuppaa henkilökohtainen valmentaja, joka kieltää kaiken kivan, hauskan ja herkullisen. Liika on liikaa. Kroppa vaan shokkihoitoon! Ensin poistetaan syömisestä ruoka ja sen jälkeen pitää vielä huhkia kuin heinämies keskiajan inkvisitiokammiota muistuttavassa luolassa, jossa on peilejäkin sinne ja tänne. Ei puutu...